Heinäveden tafonit

Vaikka olen kieränyt Suomen luontoa ristiin rastiin, osuu silti ajoittain eteenjotain mikä pistää raapimaan päätä ja aiheuttaa muutaman harmaan hiuksen. Yksi tämänkaltainen paikka sijaitsee Heinäveden Kytöjoella. Alueelta sijaitsee muutama Suomesta löydetyistä noin kolmestasadasta tafonista.

Mutta mita ovat tafonit? Sana tafoni tulee italian kielestä ja tarkoittaa ontoksi kovertunutta. Tafoni ei ole hiidenkirnu, joka muodostuu veden pyörittämän kiven kovertaessa kalliota. Tafoni syntyy rapautumalla. Kallion tai kivenlohkareen kylkeen syntyy lämpötilan ja kosteuden vaikutuksesta hiljalleen rapautumisonkalo, joka ajan saatossa jatkaa kasvamistaan. Kerran alkuun päässyt rapautuminen ei pysähdy. Suurimmat tafonit voivatkin olla liki huoneen kokoisia.

Heinäveden alueella Kytöjoella pitäisi olla ainakin kolme suurempaa tafonia, jotka ovat muodostuneet kvartsidioriitti- ja kiillegneissilohkareisiin. Me emme onnistuneet löytämään, kuin kaksi noista kohteista. Kumpainenkin niistä oli niin erikoinen ja tavallaan erinlainen,että kolmas olisi varmasti saanut jo käden vapisemaan kummastuksesta. Mitähän vielä olisi löytynyt, jos seudun kiviä olisi tonkinut lisää?

Ensimmäinen kohde on nimeltään Hiidenkirnukivi. Valtavan siirtokivilohkareen kyljessä on miehen mentävä aukko. Sitä katsellessa mieleen tulee luonnon oma Eero Aarnion pallotuoli.

Kolon sisäpinta on aivan tasainen ja sisään mahtuu istumaan suurempikin henkilö vaivatta. Mittaa onkalolle kertyy varmasti metrin paremmalle puolen joka suuntaan. Aukko on noin puolen metrin korkeudessa maanpinnasta. Onkalon katosta kivi hilseilee ja murenee sitä raaputettaessa, joten onkalo jatkaa yhä kasvamistaan. Varsin erikoinen luonnonoikku, jonka kokoiseen en ainakaan itse ole ennen törmännyt.

Noin kolmensadan metrin päästä edellisestä löytyy toinen päällepäin varsin mitäänsanomattoman näköinen järkäle. Kiven ohitse kulkisi helposti, jos ei tietäisi mitä se pitää sisällään. Kurkistaminen kiven alle kuitenkin kannattaa, sillä hämmennys on täydellinen. Kiven sisällä on kuin jättiläismäinen mehiläiskenno.

Ilmankos tafonit ovat saaneet ajansaatossa nimiä kuten pirunkivi tai -uuni. Muinaissuomalaisten tiedetään myös käyttäneen tafoneja uhripaikkoina. Jumalia lepyttääkseen tai pitäen suosiollisena. Kivien onkaloihin on uhrattu esim. vilja, leipää ja lihaa.

Oudot kennot ovat syntyneet, kun vesi on jäätynyt rapautuneen kiven onkaloihin ja sulaessaan murentanut heikomman kiviaineen pois jättäen vain vahvemman ympärilleen. Ilmiö ei liity erityisesti mihinkään kivilajiin vaan sitä esiintyy monenlaissa kivissä.

Eniten tafoneita on Länsi-Lapissa sekä Salpausselän ja linjan Pori–Nurmes välisellä alueella. Tampereen lähettyvillä ja keskisessä Savossa on oikeat tafonirykelmät. Nykyään useat tafonit ovat rauhoitettuja ja nähtävyyksiä. Suomen suurin tafoni on Inarin Karhunpesäkivi ja tunnettu, hyvin näyttävä on myös Nokian Pirunpesä.

Luolakivi. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6932468 E 603737

Hiidenkirnukivi. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6932352 E 604011

2 replies
  1. Krissu
    Krissu says:

    Hei!
    Yritin noita Tampereen lähistöllä olevia tafoneita gooletella, mutten löytänyt lähinnä kuin geokätköilysivut..
    Mitään vinkkejä mistä lähteä niitä etsimään? 🙂

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.