Hyvinkään Pahnakallion luolat

Hyvinkään seudulla sijaitsee useampikin mielenkiintoinen luolakohde ja menneenä sunnuntaina sään oltua varsin suotuisa päätin käydä katsomassa, josko ne olisivat jo tähän aikaan vuotta vierailtavissa.

Pari päivää aiemmin olin nimittäin kuullut, että Nuuksion Vähä-Hauklammen luola oli pohjalta paksun jään peitossa. Elävänä oli mielessä myös muiste edelliseltä kesältä, kun Vesannon Ilveskolosta yhytti paksun jään vielä pitkälti heinäkuun puolella.

pahnakallio (1)

Pahnakallion lähestyminen oli varsin helppoa. Auton saattoi parkkeerata ajouran pääähän asfalttitien varteen ja siitä oli helppo jatkaa jalkaisin uraa pitkin.

Jokunen sata metriä myöhemmin piti oikealla sitten tulla vastaan jyrkänne luolineen. Ensimmäisenä tunnelmaa rokottivat maastoon heti maantien lähelle hylätyt esineet. Sohva, roskapussit ja televisio eivät luontoa kaunistaneet.

pahnakallio (2)

Metsän vaihtuessa havupuuvaltaiseksi nökötti polu varressa hyvin sisäänajettu auto. Sen kauttaaltaan ruostuneessa ulkoasussa oli myös jotain tavallaan kaunista, vaikka kokonaisuus paikan huomioiden surullisen puolelle kääntyikin.

En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään kulkupelin kohtaloa muutamaan kuvaa pidempään, vaan jatkoin kohti Pahnakalliota.

pahnakallio (3)

Joitain minuutteja myöhemmin oikealla kohosi lupaava nyppylä. Muutaman kymmenen metrin päästä se näytti myös ruhjeiset kasvonsa.

pahnakallio (9)

Jyrkänteen alaosaa koristi komea lippaluola. Leveyttä sillä oli kymmenen metriä, korkeutta metristä viiteen ja syvyyttä pari-kolme metriä.

pahnakallio (5)

Maassa oli runsaasti merkkejä ihmisen läsnäolosta. Vähäisimpänä tallautunut tanner, näkyvimpänä kattila ja roskia.

pahnakallio (6)

Vaikka lippa olikin komea, ei se ollut varsinainen syy paikalle saapumiseeni. Ennakkotietojen mukaan kun kalliossa piti olla 9 metriä pitkä rakoluola. 0,6–1,5 metriä leveä ja 1,5–2 metriä korkea.

Lupaava suuakko näkyi lippaluolan pohjoisreunalla, jossa ammotti tummana pystysuora rako.

pahnakallio (8)

Kirosin tyhjentyneen otsalampun akun ja autoon unohtuneen varavalon. Kömmin kuitenkin peremmälle katsomaan, mihin asti pilvinen päivä luolan saattoi valaista.

Muutaman metrin taival sujuikin mukavasti, vaan sitten luola kääntyi 90-astetta oikealla ja valo ei moiseen temppuun pystynyt. Niinpä kömmin lopun matkaa miltei säkkipimeässä seinämiä tunnustellen.

Kaatuminen ei houkuttanut, sillä haju viittasi luolan olevan supikoirien asuinkäytössä. Siitä oli merkkejä myös ulkopuolella muutamassa muussa kolossa, joihin niihin ei tosin ihmisellä ollut mitään asiaa. Aivan perille jäi siis menemättä ja vaikka kulman jälkeinen osio tuli koettua vain tunnustellen, jokin luolassa myös muistutti Jyväskylän Luolavuoren luolaa, vaikka Pahnakallio on sitä vähintään kaksi luokkaa näyttävämpi ja kiinnostavampi kolo.

pahnakallio (10)

Helppo saavutettavuus, suhteellisen pitkä luola ja kahden eri luolatyypin yhdistelmä tekevät paikasta seutukunnallaan hyvinkin näkemisenarvoisen kohteen. Pidempää sen takia ei vasiten kannata lähteä, mutta jos muutoin ohi on matkalla, niin kyllä paikalle poiketa kannattaa. Jonkun päivän päästä sitten jatkamme Hyvinkää-teemaa hyvin näyttävän kohteen kera.

Jos paikalle tulette, niin kannattaa kiivetä myös kallion laelle maisemia ihailemaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6719482 E 383035

2 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Paikan arvoa lisää historialliset arvot; luolan suulta on löydetty kivikautinen piitä oleva nuolenkärki ja rakoluolasta rautakauden loppuun tai varhaiskeskiajalle ajoitettavia keramiikan paloja. Kuinka merkittävä paikka onkaan ollut historian hämärissä?

    Vastaa
  2. Matti Kuusela
    Matti Kuusela says:

    Pahnakallio oli yksi lapsuuteni retkikohteita Hyvinkäällä. Siellä ei muita umpiluolia ollut tiedossa, mutta ei tämäkään ollut mitenkään hyvin tunnettu meillä päin, Hyvinkään itäisellä puolella, toisella puolella rautatietä.

    Koskaan luolasta ei minun korviini tullut mitään mainintaa kuin meidän perheemme piirissä. Meillä on albumissa kuva, jossa isäni on kaverinsa siellä kahvilla. Olivat hiihdelleet paikalle keväthankia pitkin. Täytyy olla ennen sota-aikoja, eli siis 30-luvulla.

    Kun itse siellä kävin viimeksi, vinossa katossa roikkui melko kookkaita luolaperhosia, joiden nimi ei nyt satu mieleen.

    Kallion päälle kiipeäminen kuului myös aina retkirituaaleihin. Siellä on kookkaiden paasien muodostama tila, josta poikana mielikuvitus muodosti lännenmiesten suojapaikan intiaaneja ja joskus muitakin hyökkääjiä vastaan.

    Isäni kertoi, että luola on liitetty Seitsemän veljeksen tarinoihin. Taisi mennä niin, että ne paholaisen hanat, joista sai velliä ja mitä muuta niistä saikaan, olisivat jonkun mielestä olleet tässä luolassa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.