”Hiekka oli pehmeämpää kuin missään muualla” – Venäjänhiekka, Tiilikkajärven kansallispuisto

”Autiotuvan ympärillä kiertää öisin susilauma”, kertoi pitkospuilla vastaan tullut lintututkija, joka oli katkaissut kepin avuksi siltä varalta, että joutuisi häätämään hukkia loitommas.

Pakkashanki kimmelsi lukemattomien tähtien valaistessa polkua, kun kuljimme jäisen suon poikki. Erämaan yö oli aavemaisen hiljainen. Nyt oltiin kyllä kaukana kaikesta, eivätkä lintumiehen tarinat yhtään helpottaneet tunnelmaa. Yösijaksi pystytettiin telttalaavu nuotiopaikan päälle, jonka suojissa sai nukutuksi vähän. Isän kanssa tehty ensimmäinen yöreissu Tiilikkajärven kansallispuistoon oli ikimuistoinen.

Kävin Tiilikassa vuosien varrella usein. Jokaisella kerralla tapahtui jotain ainutlaatuista. Mystinen keltatakkinen hahmo, joka saapui aamuyöllä, ui jäiden seassa, puki vaatteet päälleen ja jatkoi sen jälkeen matkaansa. Teltan vieressä kuoppaa kaivanut karhu ja sääksien saalistuslennot ensimmäisen sulan auetessa keväällä. Syksyinen melontaretki, joka muuttui hivenen kun järvi olikin jo jäässä. Nyt olin menossa ensitreffeille pitkälle hiekkarannalle, jonka hiekka oli pehmeämpää kuin missään muualla.

Vuonna 1595 Ruotsin ja Venäjän välille solmitun Täyssinän rauhan raja kulki Tiilikkajärven kautta, jossa on vieläkin nähtävissä vanha rajakivi. Ehkä tästä historian rajavedoista nimensä saanut Venäjänhiekka sijaitsee kapean niemen alkupäässä Tiilikkajärven rannalla.

Reitti rannalle kulkee läpi kauneimpien soiden, kelottuneiden karujen mäntymetsien, koukaten välillä Tiilikkajoen varteen koskikaran touhuja seurailemaan. Yleensä Tiilikassa hiihdellään vielä vappuna lumen yltäessä vyötärölle saakka, mutta nyt kesäillan lämpö ja suopursuilta tuoksuva pehmeä tuuli rauhoittavat meidät hiljaiseen erämaan tunnelmaan.

Pitkospuut ja juurakkoinen metsäpolku johdattelevat suolta syvemmälle metsään, jossa vastaan tuleekin kedoksi muuttunut pihapiiri hirsirakennuksineen. Polku jatkaa etenemistään ja seuraan uteliaana tuon vielä vieraan tuttavuuden perässä, kunnes yhtäkkiä seisomme hiljaa metsän laidalla. Eteemme avautuu kullan värinen hiekkaranta, joka kaartuu loivana lahtena pitkälle horisonttiin. Hiekka hyväilee varpaita, ja purppuran sävyissä hehkuva vesi on linnunmaitoa. Rannalla vietetty viikonloppu tuntuu kuin etelänmatkalta, ja kesäistä ukkoskuuroa on helppo juosta autoon turvaan.

Kohde kartalla

Lue lisää

Tiilikkajärven kansallispuisto, Retkipaikka

Tiilikkajärven kansallispuisto, Luontoon.fi

1 reply
  1. Matti Piilola
    Matti Piilola says:

    Hienoja paikkoja näissä teidän esityksissä. Mitähän maastokarttasovellusta niissä on käytetty kun ovat niin selkeitä ja yksityiskohtaisia?

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.