Hiekkatalo, jättietana ja puuveistosmetsä hämmästyttävät – Vienkoču-puisto on jo yksinään hyvä syy vierailla Latviassa

Yhteistyössä Investment and Development Agency of Latvia

Matkustin kahdeksi päiväksi Latviaan tutustuakseni paikalliseen luontoon. Olin maassa ensimmäistä kertaa, ja lyhyt vierailuni oli jo etukäteen tarkasti aikataulutettu. Onnekseni mukana kulki aina opas tai kaksi, jotka osasivat kertoa paikkojen historiasta ja kulttuurista sekä pitivät tietysti seuraa. Ja olivat muuten todella ystävällisiä!

Vienkoču-puisto

Olimme jo aamupäivällä kiertäneet Gauja-joen varrella muutaman tunnin reitin, ja lounastauon jälkeen hyppäsin seuraavien oppaiden auton kyytiin. Jatkoimme matkaa Siguldasta itään, ja parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme A2-tien varrella sijaitsevan puupuiston parkkipaikalle.

Vuonna 2007 avattu Vienkoču-puisto on teemapuisto, jossa yhdistyvät luonto ja puutyöt. Puiston tarina sai alkunsa, kun perustaja Rihards Vidzickis osti vuonna 1999 historiallisia työkoneita eräältä maatalolta ja toi ne Ligatneen. Tästä tuli idea perustaa puutyömuseo ja työpaja, jonka ympärille puiston muut alueet ovat vuosien saatossa laajentuneet.

Jo pihapiiriin astuessa voi nähdä, kuinka kaikki on haluttu rakentaa harmoniassa luonnon kanssa. Rakennukset, leikkitelineet ja veistokset ovat kaikki puusta tai raudasta tehtyjä, eikä muovista tai muista nykyaikaisemmista materiaaleista ole tietoakaan. Museon lisäksi puistossa kulkee useita pieniä polkuja, joiden varrella on näytillä kaikenlaisia puutöitä kuten tukkiveneitä, puuveistoksia ja pienoismalleja. Puiston perustaja Rihards haluaa töillään inspiroida ihmisiä vihreämpään elämäntapaan.

Emme kerenneet museon pihapiiriä kauemmaksi, kun puiston perustaja Rihards Vidzickis liittyi seuraamme ja tarjoutui pitämään meille esittelykierroksen. Nopeiden esittäytymisten jälkeen hän halusi viedä meidät pienemmälle työpajallensa, Latvian ensimmäiselle hiekkatalolle.

Latvian ensimmäinen hiekkatalo

Päästyämme talolle riitti jo ulkoseinissä ihmettelemistä. Hiekan seasta pilkisti muun muassa viinipulloja sekä tukkeja, ja kattoa koristi tuuhea heinäpeite. Olin haltioissani, kun Rihards kehotti meitä astumaan peremmälle. Sadunomaisen rakennuksen ulkoseinät nähtyään sitä väkisinkin herää kiinnostus kurkistaa myös sisälle. Rakennus oli nimittäin suoraan kuin jostain fantasiaelokuvasta. Olisiko peräti saanut hieman vaikutteita Konnusta ja Hobittien asutuksesta?

Talo oli juuri niin tunnelmallinen ja sadunomainen kuin ulkoseinämät antoivat olettaa. Sisustus mukaili samaa tyyliä kuin koko puisto, ja hämärässä valaistuksessa tunsi ajelehtivansa muihin maailmoihin. Oliko tämmöisiä rakennuksia oikeasti olemassa? Täällä kelpaisi puuhastella päivät pitkät ja rentoutua iltaisin kynttilöiden valossa kirjaa lukien. En yhtään ihmettele, että Rihards käyttää tätä edelleen toisena työpajanaan, vaikka päärakennuksesta löytyvät tilat ja työvälineet ovatkin eri luokkaa.

