Hyvää joulua rakkaat lukijat! Tässä joulun lukupaketti – retkipaikkalaiset jakavat vuoden ihanimmat retkimuistonsa

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja joulu on käsillä. Toivottavasti sinun vuoteesi on mahtunut monta ihanaa hetkeä kauniissa Suomen luonnossa. Joulun kunniaksi julkaisemme nyt oikein tuhdin lukupaketin, jossa muistelemme kuluneen vuoden ikimuistoisimpia retkiämme. Löydätkö näistä muistoista myös itsellesi tuttuja maisemia tai tunnelmia? Jos haluat jakaa oman lempiretkimuistosi tältä vuodelta, ole hyvä ja kirjoita se kommenttina!

Tässä Joulun lukupaketti, olkaa hyvät!

Hiihtolenkki keväiselle Kesängille, Kolari

Anitra Rönkkö

”On huhtikuu ja kevättalven loma Lapissa on lopuillaan. Teen vielä viimeisen hiihtolenkin Ylläsjärveltä Kesängin Keitaalle, jossa en ole käynyt vuosiin. Ikään kuin palaisin ajassa taaksepäin, kun kaikki Ylläksellä oli minulle uutta.

Ladulla on ruuhkaa. Kaikki muutkin tuntuvat suuntaavan Keitaalle. Se ei haittaa: suksi liukuu itsestään, ihmiset ovat iloisia ja tunturin siluettia kehystää taivaan sini.

Hörppään Kesängillä kaakaot ja lähden kotimatkalle kapuamalla kohti Kellostapulin kurua. Vielä muutama viikko takaperin nousu Kiilopäälle oli yksi tuskien taival. Nyt ei tunnu missään!

Kurun laidalla ei ole ruuhkaa. Juttelen niitä näitä toisen hiihtäjän kanssa, joka lähtee kiipeämään läpi Kellostapulin. Minä taas lähden jyrkkään laskuun, lykin vähän vauhtia ja taas lasken. Maasto aaltoilee samalla tavalla kuin tunteeni – olen samaan aikaan hillittömän onnellinen ja suunnattoman haikea. On hirveän vaikea luopua tästä kaikesta, vaikka tapaamme vuoden kuluttua uudestaan. ”

Tarina ja kuva: Anitra Rönkkö.

Jurmon tyyni kevätpäivä, Parainen

Elina Pylsy-Komppa

”Oli huhtikuun loppu ja vietimme viikonloppua Jurmossa. Oli ollut tyyni ja lämmin päivä, mikä tuntui ihmeelliseltä, sillä olimmehan varautuneet siihen, että merellä tuulee aina ja ulkosaariston kevät on kolea. Päivällä kävelimme kanervanummilla ja kivikkorannoilla ja annoimme katseen levätä meren peilityynellä pinnalla. Pitkän retkipäivän jälkeen menimme saunomaan kallionkoloon rakennettuun saunaan. Löylyjen jälkeen istuimme saunan terassilla. Laskeva aurinko värjäsi maailman punaisen eri sävyillä. Läheisiltä luodoilta kantautui haahkojen kumeaa ulvahtelua. Se on saaristossa kevään ääni, oli radion Luonto-Suomi opettanut. Kokemus ulkosaaristosta ja sen äänimaisemasta oli tuulettoman sään takia täysin uudenlainen ja siksi niin mieleenpainuva, että loppuvuoden pimeydessä muisto siitä tuntuu lähes unenomaiselta.”

Tarina: Elina Pylsy-Komppa, kuva: Taru Valkama.

Aamuauringon lumossa Pääjärvellä, Loppi

Mika Markkanen

”Tämän vuoden aikana kävelin viitisenkymmentä luontopolkua, ja ne olivat kyllä joka ikinen kokemisen arvoisia! Parhaiten taisi jäädä mieleen syyskuinen lauantaiaamu, jolloin kävelin Kynnysniemen Lenkin Lopella, Pääjärven virkistysalueella. Upeassa aamuauringossa reitin komeat koivikot, kuusikot ja männiköt olivat todella edukseen. Samoin reitin kauniit ja tyynet järvinäkymät. Syyskuussa lintujen äänet olivat jo suurimmaksi osaksi hiljenneet, mutta luonnon hiljaisuudessakin on oma viehätyksensä. Muutenkin tykkään kävellä aamulla, kun luonto vasta heräilee. Sinä syyskuisena aamuna moni asia osui nappiin: reitillä oli rauhallista, polku on melko helppokulkuinen ja mukava kävellä, sää oli kaunis – ja Luontopolkumies tyytyväinen!”  

