Hiihtoretki Tiilikkajärven kansallispuistoon, Rautavaara ja Sotkamo

Järvi-Suomen sydämessä sijaitsevan Savon kansallispuistot esittelevät luonnollisesti pääasiassa järviluontoa. Yksi puisto kuitenkin sisältää myös laajoja erämaisia metsä- ja suoalueita: Savon ja Kainuun rajalla sijaitseva Tiilikkajärvi. Puisto on eräänlainen savolaisten itäkaira, etenkin talvella. Puiston maastot ovat melko tasaisia, eikä sieltä löydy vuoria tai rotkoja. Alue koostuu tasaisista suomaista, joiden keskellä kulkee harjujakso, sekä sitä reunustava järvien ja purojen mosaiikki. Harjumaita hiihdellessä maisema antaa paikoin pohjoisemman vaikutelman kuin mitä sijainti antaisi ymmärtää.

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta puistoon liittyy myös kulttuurihistoriallisia elementtejä: Täyssinän rauhassa 1595 sovittiin, että Ruotsin ja Venäjän välinen raja sopii kulkemaan juuri täältä, Tiilikkajärvessä olevan pienen kivisen luodon kautta, mistä todisteena on luodolla kököttävä pyykki. Pitkään raja ei täällä viihtynyt, sillä se siirtyi jo 1617 Stolbovan rauhassa jonnekin Lieksan taakse. Savon ja Kainuun rajana kyseinen pyykki kuitenkin on säilynyt, ja nykyisellään se on myös Kainuun maakunnan eteläisin piste.

Täyssinän rauhan rajakivi talviasussaan.

Puiston kulttuurihistoriaan liittyy myös kuuluisa itäsuomalainen sissipäällikkö Olli Tiainen, jonka synnyinkoti sijaitsi nykyisen Tiilikanaution torpan pihapiirissä. Tämä rajakapteenin arvonimen saanut sissipäällikkö eli vaiherikkaan elämän, puolusti isänmaataan Ruotsia venäläisiä valloittajia vastaan muun muassa Mönnin maisemissa Joensuun lähellä. Sittemmin hän siirtyi Suomen sodan päätyttyä Ruotsiin, asui Tukholmassa, Uumajassa ja Haaparannalla, kunnes muutti eläkepäivikseen Nurmekseen, jonne sittemmin haudattiin. Ruotsin kansalaisuudesta hän ei kuitenkaan koskaan luopunut, edes Nurmekseen muuton jälkeen.

Tiilikkajärven kansallispuistossa hiihdellessä eteen tulevista maisemista Tiilikanautio on ehkä yllättävin, sillä tuntuu ihmeelliseltä, että täällä soiden keskellä on yhtäkkiä pieni ja nätti kumpare, jossa on asuttuu satojen vuosien ajan. Täällä on ilmeisesti saanut olla melkolailla rauhassa. Nykyisellään torpan lähistöltä löytyy muitakin rakennuksia: Uiton savottakämppä, jota Metsähallitus vuokraa nykyään ryhmille, sekä Tiilikanjärven keskellä Pohjoisniemessä sijaitseva Kosevan autiotupa, pieni ja söpö kahden hengen mökki, jossa on jotain samaa kuin Hammastunturin LaVussa tai Riekkokämpässä, vaikka tupa näitä isompi onkin.

Kosevan pienessä autiotuvassa on tilaa kahdelle yöpyjälle.

Kosevan tupa on Kymi-Kymmene Oy:n entinen metsästysmaja, vaikka muistuttaa enemmän kalasaunaa ainakin sijaintinsa puolesta. Tupa sijaitsee Pohjoisniemen tulipaikan pihapiirissä, ja on kesällä helposti tavoitettavissa jalan Pohjoisniemen parkkipaikalta käsin. Talvella Pohjoisniemeen vievää tietä ei kuitenkaan aurata, joten tuvalle haluavan pitää lähteä liikkeelle joko Rautavaara–Sotkamo-tien varresta, tai sitten Rautavaara–Valtimo-tien varressa sijaitsevalta Sammakkotammen parkkipaikalta, joka pidetään auki myös talvella. Matkaa täältä tulee noin 7 kilometriä.

Sammakkotammen parkkipaikka onkin yksi Tiilikkajärven vahvuuksista ympärivuotista retkeilyä ajatellen. Usein retkeilyllisesti mielenkiintoiset paikat sijaitsevat epävarmojen yhteyksien takana etenkin talvella. Omalla autolla liikkujalla on oltava lumilapio matkassa, ja silti moneen paikkaan pääseminen saattaa vaatia kilometrien hiihtelyä metsäautotienpohjia pitkin. Puisto on ilmeisesti myös itäisen Suomen kansallispuistoista eteläisin, jossa on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa, mikä tuo varsinkin talviretkeilyyn tiettyä mukavuutta ja turvallisuutta.

Oikealla Sotkamo ja Kainuu, vasemmalla Rautavaara ja Savo. Maakunnan rajaa pitkin kulkee hiihtoura talvella.

Maaliskuun alussa Tiilikkajärvellä hiihdetään perinteinen Tiilikan hiihto. Tämä koko perheen hiihtotapahtuma vaatii myös järjestelyitä, jotka paksumpilumisina talvina auttavat myös satunnaista retkeilijää. Puiston alueelle on nimittäin kelkalla ajettu huoltouria, joiden kulkua hiihto seurailee. Kun kävin Tiilikassa helmikuussa 2014, oli lunta alueella normaalia vähemmän, mutta puiston pohjoisnurkalla sijaitsevalla mittauspisteellä näytti kuitenkin olevan 50-senttinen hanki, joten on sitä siinäkin. Puiston pohjoisosassa Torvelankankaan ja Pitkäkankaan yhdistävää vanhaa metsätietä seuraileva hiihtoura vie varsin erämaisiin maisemiin.

Parkkipaikalta maastoon lähtiessäni oli parkkipaikka omaa autoani lukuunottamatta tyhjä. Maastossa näin kaksi riekkoa, kaksi teertä, kaksi korppia ja metson. Muita retkeilijöitä ei näkynyt. Keli oli tosin paikoin niin luminen, että ei siellä kovin kauas edes nähnyt. Takaisin autolle palatessani huomasin autojen lisääntyneen kolmeen, mutta ketään en silti ollut nähnyt. Niin sitä näinkin pieneen puistoon pääsevät ihmiset häviämään, kun sopivasti ristiin hiihdetään.

Tiilikkajärvi sopii oivasti hiihtoretkikohteeksi, kunhan muistaa välttää vesistöjen virtapaikat. Tiilikan hiihtoon osallistumalla tai sen reittiä seurailemalla saa helposti ja turvallisesti kattavan kuvan puiston luonnosta. Sammakkotammen parkkipaikka pidetään auki läpi talven, ja voimakkaimpien virtapaikkojen yli pääsee siltoja pitkin. Pieni kansallispuisto on sopiva viikonloppuretkikohde läpi vuoden.

Juttu julkaistu alkuperäisessä asussaan aiemmin Retkijuttuja-blogissa helmikuussa 2014.

Retkipaikassa on aiemmin julkaistu artikkeli, joka kertoo retkeilystä Tiilikkajärvellä sulan maan aikaan.

Kohde kartalla.  ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7059532  E 564819