Inarin Karhunpesäkivi – kivi, joka kätkee sisäänsä ihmeen

Jos karhunpesäkivelle johtaa vähintäänkin 300 rappusta, lasten suusta tuli sinä aikana vähintäänkin 300 kysymystä. Ymmärtäähän sen, olimme matkalla kohti jännittävää seikkailua, jota alusti jännittävä tarina. Tarina miehestä, joka oli kömpinyt tähän onkaloon myrskyisenä talviyönä suojaan. Miehestä, joka oli aamusella myrskyn taittuessa herännyt raskaaseen hengitykseen. Onkalosta suojaa oli hakenut myös karhu talviuniensa ajaksi.

Kohde kartalla

”Syökö karhut mustikoita vai puolukoita mielummin?”

Karhunpesäkivi sijaitsee Ivalosta Inariin johtavan tien varrella. Jos tätä tietä tulee ajeltua, suosittelen ehdottomasti pysähtymään. Karhunpesäkivi tarjoaa varmasti yllätyksellisen ja unohtumattoman kokemuksen. Paikalle on selkeät opasteet tien varressa ja parkkitilaakin löytyy mukavasti. Kivelle noustaan portaita pitkin noin 200 metriä parkkipaikalla olevan kahvilan vierestä. Reitti on hyvin selkeä, mutta portaita laskiessani sekosin. Samoin lapset kadottivat lukemansa.

Portaita ja portaita. Muuta ei kulkea tarvitsekaan. Reitin varrelle on sijoiteltu alueen luonnosta kertovia tauluja. Sieltä löytyy melko tuttuja juttuja, kuten mustikka, puolukka ja poro. Mielenkiintoa lisäsi rutkasti tekstit, jotka oli myös saamenkielellä. Näitä oli mukava lasten kanssa opetella ja painaa mieleen.

”Eikö se mies haistanut sitä karhua?”

Olimme liikkeellä maaliskuussa, jolloin portaat olivat melko lumen peitossa, mutta hyvin niitä kulkemaan pääsi. Luonto ympärillä oli todella kaunis. Kaunista inarilaista luontoa parhaimmillaan Fennoskandian vanhimmassa mäntymetsikössä. Näiden mäntyvanhusten tarinoita kuunnellessa mielen valtasi syvä sisäinen rauha. Heidän tarinansa olivat hyvin maadoittavia. Aurinko kimmelteli hangella ja havahduimme lintujen lauluun. Lasten kihisevän jännityksen lisäksi ilmassa leijui lupaus keväästä. Ohitimme toinen toistaan suurempia siirtolohkareita kiivetessämme kohti arvoituksellista Karhunpesäkiveä.

”Miten muka se iso karhu on tuosta mahtunut?”

Yksi siirtolohkareistä näytti olevan suoraan reitillä. Ihan kuin se olisi mätkähtänyt rappusten kulkuväylälle. Mutta totuus taisi olla toinen. Tämä siirtolohkare oli ollut tässä paljon ennen rappusia, paljon ennen meitä tai koko ihmiskuntaa. Se oli nähnyt jääkauden synnyn sekä sen sulamisen. Se oli saanut kokea sisintään myöden, mitä ajankulu yhdessä luonnonvoimien kanssa voi saada aikaan. Tämä kivi oli etsimämme Karhunpesäkivi, vaikka ensivilkaisulla se ei siltä näyttänyt laisinkaan. Se oli teräväkärkinen suuri kivi, josta ei ulospäin voinut aavistaakaan sen sisään kätkemää yllätystä. Suurta oviaukkoa ei ollut, vaan kiven alareunassa pilkisti pienehkö rako, joka herätti uteliaisuuden. Nykypäivänä sitä ei voinut olla huomaamatta, koska paikalla oli suuri nuolikyltti, jossa luki SISÄÄN.