Tarina ja kuva: Mika Markkanen.

Retki aurinkoisella Joussuolla, Lappeenranta

Paula Savelius

”Tämän vuoden retkistä mieleeni jäi erityisesti helmikuinen hiihtoretki suurella, lähes luonnontilaisella Joussuolla. Suon avara maisema käkkärämäntyineen muistuttaa Lapin erämaata, vaikka ollaan Lappeenrannassa. Retkellämme aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja mittari näytti kuutta lämpöastetta, joten päivä oli ihmeellisen keväinen talvilomapäiväksi. Korpit raakkuivat metsässä suon laidalla ja sukset luistivat ladulla kevyesti. Kiersimme suon verkkaista vauhtia nauttien auringon jo aavistuksen lämmittävistä säteistä suksien tasaisen suhinan säestämänä.

Hiihdeltyämme hyvän tovin, pysähdyimme laavulle tekemään tulet ja syömään eväät. Mikä siinä onkin, että ulkona kaikki maistuu aina paremmalta? Niin tälläkin hiihtoretkellä, ja eväät syötyämme oli hyvä laittaa sivakat taas jalkaan ja jatkaa matkaa. Vasta kun aurinko alkoi painua alemmas kohti metsänrajaa, suuntasimme sukset takaisin kohti lähtöpaikkaa – nuotiosavulta tuoksuvina, posket punaisina ja mieli täynnä talvisen luonnon antamaa energiaa.”

Tarina: Paula Savelius, kuva: Kimmo Kauppi.

Yllätysyö lumikuopassa, Pello

Kati Soininen

”Matkaan Savosta Leville varattiin pääsiäisenä ruhtinaalliset kaksi yötä. Ensimmäisenä iltana jäätiin lähelle, Volokin polun varteen, Susi-Kervisen laavulle. Päivän ajomatkan jälkeen tultiin Pelloon ja päätettiin pyrkiä Pallistaja-vaaran huipulle laavun suojiin. Polulla hanki kantoi melkein – mutta ei ihan! Rinkka selässä taivuin taaksepäin, polvi sanoi jännästi niks. Vähän taivuteltiin jalkaa ja todettiin että venähdystä pahempaa vammaa tuskin on. Oltiin kyllä puhuttu, että lumikuopassa olisi joskus kiva nukkua, mutta ei arvattu, että se kävisi ikään kuin väkisin. Tytöt kaivoivat kuopan ja vierittivät minut sinne. Särkylääkkeen voimalla jalka ylhäällä kuoppayö sujui makoisesti kuorsaten. Aamulla laskettelin retkipatjan päällä rinnettä alas autolle ja Leville lääkäriin.”

Tarina ja kuva: Kati Soininen.

Rummakon patikkareitillä, Toivakka

Upe Nykänen

”Koitti helmikuinen lauantaiaamu ja ajattelin, että oli hyvä sää lumikenkäretkelle. Mitä jos en lähtisikään yksin maastoon? Katsastin Outdoor Siskot Keski-Suomi -Facebook-ryhmän ja kohta olin sopinut itselleni entuudestaan tuntemattoman Minnan kanssa, että lähdemme yhdessä lumikenkäretkelle Toivakkaan, Rummakon patikkareitin maisemiin.

Lumikenkäilimme muutaman aurinkoisen tunnin Rummakon patikkareitin valkoisilla hangilla ja rupattelimme retkikokemuksistamme. Reitin varren laavulla nuotiotuli paloi saapuessamme jo iloisesti: sinne oli ennen meitä tullut pari retkeilijää helmikuiselle yöretkelle. Istahdimme alas nauttimaan termariteet ja eväämme, kun aurinko vielä kajasti lammen kimmeltävälle hangelle. Oman retkemme päätteeksi hurautimme vielä Hankasalmelle nauttimaan avoimesta savusaunaillasta Revontulessa. Ulkoilua upeassa säässä ja suloiset saunan löylyt – täydellistä. Aivan ihana äkkilähtöretkipäivä kera upouuden retkeilijätuttavuuden!”

