Hiidenkirkko, Hyrynsalmi

Heinäkuussa 2011 olin lopettelemassa kiertuettani Kainuun pohjoisosan harjuilla, kun leasing-auton kärsä kulkeutui kohteelle, jota olin katsellut kartalta montakin kertaa. Nyt nähtäisiin mitä kätkeytyy Hiidenkirkkona tunnetun paikan taakse. Vierailulla oli mukana vaihteeksi työkaverikin, jonka kameran piippailu kuuluu videolla (terveisiä vain Jarille!).

Noin 25 kilometriä Hyrynsalmen kirkolta itään sijaitsevalle Hiidenkirkolle pääsee aika vaivattomasti, kunhan hoksaa metsätien varrelta pienen levikkeen ja löytää kohteelle vievän polun pään. Polku etenee puolisen kilometriä niin tasaisessa maastossa, että alkaa melkein epäillä, onko oikealla reitillä. Laaja suokin jää matkan varrelle.

Mutta eipä aikaakaan, kun paljaat kalliot tulevat kuntan alta näkyviin ja polun oikealla puolella alkavat hahmottua rotkon kaakkoispään ensimmäiset matalat seinämät. Vielä hieman taivallusta, ja etuoikealla kallioon aukeaa lähes viivasuora repeämä. Siinä se nyt sitten on, 350 metriä pitkä, 5–35 metriä leveä ja noin 5–10 metriä syvä Hiidenkirkon rotko.

Kuljeskeltiin Jarin kanssa rotkon lounaisreunaa päästä päähän ja arvuuteltiin, mistä kohtaa voisi joku reippaampi urheilijanuorukainen loikata jontkan yli – ei se kai ihan mahdotonta olisikaan, mutta yrityksessä voisi käydä aika huonosti.

Rotkon poikki pääsee niin halutessaan joka tapauksessa kaakkois- ja luoteispäiden kautta kiertäen. Luoteispäässä rotkon pohjaa peittää toisaalta aika vaikeakulkuinen ja teräväsärmäinen lohkareikko.

Koska rotkon pohjalta kuitenkin pilkotti jotain edelliseltä talvelta tuttua valkoista tavaraa, piti jollain keinolla päästä laskeutumaan alas sitä katsomaan. Sopiva paikka löytyikin muodostuman puolivälistä, jossa varovasti kiveltä toiselle steppaillen päästiin alas asti.

Tässä olikin ilmeisesti koko Hiidenkirkon komein paikka, sillä jyrkät ja halkeilleet kallioseinät olivat mataluudestaan huolimatta aika jylhän näköisiä, ja pariin paikkaan oli syntynyt ikään kuin pirullisesti irvisteleviä ukonpäitäkin.

Rotkon pohja oli ihan toista kuin reunan kuivat ja lämpimät kalliokumpareet: varjoisilta seinämiltä tippui hiljalleen vettä, ja pohjan ohut sammalkerros peitti vain vaivoin teräviä kivenjärkäleitä. Ja viileimmässä paikassa rotkon kapeimmalla kohdalla oli vielä kohtalaisesti sitä jääksi kovettunutta luntakin jäljellä, vaikka pian oli jo elokuu alkamassa ja lämmintä nytkin yli 20 astetta.

Ja jäästä puheen ollen, jääkauden muistomerkillähän sitä taas oltiin. Vanhaan, syvälle rapautuneeseen kallioperän murrokseen on ohjautunut jääkauden lopulla mannerjäätikön pohjalla runsaasti sulamisvesiä, jotka ovat huuhtoneet suurimman osan irtonaisista kivistä mukanaan.

Lännestä itään suuntautunut virtaus on kerrostanut vajaan kilometrin päähän Hiidenkirkolta pienen Reposärkän harjukumpareen ja reilun kahden kilometrin päähän massiivisen Joutensärkän harjumuodostuman. Ja se olikin meillä seuraavana ohjelmassa, joten poistuimme paikalta ja jätimme Hiidenkirkon jälleen omaan rauhaansa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7173129 E 590297

 

1 reply
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Hyvä juttu, yli 100 Suomalaista rotkoa on nähtynä mutta edeleen tämä myyttinen Hiidenkirkko on ihan kärkisijoilla! Todella hieno paikka, ei varmasti tule pettymystä jos hienon rotkon haluaa nähdä pienellä vaivalla.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.