Mehän menimme. Minä edeltä, koska karhu ja yönsä kiven sisällä viettänyt mies pyörivät vahvasti lasten mielissä. Ryömin pienestä aukosta sisälle. Hyinen henkäys kasvoille toivotti minut tervetulleksi. En todellakaan olisi osannut kuvitella eteeni avautuvaa näkyä. Ei ollut herraa eikä Otsoa paikalla, mutta ihmetys oli vahvasti läsnä. Ehkäpä tähän mieheen tai karhuun törmääminen olisi tuntunut luonnollisemmalta kuin tämä näky. Ulkokuori todellakin hämää. Kuinka onkaan mahdollista, että lähes koko kivi on kovertunut siältä ontoksi. Vaikka sisään pitikin ryömiä, tällainen karvan verran yli 160 senttinen seisoi siellä vallan ilmavasti. Lapset olivat aivan haltioissaan. Jälleen luonnon omia ihmeitä, joita oli lähes mahdoton vielä heille järkeillen selittää. Kuten myös itselleni.

Olikohan se mies ihan karhun kainalossa, että pysyi lämpimänä?

Luolassa oli kylmä. Karhunpesäkivi hohkasi jäistä ilmaa ja seinämät olivat osittain huurteen peitossa. Kontrasti ulkoilman ja luolan sisälämpötilan kanssa oli suuri. Kiire ulos meillä ei silti ollut. Katto ja seinät olivat täynnä eri kokoisia kuoppia. Käsittämätönta, ajattelin jälleen. Lasten mielestä niissä oli ollut kiinni suuria munia. Tiedä sitten minkä eläimen.

Hetken siinä pohdimme ja ihmettelimme. Lapset löysivät toisen aukon ja se oli selvästikin ajateltu uloskäyntinä, koska kyltti ulkopuolella osoitti kulkusuunnan. Mahdollisuus kipaista ympyrää sai lasten varpaisiin vauhtia. Siinä he hetken pörräsivät rinkiä ihmetellen lämpötilaeroa ja leikkien luolan ruokkiman mielikuvituksen innoittamia leikkejään. Sillä välin minä yritin raapustaa puumerkkimme vieraskirjaan, mutta pakkanen oli hyydyttänyt kaikki kynät. Ei jäänyt merkkiäkään meidän käynnistä, kuten ei myös karhun tai sen miehen.

”Kuorsaako karhut kovaa? Kuorsaskohan se mies?”

Karhunpesäkiveltä rappuset jatkoivat vielä kulkuaan ylemmäksi. Olihan määränpää selvitettävä. Lisää saamenkieltä opeteltavaksi, lisää valtavia siirtolohkareita ja lisää keväisiä sävelmiä lintujen laulamana. Vähemmän lasten jännittynyttä innostusta, mutta enemmän hiljaisuutta ja rauhaa. Rappusten loppupäässä olevan näköalatasanteen merkitystä eivät lapset oikein ymmärtäneet. Odottivat ehkä jotakin käsittämättömään onkaloon verrattavaa elämystä. Minä kyllä mielelläni annoin maisemalle hetkeni, kunnes alkoi hulvaton kilpajuoksu alas autolle. Ohimennen vielä kierros karhunpesäkiven uumenista vauhtia ja töyssyistä porraspeppumäkeä alas päin.

Yksi tärkeä seikkailu ja arvokas kokemus luonnon kanssa jäi syvälle sieluun. Nämä on niitä ihmeitä, joista riittää mielikuvituksen tuotetta sekä tarinoita hamaan tulevaisuuteen asti. Nämä auttavat meitä ymmärtämään, kuinka paljon ennen meitä luonto oli täällä. Käytäntö ja teoria karhunpesäkiven syntytarinasta on ehkäpä kerrattava lapsille parin vuoden päästä. Tällä kertaa keskityttiin vahvasti siihen karhuun ja myrskyä paenneeseen mieheen. 🙂 Uusi reissu siis suunnitteilla tulevaisuudessa.

-Salla

Teksti on aiemmin julkaistu seikkailunhuuruisessa blogissani Curious Toes – Happy Souls. Lisää meidän ulkoilmaelämää pääsee seurailemaan Instagramissa @curioustoeshappysouls.

Kohteen sijainti: N=7634248.049, E=512607.151 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.