Hyvä on hiihtäjän hiihdellä! Testissä kunnostetut Lampisen puusälesukset
Taannoin osuin erään ystäväni remonttityömaan roskalavan äärelle. ”Et suksia tarvitsis”, hän kysäisi. Kaupat tuli heti, hinnastakaan ei tarvinnut tinkiä, koska sukset olivat menossa roskiin.
Kyseessä oli vuonna 1901 Porvooseen perustetun Lampisen suksitehtaan tekeleet ilmeisesti 60-luvulta. Malli oli varmaankin viimeisiä yrityksiä menestyä puusuksen teollisessa valmistuksessa, koska tämän suksen pohja oli jo pinnoitettu jonkinlaisella muovilla.
Muovi oli aikojen saatossa ja kovan käytön seurauksena alkanut kuoriutumaan pois ja suurelta osin suksien pohjissa puu oli näkyvissä. Päätin poistaa lopunkin muovipinnoitteen ja huoltaa sukset käyttökuntoon perinteiseen tapaan tervaamalla.
Muovi lähti helposti, kun lämmitin pohjaa kuumailmapuhaltimella ja raavin pehmenneen pinnoitteen pois metallisiklillä. Tämän jälkeen levitin pohjaan havupuutärpätillä ohennettua tervaa ja kiehutin tervan puhallinta apuna käyttäen puun sisään. Kuiva ja puhdas suksi imikin yllättävän paljon tervaa. Pinnasta tuli aika kova ja jopa hieman kiiltävä. Lämmityshommissa sälesuksen ollessa kyseessä täytyy olla tarkkana, jotta suksi ei lämpiä liikaa ja säleiden väliset liimaukset irtoa. Yhdestä puusta veistetyt sukset kestävätkin enemmän lämpöä ja niitä on tervattu jopa nuotiota apuna käyttäen.
Lähdin testaamaan suksiani helmikuisena sunnuntaina umpihankeen. Oli aurinkoinen nollakeli, eli aika haastava sukselle. Lumen pohjaan tarttumisen estämiseksi hankasin luistoalueelle kynttilää.
Sukset toimivatkin yllättävän hyvin. Jatkuvassa liikkeessä luisto oli kohtuullinen ja suksi ei kuitenkaan lipsunut. Paikalleen pysähtyessä lumi tarttui pohjiin ja matkaa jatkaessa muutama ensimmäinen hiihtoliike oli jonkinlaista tökkimistä.
Koska tänäkin vuonna kunnon hanget ovat vain haavetta Pirkanmaalla, suuntasin koehiihtoni Pyhäjärven jäälle. Lumen alla jään päällä oli paikoin vettä, mikä aiheutti aina pysähdyksen ja suksien pohjan puhdistusoperaation.
Suksissa on ruotsalaiset ABC-fabrikerna-siteet, mitä toimivat aika hyvin.
Harmillista on se, että esimerkiksi nyt reissussa jaloissani olleisiin Sievin Arktis-saappaisiin ei enää tehdä kunnon ranttia eikä kantapääuraa.
Kokonaisuutena sukset ovat käyttökelpoiset ainakin lähiretkeilyyn. Metsässä toimivat varmaankin vielä paremmin, koska epätasaisessa maastossa ovat mielestäni pito-ominaisuudet luistoa tärkeämmät. Tervaa ei pidä pelätä tällä kalustolla toimiessa.
Toiveissa olisi vielä saada perinteiset rottinkiset sauvat ja jonakin talvena kunnon hankikelit, tällöin sukset olisivat parhaimmillaan.
Tervattu puusuksi on pakkaskelillä ihan paras kapine: hyväntuoksuinen nanopinnoite luistaa alamäessä ja ylämäessä pitoalueena toimii koko suksi. Muovipohjainen metsäsuksi on puiseen verrattuna kakkosluokan kapistus.