Verstas ja puutyömuseo

Hiekkatalolle olisi mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta Rihards halusi viedä meidät seuraavaksi päärakennukselle, jossa hän viettää suurimman osan päivistään. Rakennuksen alakerta oli jaettu väliseinällä kahteen osaan, joista toiseen on lähitulevaisuudessa valmistumassa uudet museotilat. Vielä toistaiseksi museoesineet ovat näytillä isomman hallin puolella, verstaan yhteydessä. Vitriineissä on näytillä eri aikakausien työkaluja aina kivikaudelta nykypäivään asti. Vaikka näyttely on kohtalaisen pieni, oli näin vanhojen työkalujen ihastelu silti ikimuistoinen kokemus.

Verstaan kynnyksen yli astuttuamme sieraimemme täyttyivät puun tuoksusta, mikä toi lukuisat lapsuusmuistot mieleen. Työpöydät notkuivat erilaisista työkaluista ja valmiista sekä keskeneräisistä töistä. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun kiersin ympäri verstasta. Puutyöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja jo pelkästään työkalujen ja puutöiden ihastelu teki onnelliseksi. Itse tehdyissä töissä on aina jotain todella kaunista. Sitä tavallaan tietää esineen koko tarinan ja tuntee esineen muodot pienintä piirtoa myöten.

Rihards kertoi verstaalla järjestettävien työpajojen olevan todella suosittuja, sillä täällä kaikenikäisillä oli mahdollisuus valmistaa omia kulhoja tai muita esineitä muistoksi ja päästä harjoittelemaan puutöitä. Työpajoihin osallistuminen on monelle taatusti ainutlaatuinen elämys autenttisessa ympäristössä. Olisin itsekin voinut jäädä puuhastelemaan verstaalle vaikka viikoksi.

Matkamuistoja

Kapusimme vielä yläkertaan, missä Rihards säilyttää osan valmiista töistään. Huoneen keskelle oli tuotu valtavan pitkä, kankaalla peitelty pöytä. Ennen kuin kerkesin tiedustella mitä kankaan alle oli piilotettu, Rihards tempaisi kankaan sivuun ja pöydältä paljastui läjäpäin hänen valmiita töitään. Hän kertoi saavansa osan elannostaan myymällä käsitöitään, joista on kuulemma tullut todella suosittuja sanan kiiriessä ympäri Latviaa. Enkä yhtään ihmettele, miksi sana on levinnyt. Työt olivat todella laadukkaan oloisia ja kauniita. Vastaavia ei kaupoista löydä.

Puisto täynnä puuveistoksia ja pienoismalleja

Kiitimme Rihardsia esittelykierroksesta ja lähdimme kävelylle puistoon. Halusimme käydä vielä Ligatnen kylässä ennen hämärää, joten kierroksemme puistossa jäi melko lyhyeksi. Tosin sitäkin ikimuistoisemmaksi.

Ligatne-joen varrelle perustetun puiston polkujen äärelle on asetettu näytille jos jonkinmoisia puuveistoksia ja pienoismalleja aina puisesta sienimetsästä jättietanaan. Yksityiskohdat veistoksissa ja pienoismalleissa ovat häkellyttävän hyvin tehtyjä. Puistossa järjestetään joka syksy myös perinteinen valotapahtuma, jossa polkujen varrelle sytytetään sadoittain lyhtyjä valaisemaan pimenevää iltaa. Puisto oli jo ilman soihtuja todella tunnelmallinen, mutta kyseisen valotapahtuman aikaan varmasti vielä kaksin kerroin tunnelmallisempi.

Vienkoču-puisto sopii erityisen hyvin myös lapsille ja perheille, sillä taiteellisten veistosten lisäksi alueella on myös useita leikkitelineitä. Kokonaisuudessa puisto oli niin ainutlaatuinen kokemus, että se on jo yksinään hyvä syy matkustaa Latviaan. Taidanpa harkita uutta reissua tänne heti ensi syksynä valojuhlan aikaan.