Hetta–Pallas: kesästä talveksi ja takaisin

Vaelsimme Hetta–Pallas-reitin kesäkuun 2016 alussa ja sääolosuhteissa saimme kokea koko Lapin kesän kirjon.

Ensimmäisen päivän reitillämme Hetasta Sioskurulle aurinko helli meitä koko loistollaan. Hiki virtasi selkää pitkin, kun aikaisessa ollutta kevättä (=kukkaloistoa) ihaillen kyykistelimme kameroittemme kanssa pitkin Pyhäkeron rinnettä. Jyrkin nousu sattui oikein kunnon auringonpaahteeseen.

hettapallas01

Toinen päivä tarjosi oivaa vaellussäätä, hieman viileämpää. Sioskurulta lähdimme aamupäivällä vaeltamaan Tappurin tuvan kautta kohti Hannukurua, seuraavaa yöpaikkaamme. Sää muuttui pilvisemmäksi ja vettäkin ripsutteli ihan pikkuisen, kuitenkaan matkanteon estymättä. Vasta satumetsikössä Pahakurun ja Hannukurun tupien välillä sade alkoi haitata valokuvaamista.

Tappurin tupaa lähestyttäessä ripsutteli vähän vettäkin.

Tappurin tupaa lähestyttäessä ripsutteli vähän vettäkin.

Hannukuruun olimme suunnitelleet välipäivän, jonka aikana kävisimme huiputtamassa Outtakkan, mutta sääherra päätti toisin: kevyt räntäsade ripsutteli aamusta alkaen, välillä tuulen vaikutuksesta melkein vaakasuoraan, ja me pidimme tupapäivän, välillä sateen tavoin vaakasuorassa maaten, välillä pelasimme korttia ja lueskelimme. Matkaseuralaisemme pohti ääneen, voisikohan lunta tulla niin paljon, että se jäisi maahan. Nauroimme ajatukselle, olihan kesäkuu jo!

Kuuntelimme uutisia radiosta ja Salomo-myrsky mainittiin ohimennen, jossain oli tullut luntakin ja liukkaudesta aiheutunut joitain kolareita.

Hannukurusta seuraavana päivänä lähtiessä räntää alkoi sataa vielä enemmän ja koko matkan Suastunturia ylittäessä räntäsade yltyi. Kastuimme hieman, mutta Suaskurun kodalla söimme ja kuivattelimme vaatteitamme jo isommassa seurueessa: neljä porukkaa yhtä aikaa, vain hieman lomittain, lämmitteli kodassa tulen äärellä. Lumisateen yltyessä muut suunnittelivat jo kiertoreittejä Lumikeron talvireittiä pitkin, mutta koska edelleen lumisade näytti aika rauhalliselta, meidän kolmen hengen seurue lähti ylittämään tunturia luottavaisin mielin: eihän matka olisi pitkäkään, eikä tuullut kovin kovaa.

hettapallas09

Sitten myrsky lähtikin lapasesta ja Annen omat, siis lapaset, muistuttivat jääneensä autoon Hetasta lähtiessä, eli olivat odottamassa hotelli Pallaksen parkkipaikalla. Anne venytti hihaa sormien päälle vuorokäsin ja onneksi on perinyt sellaisen ääreisverenkierron, etteivät kädet olleet millänsäkään pikkupakkasessa.

Lunta satoi kovempaa, vain tolpan tai kaksi polun opasteista näki, ja seuraavat piti arvuutella. Tuuli puuskissa niin kovaa, että välillä piti pysähtyä nojaamaan vaellussauvaan, ettei lentäisi rinkan kanssa nurin, siihen kun tuuli tarttui hanakasti tarkoituksenaan selättää aloitteleva retkeilijä, joka selkeästi oli väärässä paikassa väärään aikaan. Askeleensa piti asetella tarkkaan, koska lumi teki polusta liukkaan eikä naurattaisi yhtään, jos yksi arviointivirhe saisi seurakseen toisen, esimerkiksi nuljahtaneen nilkan.

Maisemat ovat varmaan olleet makiat, mutta pilvien ja lumipyryn välistä ne eivät näkyneet. Kuitenkin jälkikäteen tiedän asian laidan olevan, kuten isäni lähettämässä tekstarissa: Parhaat muistot jäävät myrskyistä.

hettapallas14

Kesäkamppeissa matka meni verrattain hyvin, mutta päästyämme Montellin majalle saimme kuoria retkivaatteistamme jääkerroksen vasemman kyljen koko pituudelta. Kosteus imeytyi tuossa kohtaa, siis lämpimässä tuvassa pysähtyessä, myös välikerrokseen, mitä ei ollut lumisateessa tapahtunut.

Märkinä kuin uitetut koirat marssimme peräkanaa viime metrit Nammalakurun autiotuvan kuivaushuoneeseen ja riisuimme sinne lähes kaikki vaatteemme kaminan lämpöön kuivumaan. Yksi porukka oli tullut ennen meitä ja laittanut tuvan kaminan jo tulille, joten sisällä oli ihanan lämmintä. Muutkin porukat tulivat tuvalle pian jälkeemme, ja niin vain sopua tavoitellen parikymmentä henkeä nukkui suojassa hurjalta lumimyrskyltä, jota saimme ihailla ikkunan takaa vielä hetken.

Illalla sää tyyntyi ja aamulla lumi alkoi jo sulaa, kuitenkin aiheuttaen vielä retkeilijälle päänvaivaa kastellessaan polut ja pitkoset liukkaiksi. Paikoitellen hankea oli tuulen kasaamana paksukin kerros, jossa testattiin varusteiden sopivuus: vaelluskenkä osoitti tarpeellisuutensa myös kesäisessä Lapissa, sillä lenkkarit olivat auttamatta märät jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Pallakselle päästyä oli jo tavallinen alkukesän sää, eikä retkeläisiä pelottanut lähteä ajamaan kotiin, kun tiet olivat täysin sulat. Taakse sen sijaan jäi luminen tunturi.

Tämä ensimmäinen vaellus oli hieno kokemus Lapin villisti vaihtelevasta säästä. Jos siis olet menossa Lappiin alku-, keski- tai loppukesästä, laita kunnon popot varpaittesi ja nilkkojesi suojaksi. Sadekamppeet ovat välttämättömyys ja lämmin välikerros tervettä itsesuojelua, vaikka lähtiessä paistaisi aurinko niin, että tuntuu hölmöltä pakata paksuja vaatteita mukaan. Hanskoja ei kannata jättää autoon. Jos suinkin voit, varaa ylimääräinen päivä matkan varrella joko tuhlattavaksi maisemien ihasteluun tai sitten myrskyltä suojautumiseen autiotuvalla. Ota mukaan pelikortit.

// Anne ja Heikki

Koko Hetta–Pallas-vaelluksemme sekä retken valmistelut ovat luettavissa Rinkkaputki-blogistamme tunnisteen Hetta-Pallas alta. Lähdemme syksyllä 2016 uudelleen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, tällä kertaa kansalllispuiston vapaaehtoiskummeiksi kahdeksi viikoksi maalaamaan Pyhäkeron autiotupaa sekä valokuvaamaan vapaaehtoiskummien työtä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.