Retkeilyä rauhallisissa metsissä – Hiidenmaan polut ja Metsänväentaival Juvalla

Juvan Hiidenmaalla on retkeilyreitistö tai reittien verkosto, joka kulkee eteläsavolaisessa kansallismaisemassa lähellä Saimaan Luonteria. Keskeisenä ajatuksena on metsäsuomalaisuuden juurien tutkiminen – ja reitistön varrella on myös mystiseltä kuulostavia paikannimiä, esim. Hiisivuori ja Karhunpäävuori. Polkuverkostosta voi helposti valita oman sopivan mittaisen kävelyreittinsä.

Hiidenmaan polut ja Metsänväentaival Juvalla
Päivämäärä: 9.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 352
Reitin pituus: Kävelemäni reitti (Pitkäjärvi-Suopellonvuori-Hiidenmaa-Pitkäjärvi) noin 6 km
Kohokohdat: Pitkäjärven ja Suopellonvuoren maisemat
Parkkipaikka: Useita. Valitsin keskeisen paikan Pitkäjärven laavun lähellä. Kannuslahdentieltä käännytään nimettömälle metsätielle kohti Pitkäjärveä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät. Paljon uusia kylttejä risteyksissä, silti hankaluuksia seurata reittiä muutamassa paikassa.
Varusteet/jalkineet: Kävelemäni reitti oli paikoin heinikkoinen ja kostea, myös suo-osuus ilman pitkospuita. Ehdottomasti vedenpitävää ja pitkät lahkeet.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kävin kolme vuotta sitten kesällä tutustumassa Enkelinpesään ja Suopellonvuoreen, jotka ovat osa tätä Hiidenmaan retkien reitistöä (kävelyn linkki tässä). Silloin jo tiesin, että seudulla oli menossa kylttien ja reitistöjen parannusprojekti. Nyt minulla oli sopiva hetki käydä uudestaan vilkaisemassa, mitä reitistölle oli tällä välin tapahtunut. Katselin Juvan kunnan sivustolta Hiidenmaan retkien sivun karttaa ja päädyin siihen, että kävelisin ympyräreitin Pitkäjärvi-Suopellonvuori-Hiidenmaa-Pitkäjärvi, pituudeltaan kuutisen kilometriä. Vielä lisäkommentti reittien nimistä: Juvan nettisivun mukaan Hiidenmaan polut liittyvät pidempään retkeilyreitistöön, Metsänväentaipaleeseen. Tästä on kuitenkin vaikea löytää faktaa, en ainakaan tätä kirjoittaessani löytänyt oikein mitään tietoa Metsänväkitaipaleesta tai Metsänväentaipaleesta. Koska reitillä on siihen liittyviä kylttejä, pidän kuitenkin blogin otsikossa nuo molemmat retkireitistöjen nimet.

Edellisellä kerralla olin jättänyt auton kauas ”pelipaikoilta”, Kannuslahdentien alkuun. Silloin totesin, että autolla voisi hyvin ajaa noin kolmisen kilometriä pidemmäs, Pitkäjärven laavun lähelle. Tällöin tiekävelyä tulisi huomattavasti vähemmän. Tie on kapea ja jännitin, tulisiko joku vastaan. Ei onneksi. Selvisin hyvin laavun pienelle parkkipaikalle, johon mahtunee 4-5 autoa. Ei muita autoja paikalla.

Kävely alkakoon! Aloitin pitkin soratietä. Ensimmäinen uusi kyltti löytyi heti parinsadan metrin kävelyn jälkeen. Vanhat puiset reittikyltit on vaihdettu uusiin metallitolppiin.

Tässä kurvataan siis polulle kohti Suopellonvuorta. Ylitetään oja uusittua siltaa pitkin. Pieni hakkuuaukea meinasi sotkea reittiä, mutta polku löytyi kuitenkin helposti metsäauton jälkien alta. Vanhat Suopellonvuoren ja Vuorireitin kyltit löytyivät hyvin, edellisellä kerralla harhailin tässä kohdassa hetken kaatuneiden puiden takia. Reittiä on merkitty myös keltaisilla maalimerkeillä.

Hakkuuaukean kohdalla keltaisia merkintöjä oli melko harvassa. Rinteessä niitä oli sitten enemmän. Suopellonvuorelle noustaan sen pohjoisrinteeltä.

Parhaat Suopellonvuoren maisemat ovat tarjolla heti kalliolle noustaessa. Tähän toivoisi kovasti vaikkapa yhtä penkkiä, johon voisi istahtaa. Mäen korkeimmalla kohdalla näkymää rajoittavia puita on enemmän, joten kannattaa kurvata kallion laidalle heti ensimmäisessä mahdollisessa paikassa.

