Hiihtäjälegendan jäljillä, Eeron polku Pellossa

Ajan aika usein Pelloon ja olen monesti matkalla miettinyt, että mikä mahtaa olla Eeron polku. Rovaniemi–Pello-maantien varressa on sininen kyltti, jossa on vaeltajan kuva ja nähtävyyden merkki, mutta mitä ihmettä sieltä löytyy. Ja kuka Eero?

Kuka Eero?

Kun taas lähdin koirani kanssa Kemijärveltä Pelloon lammaspaimennusleirille, päätin ottaa tuosta mystisestä paikasta selvän. Kotona olin jo tutkaillut Travelpellon-sivuilta paikallisia patikkapolkuja ja kas, sieltähän tuo Eero selvisi. Hölmö minä! Sehän on Eero Mäntyranta (20.11.1937–29.12.2013), yksi Suomen menestyneimmistä hiihtäjistä ja pellolainen kolminkertainen olympiavoittaja. Hiihtäjälegenda osallistui neljiin olympialaisiin ja kotimaan kisoissa edusti aina Pellon Pontta. Noloa, olisihan tuo nimi pitänyt osata yhdistää.

Leiripäivän jälkeen hyppäsin autoon ja kurvasin polun lähtöpaikalle. Rinkka oli matkassa, olin päättänyt jäädä reitin varrella olevalle tulipaikalle yöksi. Polku on itse asiassa päiväretkikohde, se on vain 1,6 kilometriä pitkä. Mutta olin alkuillasta liikkeellä, joten minulle ja koiralle vallan mainio yön yli -retkipaikka. Jätin auton valtatien varressa olevalle P-paikalle ja loikin tien yli polun lähtöpisteeseen. Se onkin ihan tien laidassa, joten paikka on erittäin helppo löytää.

Eeron polun lähtöportti tien varressa

Portti johdatti Eeron polulle ja portin vieressä oli taulu, joka kertoi reitistä ja hiihtäjän elämästä. Polun varrella on useampi taulu, jossa kerrotaan Eero Mäntyrannan siviilielämästä sekä hiihtäjänurasta. Hyväkulkuinen polku lähti samantien suuntaamaan ylöspäin. Reitti on merkitty kuluneilla nuolilla sekä puihin maalatuilla oransseilla merkeillä. Rinteessä meni vain tämä yksi polku, eikä eksymisen vaaraa ollut.

Porokoirani Tilko taisi haistaa lähistöllä poroja, kun sen vauhti vain kiihtyi. Puuskutin ja hiki valui, hetken päästä oli pakko heittää fleece päältä ja hillitä koiran menohaluja. Pysähtelin vähän väliä kuvaamaan ja tahti hiipui. Vilkuilin taaksepäin ja näkymät paranivat sitä mukaan, mitä ylemmäs noustiin.

Kun päästiin huipulle, oli hämmästys melkoinen.

Mikä paikka ja millainen laavu! Jyrkänteen reunalla iso laavu, sen edessä maisema kuin maalaus, takana näkötorni, puuvarasto ja siisti puucee. Eikä ketään missään, vain minä ja koira! Voi autuutta!

Katselin hetken huokaillen ympärilleni, kunnes havahduin todellisuuteen polttiaisten hyökätessä kimppuun. Ne olivatkin tämän kesän ensimmäiset. Etsin tasaista aluetta teltalle, mutta kaikkialla tuntui olevan jos jonkinlaista pikku töppyrää ja kuoppaa. Paikka kuitenkin löytyi ja pystytin teltan. Laavulla olisi voinut hyvin yöpyä, mutta ohut makuupussi ja polttiaiset äänestivät teltan puolesta.

Tein tulet ja helpon ilta-aterian itselleni, Wilhelmin juustomakkaraa tikun varteen! Raskaan paimennusleiripäivän jälkeen kunnon evästä. Päivä painui mailleen ja nautin kirkkaasta illasta ja upeasta auringonlaskusta. Keittelin vielä nokipannukahvit ja nautin kaffet kampanisun kanssa. Hetki oli lähes täydellinen, ainoastaan maantieltä silloin tällöin kuuluvat autojen äänet rikkoivat idyllin.

Tilko oli päivästä ihan poikki ja veteli pian jo hirsiä laavulla, emännän nauttiessa maisemista. Auringon laskettua alkoi tulla vilu, niinpä oli aika painua yöpuulle.

Telttapaikka olikin mitä mainioin. Mustikanvarvut olivat kuin pehmeä patja teltan alla. Ei mennyt kauan, kun uni vei voiton. Jossain vaiheessa sateen ropina herätti hetkeksi, mutta käänsin vain kylkeä. Aamulla sade oli jo laantunut ja eilinen maisema muuttunut harmaaksi usvaksi. Pilvet matelivat alhaalla ja loivat oman tunnelmansa aamupalalle. Kiersin Tilkon kanssa vielä pienen lenkin maastossa ennen kuin laitoin kamat kasaan ja jatkettiin Eeron polulla eteenpäin.

Polku lähti laskeutumaan ja kohta edessä olikin aika jyrkät portaat alas. Puuportaat on rakennettu jyrkimpään ja kivikkoiseen paikkaan. Kivikosta löytyikin yllätys. Portaat tekivät pienen mutkan ja oikealle avautui Satuluola! Luolan suulta ja luolasta löytyi ihana tarina Unelias-nimisestä karhusta, joka eleli näillä main. Syksyisin se vetäytyi Karhusanomien kanssa luolaan nukkumaan ja uneksimaan. Keväällä Unelias heräsi talviuniltaan ja lampsi kontti selässä ja tuohirove tassussaan metsään syömään ja keräämään marjoja. Siellä se seurusteli maahisten ja peikkojen kanssa, kunnes taas koitti syksy ja oli aika vetäytyä luolaan.

Tervetuloa Unelias-karhun Satuluolaan!

Suloinen tarina, joka sai hyvälle tuulelle. Jatkoin hymyssä suin portaita alaspäin ja aina maaliin asti.

Eeron polun lähtöpiste sijaitsee noin 25 kilometriä Pellosta Rovaniemen suuntaan, tie 83. Lähtöpaikka kartalla.

Eero Mäntyranta https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_M%C3%A4ntyranta

Travelpello, Eeron polku http://travelpello.fi/kohde/eeronpolku-nakoalapolku

Eeron polku, Pallistajan laavu N: 7404303,298  E: 386424,862

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.