Inarin ihmeillä: Ukko Äijih – pyhän saaren seitakivi
Koppelon kyläjuhlilla olimme kuunnelleen tarinoita siitä, kun paikalliset olivat käyneet Ukon saaaren korkeimmalla kohalla uhraamassa Ukolle tikkasen olutta. Emännän eno Jouko Kiviniemi kertoi kuitenkin, että varsinainen seitakivi ei olekaan tuolla laella, vaan saaren pohjoisosassa loivasti laskevalla rintellä. Sain asialle vahvistuksen muinaisjäännösrekisteristä. Seitakivi oli löytynyt vuonna 2007 tehdyssä inventoinnissa.
Tarinan mukaan Ukosta johtaa maanalainen tunneli Ukonjärven pohjoispuolella sijaitsevaan Akkuun. Kuka tahansa ei siitä kuitenkaan pystyisi käymään. Kulkeminen vaatisi muuttuneen tajunnantilan.
Tällaisen saaren tykö me siis meloskelimme. Jatkoimme niemen ympäri ja rantaduimme etsimään Ukko Äijihin seitakiveä. Ukonsaaren pohjoisosan rinne oli rehevään varvikkoa. Vielä heinäkuun lopulla koivuissa loisti alkukesän vihreys.
Seitakivi löytyikin varsin helposti muinaisjäännösrekisterin koordinaateista. Katselimme sitä pohtien, että muistuttaako se karhua, poroa vai millainen henki siinä oikein asuu?
Siinä se oli. Ja sopi kuvaukseen. Inarin Ukko Äijih-saaren matalammasta pohjoisosasta löytyvä suurehko, maisemasta selkeästi erottuva maakivi, jonka väliin ja päätyyn oli aseteltu luut. Kiviaines oli jonkinlaista rapakiveä. Kivessä oli useita rakosia.
Seitakiven vieressä on toinen pienempi kivi. Myös sille oli tuotu uhrinsa. Kiven alta löytyi vanhoja luita. Tunnistimme ainakin kanalinnun luita ja ehkä poron. Nyt oli kyse väkevästä paikasta, eikä välttämättä edes millään tapaa unohdetusta.
Aikamme kiven tykönä oltuamme laskeduimme rinnettä alas ja vieressä oli toinen rapakivi vanhan männyn juurella.
Sen eteläreunalla oli selvät Ukon kasvot.
Kivessä oli useita läpireikiä ja juurelta löytyi vanhoja linnun sulkien ruotoja. Samanlaisia rapakiviä oli alaspäin mennessä muutama pienempi muukin.
Näkemisen arvoiset yksityiskohdat eivät loppuneet näihin. Seuraavaksi tuli vastaan komea vanha kelo. Näyttävä se olikin, satoja ellei yli tuhannen vuotta aloillaan seissyt puu. Puuvanhus on varmasti nähnyt seidalle uhrattavan tuhansia ja taas tuhansia kertoja
Viimein löysimme myös shamaanien käyttämän tunnelin aukon. Salatunnelin, jota pitkin Ukko pääsi Akkojensa luo. Shamaani tarvitsi taipaleeseen apua. Sellaisena toimivat punaiset kärpässienet, joiden avulla loveen lankeaminen onnistui. Kerrotaan, että sienet ensin syötettiin porolle, jonka jälkeen odoteltiin tovi ja poron virtsa juotiin.
Fellmannin (1906) mukaan Ukonjärven pohjoisrannalla sijaitsevalla Akku-nimisellä vaaralla kerrottiin näkyvän jälkiä Akan alttarista. Akanvaaraa sanotaan myös uhripaikaksi.
Vuoden 2008 inventoinnissa tarkastettiin Akunalusjärven ympäristö sekä Akun lakea ja länsirinnettä, mutta merkkejä uhripaikasta ei havaittu. Akun laella on suuri, karhua muistuttava siirtolohkare, joka näkyy kalliolta kauas.
Jatkoimme meloskelua Mahlattinuoraan.
Konesniemen pohjoiskärjen länsilaidan edustalla näimme kaukana päällyskiven. Päällyskivi, Pajalâskedgi on kooltaan noin 4 m x 3 m kokoinen, rantavedessä olevan lohkare. Sen päällä on 3 pientä kiveä, joiden päällä sijaitsee noin kuution kokoinen kivi, jota on pidetty myös seitana.
Kivi tunnetaan myös Päiviönkivenä tai Päiviö Vuolabin kivenä. Kohteeseen liittyy perimätietoa ja tarinoita. PSiinä se on jumalpuolisoiden välissä. Äijih Ukolla on kaksi akkaa puolisona. Toinen Ákku on jo mainittu tunnelin toinen pää. Toinen on muinaisen Paatsjoenniskan kylän puolella oleva Akupää.
Tällä kertaa jätimme Akat ja Päällyskiven tutkimatta, koska meidän piti päästä illaksi yöpaikkaamme. Mutta Ukonjärvelle palajamme tulevina kesinä.
Ukonsaaren seita kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7628407 E 521591
Julkaistu aiemmin Leppävirtaa-blogissa.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!