Hitonhaudan salaisuudet, osa 2

Osapuilleen viikko sitten vein teidät kanssani Hitonhaudan jylhään ja vaikuttavaan rotkoon. Nyt on aika palata noihin maisemiin ja käydä käsiksi Hitonhaudan todellisiin salaisuuksiin. Niihin, jotka löytyvät, kun poikkeaa polulta – tai jopa siellä, mihin yksikään polku ei osaa edes vihjata. Itse rotkon sijaan suuntana onkin nyt kaksi aivan sen läheltä löytyvää, paljon huonommin tunnettua, mutta kiehtovaa paikkaa.

Jos itse Hitonhauta oli etelästä pohjoiseen kuljettuna ikimuistoinen kokemus valtavine seinineen, kiviportteineen ja luolineen, lampineen ja putouksineen, ei siihen viimeisen kerran vilkaistessa osannut arvata, että edessä odotti vielä jotain mykistämään paljon nähneen miehen. Vaan tuskinpa olisin siihen suuntaan edes lähtenyt, ellei kartassa olisi ollut merkintä luolasta Piilolampi-nimisen lammen rannalla olevassa jyrkänteessä. Koska verkosta ei löytynyt minkäänmoista vihjettä siitä, millainen tuo luola olisi, odotin kohtaavani jonkinlaisen lippaluolan. Koska välimatka oli sen verran lyhyt, olin pättänyt selvittää asian samalla reissulla.

hitonhauta (25)Perillä odottavaa näkyä pohtien nousin metsästä suon, kivisen suon kiviseen reunaan. Annoin katseeni kiertää avarassa maisemassa. Etelässä näkyi metsä, jonka takana äsken näkemäni Hitonhauta. Siellä metsän povessa maa katosi kulkijan edestä ammottavaksi kidaksi. Vaan minkähänlainen ratko oli tuon suon alla? Tuskin kukaan sitä tiesi, joten sitä saattoi vain pohtia, kun käveli litisevässä loiskuvassa sammaleikossa.

Pitkän, mutta kapean suon keskellä olisi ollut avaraa maastoa tallustaa, mutta päätin luikkia sen kivistä reunaa lohkareelta toiselle ja välillä kuivan maan puolelle poiketen. Jokin tuossa suossa, sen tunnelmassa sai kunnioittamaan sitä poikkeuksellisen paljon. Sinne ei tehnyt mieli astua suin päin. Sitä jopa hieman pelkäsi.

hitonhauta (28)Suon pohjoispäässä sain selityksen tuolle tunteelle. Itäreunassa kohosi korkeuteen kymmenmetristen ihmiskasvoisten kivipaasien rypäs! Niiden takana maisema jatkuin harmaana pystysuorana jyrkänteenä. Särmikkäät kivipaadet seisoivat siinä ylväinä kuin patsaat, juurellaan suohon rajoittuva taluslouhikko. Niitä ei ollut horjutellut mikään tuhansiin vuosiin ja tuskin tulisi jatkossakaan. Siinä ne tuijottaisivat ja näkisivät vielä monta kulkijaa.

hitonhauta (32)Jos jo itse Hitonhaudan rotkosta saattoi olla varma, että se oli pyhä paikka, niin samoin oli asian laita täällä. Kuin tuon ajatuksen alleviivaukseksi huomasin samaan aikaan yhden kulmikkaan kivipilarin päällä olevan suuren, pyöreän kiven, joka näytti olevan aivan väärässä paikassa. Sellaista ei ihmismieli asettaisi sattuman tekeleiksi, vaan jokun se löytäisi tuon kiven asettajaksi

Kaikessa mystisyydessään tuo suo toi mieleen erään toisen paikan, Levänluhdan tarinan. Levänluhdan uhrilähde on soinen lähde, josta löydetty useiden kymmenten ihmisten jäänteet. Ihmisluiden osalta Leväluhta oli uusien ajoitusten mukaan käytössä 300-luvulta 700-luvulle. Lisäksi sieltä on löytynyt myös runsaasti eläinten luita, mutta ne ovat peräisin eri ajalta kuin ihmisten luut, osa rautakaudelta, osa varhaiskeskiajalta. Suoruumiden lisäksi Leväluhdalla on puro, jonka vesi värjäytyy kerran vuodessa verenpunaiseksi.

