Hellepäivän tutkimusretki & uintihetki Okslammen reitillä (7,2 km) Alavudella

Ulkona 30 astetta lämmintä, ei tuulenvirettä ilmassa – tarkoittaa suht haastavaa patikointikeliä. No kuitenkin kun mieli vetää luontoon ja tahtotila on löytää jokin kohde, jossa en aiemmin ole käynyt, niin tämä tuli vaihtoehdoksi. Parkkipaikalta on Okskodan pihapiiriin vain noin 400 metrin matka, joten vaikka tarjolla on pidempikin patikka, paikka sopii erinomaisesti myös perheille tai henkilöille, jotka haluavat nauttia luonnon läheisyydestä ilman uuvuttavaa patikointia. Pulahdus laiturilta lampeen piristää kesäkuumalla!

Okskota kartalla (P-paikka Okslammintie 380, Alavus)

Okskodan maastoreitti n. 7,2 km

Vaativuus: helpohko

Autolla ajoin Okslammen kodan, Okskodan, parkkiin, ja jätin autooni myös eväsrepun. Sidoin vain pullovyön uumilleni ja täytin sen taskut vesipulloilla. Nappasin vielä valokuvan parkkipaikalla olevasta reittikartasta, ja suosittelen sinua tekemään samoin!

Reitti lähtee takaisin samaa tietä jota parkkiin saavutaan, tullen 400 metrin jälkeen Okslammintielle, joka ylitetään ja päästään varsinaiselle patikointireitille. Reitti on merkitty puissa olevin oranssein täplin sekä risteyskohdissa viitoin.

Reitti etenee sekametsää halkoen, muutaman kosteikon ylittäen ja hetkellisesti kallioiden päälle nousten 2,8 kilometrin verran, tullen sitten takaisin Okslammentielle. Juuri ennen tielle saapumista vastaan tulee viitta, jossa kerrotaan vaihtoehdosta päästä etenemään Alavuden keskustaan – tai ottamalla oikean puoleisen reitin, pääsee takaisin kohti Okskotaa.

Tielle tullessa viitat loppuivat, eikä merkkejä näkynyt. Olin kuitenkin ottanut kuvan kartasta, joka oli Okskodan parkkipaikalla, ja siitä tiesin, että noin 400 metrin päässä lähtee tien vastakkaiselle puolelle polku, joka vie kohti Okslampea. Tuo reitin osuus, pituudeltaan 3,6 kilometriä, on kuin toisinto tuloreitistä, päätyen Okslammen rantaan.

Okskota on upea kota, jonka pihapiirissä ovat myös vanhempi kota, laavu, puucee, puuvaja sekä laituri. Tuonne saavuttuani pulahdin raikastavaan veteen, joka oli kuin luonnon nektaria hikiselle matkaajalle.

Laavulla oli sitten oiva hetki nauttia eväitä ja tankata itseään sekä ihailla ympäröivää luontoa.

Laiturilta uimaan lähdettäessä ei kannata sukeltaa veteen eikä kahlata, sillä pohja on upottavan liejun ja oksien peitossa. Siitä voi vain kastautua portailla tai uida lammessa.