Vaikka nousumetrejä kertyy ainakin 70, pidän kovasti koko Suopellonvuoren ylittävästä polusta. Alamäessäkin on pari jyrkkää kohtaa, mutta reitti on kuitenkin kohtuuhyvin kuljettavissa. Mäen eteläpuolella kuljetaan kauniilla valoisalla mäntykankaalla. Heti tämän maiseman jälkeen saavutaan Hiidenmaantielle.

Tässä reitti kulkee puolisen kilometriä Hiidenmaantiellä. Juuri ennen kuin käännytään taas hiekkatieltä kapeammalle polulle, on Saimaakin hetken näkyvissä.

Polkuosuus oli hetkittäin todella hankala, onneksi vain noin 100 metrin matkalta. Punainen reittimerkintä näkyy koivussa kuvan keskellä, mutta polku on hävinnyt kasvillisuuden sekaan. Joissakin kohdissa polkua oli niitetty, mutta ei tässä. Apropoo reittimerkinnät, tässä ne ovat todellakin punaisia – kuten olivat koko loppumatkan ajan.

Sata metriä myöhemmin polku oli taas selvästi paremmin näkyvissä. Puisia hiiden kuvalla varustettuja kylttejä on onneksi melko tiheässä, samoin punaisia maalimerkkejä.

Kolmisen kilometriä kävelyä takana. Nyt polku kulkee jonkinlaista vanhaa metsätietä tai leveämpää polkua jonkin matkaa. Polku kulkee Korpisuon ohi, tässä oli myös hieman kosteaa maastoa, olin onneksi valinnut kumisaappaat päivän reitillä ja pärjäsin niillä hyvin.

Loppuosa kuuden kilometrin kävelystäni olikin sitten melkein kokonaan hiekkateitä pitkin. Seuraavassa tienristeyksessä meinasin sählätä ja otin muutaman askeleen vasemmalle (kyltissä lukee Metsänväkitaival ja Neitvuori, jonne tästä olisi matkaa noin 7 kilometriä, tämä on arvioni karttojen tutkimisen perusteella). Hoksasin kuitenkin, että minulla oli tarkoitus koukata oikealle, kohti Pitkäjärven laavua.

Edellinen osuus oli leveää hiekkatietä, nyt jatketaan hieman kapeampaa ja vähemmän käytettyä metsäautotietä. Hiiden merkki näyttää, kun poistutaan tieltä lyhyelle polkuosuudelle.

Reitti laskeutuu suolle, joka oli todella kostea. Täällä ei olisi lenkkikengillä pärjännyt. Merkinnät ovat selkeitä, vaikka polkua oli kävelty selvästi todella vähän.

Reitin toinen hankala (lue: mahdoton) kohta oli suon jälkeen nuoressa mäntymetsässä. Löysin muutaman punaisen merkin, sitten ne katosivat – samoin kuin polkukin. Tiesin olevani hyvin lähellä viimeistä metsätiepätkää ja otin suorimman reitin itään ja metsäautotielle. Takana oli noin viisi kilometriä kävelyä. Viimeinen kilometri metsätietä pitkin ja saavuin Pitkäjärven laavulle.

Laavu on muutama metrin päässä Pitkäjärven rannasta. Pääkuvassa maisema laavun ja laiturin luona. Istuin hetken laavulla ja haukkasin hieman kylmää juomista ja voileipää, sitten palailin lähtöpaikkaani, jonne laavulta oli enää reilu sata metriä.

Reitin pituudeksi tuli hieman yli 6 kilometriä, käytin siihen noin kaksi tuntia. En taaskaan tavannut ainuttakaan ihmistä koko kävelyni aikana. En edes nähnyt yhtään autoa hiekkatieosuuksilla! Kävelemäni kierros oli vaihteleva – niin vaatimustasoltaan kuin kävelyalustoiltaan. Hiekkatiet ovat helppoja osuuksia, sen sijaan Suopellonvuoren ylitys jonkin verran vaativampi.

Jostain syystä pidän paljon Hiidenmaan retkien maisemista. Ehkä nautin juuri siitä, että seudulla on todella rauhallista. Toivottavasti kävelijöitä on kuitenkin sen verran, että polut pysyvät auki. Reiteille saadaan ilmeisesti lisää panostusta – mahdollisesti uusia merkintöjä ja vaikkapa pitkoksiakin. Tähän viittaavan viestin sain ainakin Hiidenmaan Retkien puheenjohtajalta. Käyn mielelläni taas katsastamassa seuraavat uudistukset – ja reittejäkin on vielä kävelemättä!

Sijainti: N=6841550.536, E=541577.189 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.704829, GEO:lon=27.7866075

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Enkelinpesä ja Suopellonvuori
Neitvuori ja Hiijje silimukka

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.