Verenpunaista puroa täällä ei näkynyt, mutta en olisi lainkaan yllättynyt, jos juuri tuosta suosta löytyisivät Suomen toiset suoruumiit. Tokkopa löytyy, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Minusta ei tuota löytäjää tullut vaan matkani jatkui kohti Piilolampea ja sen luolaa.

Olin likimain oikealla suunnalla ja aloin laskeutumaan rinnettä alas. Loivan rinteen sijaan edessä oli kuitenkin pieni rotkontapainen. Sitä en ollut kartalta huomannut, joten päätin ottaa siitä tarkemmin selvää. Ylhäältä näki, kuinka se oli voimakkaiden virtausten muotoilema ja täynnä suuria kiviä. Niiden välissä siinsi mielenkiintoinen kolo.

hitonhauta (35)Kipusin alemmas ja totesin tuon kolon olevan vain lyhyt umpiperä. Ei luola, eikä edes onkalo, mitätön kolo vain. Sen sijaan muutaman metrin alempana oli toinen kolo, jonka takana näkyi mustaa vain. Riisuin reppuni ja laitoin otsalampun päälle. Kurkistin koloon ja edessä avautui pitkä luola.

hitonhauta (41)Ryömin peremmälle ja ahtaamman suuaukon jälkeen tila laajeni hyvän matkaa yli neljä metriä leveäksi ja enimmäkseen puolitoista korkeaksi tilaksi, muutamassa kohdassa katto oli hieman alempana. Kaikkinensa luolalle tuli pituutta lähemmäs viittätoista metriä. Sen seinämät olivat osa pyöristyneitä, osa kulmikkaita kiviä. Muutaman kiven pinta oli hyvin kaunis, joten pysähdyin pitkäksi toviksi ihastelemaan pintojen upeita värejä ja muotoja.

hitonhauta (43)Aivan perällä katossa oli toinen suuaukko ja sen alapuolella olleen lohkareen taakse jäi vielä pieni peräkammari. Sen yläpuolella ollut kivi kertoi tarinaansa. Joskus se oli ollut osa hiidenkirnua tai kirnumaista muodostelmaa, josta jäätikön synnyttämien virtausten voima oli ottanut viimein voiton ja murtanut sen kappaleiksi. Ne palat olivat tuossa nyt tilavaksi, tunnelmalliseksi ja kauniiksi – ehdottomasti käymisen arvoiseksi – luolaksi järjestettyinä.

hitonhauta (51)Takaisin tähän maailmaan ryömittyäni loikkasin rinteen alas ja aloin etsimään sitä lippaluolaa, jonka paikalta luulin löytäväni. Vaan etsiminen ei tuntunut johtavan mihinkään. Lyhyen kävelyn jälkeen kuvittelin olevani oikealla paikalla, mutta suuntimavälineet väittivät jotain muuta. Palasin takaisin ja totesin, että luolan piti olla siinä, mistä juuri äsken loikkasin alas. Siinä kohtaa oli kuitenkin vain mitätön kolo. Tuo kolo sijaitsi täsmälleen edellä kuvaamani rotkon suulla olevan kiven kupeessa. Sitä en luolaksi kutsuisi missään olosuhteissa, joten totesin, että karttojen antama sijainti oli joko pielessä tai sitten se osoitti Piilolammenluolan vaikeammalle, alarinteestä huomaamattomalle suuaukolle muutaman metrin päähän. Sovitaan, että tuo jälkimmäinen on totta.

Autolle palatessa mielessä kupli euforia, joka ylitti pienen vilun ja väsymyksen. Se ei ollut huono retki. Moni kysymys sai vastauksensa ja mikä parasta, uusia kysymyksiä heräsi enemmän kuin mihin sain vastauksia.

Piilolammin kivipaadet kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6929783 E 435226

Laukaan Piilolammin luola kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6930045 E 435414

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.