Tarina ja kuva: Upe Nykänen.

Mudduksen myrskyävässä kansallispuistossa, Ruotsi

Caj Koskinen

”Olimme talvivaelluksella Mudduksen kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa. Pidimme välipäivää ja meillä oli koko päivä aikaa käydä tutkimassa lähialueen luontoa ilman tarvetta hoppuilla tai tehdä pitkää siirtymää. Talvinen Muddus oli täysin hiljainen, mutta vuorilta vyöryvät pilvet pistivät ounastelemaan myrskyn alkua. Kävimme hiihtämässä suojärven keskellä olevalle saarelle, kirpeä pakkassää tuntui kasvoilla ja tunsin kun pakkanen jäädytti viiksiäni.

Olimme tarkoituksella pukeneet päällemme runsaasti lämmintä vaatetta, ja se pakotti hiihtämään rauhallista vauhtia. Leveä karvapohjasuksi upposi vain muutaman sentin lumeen ja oli vaikea ajatella, että allamme oli metrin verran lunta, sen alla toinen metri jäätä ja jään alla on humuspitoinen suojärvi. Tuntui, että olisimme hiihtäneet pellolla.

Palasimme lopulta leiriimme ja myrsky alkoi puhaltaa järvelle. Se nosti lumen ilmaan peittäen näkyvyyden täysin. Kävin hakemassa kamerani, palasin järvelle reunalle ja heittäydyin lumelle kuvaamaan myrskyä. Jostain syystä jäin vain nauttimaan esityksestä, kunnes havahduin myöhemmin, kun myrsky oli jo ohi.”

Tarina ja kuva: Caj Koskinen.

Muotkalla kapustarinta seurana, Utsjoki

Maija Mehto

””Hyy-hiiyy” kuuluu haikea vihellys jostakin tunturipaljakalta. Olemme juuri jättäneet lyhyen mönkijäuran taaksemme ja jatkaneet kohti tiettömiä taipaleita Muotkan erämaassa. ”Hyy-hiiyy” kuuluu taas, ja hetken päästä havaitsenkin linnun seisomassa kivellä. Kapustarinta! Mikä riemu valtaa mielen, kun tapaan tämän kaihoisan viheltelijän ensimmäistä kertaa! Kapustarinnan laulu tuntuu sanoittavan sitä ihmeellistä levollisuutta, jota ei tavoita missään muualla kuin täällä, tuntureiden yksinäisessä seesteisyydessä. Kunpa tämän tunteen voisi pullottaa, ja avata sopivina annoksina arjen oravanpyörässä, kun pyörä pyörii, mutta juoksija ei ole enää kyydissä. Kunpa sitä voisi tarjoilla myös muille, sellaisille, jotka eivät itse ole päässeet sitä kokemaan. Kapustojen laulu seuraa meitä koko viikon, aivan kuin sama lintu ilmestyisi aina uudestaan seuraavan kiven päälle. Myös öisin haikea piippaus kuuluu jostakin kaukaa. Pienen hivenen tätä muistoa voi saavuttaa, kun laittaa silmät kiinni ja kuuntelee kapustojen lauluja luontosivustoilta. Ehkäpä ensi kesänä saan taas tavata nämä surumieliset ystäväni!”

Tarina ja kuva: Maija Mehto.

Taianomaisen Korvatunturin valloitus, Savukoski

Johanna Suomela

”Venäjän vastaisella rajalla Savukosken Kemihaaran erämaassa sijaitseva Korvatunturi on yksi Suomen maagisimmista vaelluskohteista. Minne muualle suunnatessa pitää anoa lupaa Rajavartiostosta, autiotuvalla pääsee saunaan, reitillä ei ole ruuhkaa, ja perillä on mahdollisuus törmätä itseensä Joulupukkiin?

Elämän toisena vaelluskokemuksena Korvatunturin vaellus yllätti rikkumattomalla rauhallaan ja hämmästyttävän tasokkailla ja yllätyksellisillä majoituspaikoillaan. Vieriharjun tuvan saunan terassia vartioi pesästään äänekkään huolestunut västäräkki, ja Rakitsanojan uudenkarhean kammin sähköpistoke oli vesivahingon takia käyttökiellossa 🙂 Reitillä sai vaeltaa omassa rauhassaan, mutta autiotuvalla sai illan tullen kuulla ihon kananlihalle nostaneita huikeita tarinoita. 

Hento alkukesän vehreys väritti jo maisemaa kesäkuun toisella viikolla, mutta sään haltijat tarjoilivat neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä. Korvatunturin huipulla odotti jouluinen yllätys – ja hyvin erikoiseen paikkaan sijoitettu Hotelli Helpotus. Näköala suuren ja mahtavan Venäjän erämaahan ja Suomen lumihuippuisille tuntureille kruunasi taianomaisen kesävaelluksen.”

Tarina ja kuva: Johanna Suomela.

Päivänsäteitä etsimässä

Elina, Kermankuorijat

”Kun talvi on pimeimmillään, ajan meren rannalle vuorten syleilyyn. Aamulla kun päivänsäteet nousevat lyhyeen tanssiinsa, astun niiden matkaan. Tanssin ja juoksen aaltojen tahtiin pitkin simpukankuorin koristeltua rantaa etsien jokaisen auringonsäteen, joita vuoret eivät pysty piilottamaan. Hengitän, katselen ja kuuntelen. Hetki on lyhyt kuin talven pimein ydin, mutta täynnä elämää ja päivänvalon tanssia.”

Tarina ja kuva: Kermankuorijat.

Lappi geokätköilijän silmin

Marko Hämäläinen

”Lapin-matkaa suunniteltiin jo edelliselle vuodelle, mutta matkaan pääsimme viimeinkin tänä vuonna. Ajankohdaksi valitsimme pitkän pähkäilyn jälkeen alkukesän syksyn sijaan, koska Lapin matkailusesonki ei vielä ollut alkanut. Saariselän Kiilopäällä oli iso tapahtuma, Suomen Ladun Midnight Geocaching. Lisäksi alueella oli avattu Suomen toinen GeoTour-kätkösarja, ja silmissämme kiilsi sitä varten julkaistu Geokolikko. Olimmekin ensimmäisten 10 joukossa kirjaamassa nimemme kätköihin. Geokätköily vei meidät upeisiin maisemiin, huiputimme muun muassa Kiilopään, Taivaskeron Pallaksella, Särkitunturin ja Levin huipun. Käväisimme myös Norjan puolella Karigasniemen kautta, ja matkalta löytyi kätkö poikineen. Taivaskeron huiputus oli upea kokemus, kivinen reitti vei meidät korkealle ja jo matkan varrella oli pysähdyttävä katsomaan kaunista näkymää. Särkitunturin huipulla oleva pieni järvi houkutti uimaan, mutta mäkäräparvi ei. Paljon jäi kätköjä noihin mahtaviin maisemiin noudettavaksi, ensi vuonna uudelleen!”

Tarina ja kuva: Marko Hämäläinen.

Pinnan alla Kalenin laguunissa, Kökar

Jonna Saari

”Oli kuuma elokuun päivä ja pitkästä aikaa olin päässyt käymään Kökarissa. Kökarista on tullut minulle rakas jo lapsena ja nyt tuntuikin, kuin olisi palannut niihin lapsuustunnelmiin. Kalliot olivat suuria ja sileitä, kauniin raidallisia, ja merivesi loiski rantakivikoihin kirkkaana ja lämpimänä. Suuri rantakäärme uiskenteli laineiden lävitse rantaan.

Löysimme korkeiden kallioiden keskeltä laguunin, joka oli täynnä elämää ja jossa merivesi velloi kutsuvan rauhallisena. Vaihdoin uimapukuun, laitoin kameran valmiiksi, vedin snorkkelin ja uimalasit päähän ja laskeuduin pinnan alle. Näky oli aivan kuin paratiisista. Kristallinkirkas laguuni oli vihreän leväviidakon vuoraama. Levissä oli läpikuultavia, yllättävän isojakin rapuja, ja vedessä leijui meduusoita ja kolmipiikkejä. Ajantaju katosi enkä tiedä kauanko vedessä olin – olisin voinut viettää siellä vaikka ikuisuuden.”

Tarina ja kuva: Jonna Saari.

Retkipaikka toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhaisaa joulunaikaa, onnellista alkavaa vuotta ja ikimuistoisen hyviä retkihetkiä vuodelle 2020!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.