Heikki Sulander vaihtoi toimistotyön valokuvaukseen ja ikuistaa nyt ihmisten retkihetkiä työkseen

Valkoinen marraskuun perjantaipäivä on valjennut Tankavaaran Kultakylään utuisena. Ravintola Wanhassa Waskoolimiehessä on viipyilevä ja rauhoittava tunnelma – juuri sellainen kuin Lapissa, lumisten kynttiläkuusien katveessa kuuluu ollakin. Valokuvaaja ja Retkipaikan tiimiläinen Heikki Sulander noutaa tottuneesti kupin kahvia ja istuu pöytään. Tämä on hänen kantapaikkansa.

Sulander muutti majapaikkansa Jyväskylästä Tankavaaraan aiemmin tänä vuonna. Toimistotyöt valokuvaajan ammattiin vaihtanut mies valmistuu kuvaajaksi virallisesti ensi keväänä, mutta pyörittää jo omaa yhden miehen valokuvausyritystään.

Yrityksen toimintaidea syntyi muiden yritysten kyselyistä.

– Matkailualan yritykset ilmaisivat, että tarvittaisiin kuvaajaa, joka voi tulla retkelle mukaan ikuistamaan luonnossa vietetyt hetket, Sulander kertoo.

Matkailuyritysten palveluihin kuuluu tyypillisesti se, että luontoon viedyistä matkailijoista otetaan valokuvia heille itselleen muistoksi vaikkapa tunturimaisemissa, mustikkametsällä tai revontulien loimutessa. Mahdollisesti kaukaakin saapuneille ihmisille on arvokasta saada kuvamuistoja luonnossa vietetyistä hetkistä. Kuvaaminen kuitenkin vie aikaa, ja jotta kuvista tulee onnistuneita, vaatii se myös taitoa, kalustoa ja mahdollisuutta keskittyä yksinomaan kuvaamiseen.

Sulander päätti vastata tähän kysyntään.

Tunnelmaa retkikuviin

Ennen kuvausretkeä mietitään hetki, millaisia kuvia halutaan. Sulander tekee näin asiakkaidensa kanssa, mutta vastaava pieni tuumaus- ja ideointituokio ennen reissua auttaa ketä tahansa saamaan retkikuviinsa tunnelmaa.

– Selvitän kuvattavalta millainen on hänen suhteensa luontoon, eli miten hän nauttii luonnosta. Onko ominaisinta ehkä kalastaminen, patikointi tai vaikka puiden halaaminen? Selvitän etukäteen myös, että millaisia kuvia asiakas ei ainakaan halua, Sulander kertoo.

Ihmiset tuovat valokuviin tunnelmaa tavalla, johon pelkkä maiseman tai luonnon yksityiskohtien kuvaaminen ei yllä. Myös tulistelu on tunnelmallista ja jos nuotio onkin toiveissa, tulee kuvausmiljöö valita sen mukaan. Vinkkejä kivannäköisistä luvallisista tulipaikoista voi löytää vaikkapa Instagramista, ja tietenkin myös omilla retkillään löytämänsä erityisen hienot tulipaikat kannattaa painaa muistiin mahdollisia myöhempiä kuvauksia varten.

– Kylmällä ilmalla kannattaa mukaan ottaa teetä tai kahvia, höyryävästä kuksasta saa myös tunnelmaa valokuviin, Sulander vinkkaa.

Sulander aloitti yritystoimintansa aiemmin tänä vuonna. Hänen kuviaan on voinut jo aiemmin nähdä esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston sivuilla Luontoon.fi-sivustolla sekä Rinkkaputki-retkeilyblogissa. Retkipaikassakin julkaistu Hetta–Pallas-opas on Sulanderin kuvittama.

Mies tekee kuvauskeikkoja käytännössä kaikkialle Suomeen ja pääsipä hän tänä talvena jo ikuistamaan senkin, kun Joulupukki poroineen lähti liikkeelle Savukoskelta eli tietenkin Korvatunturilta. Tukikohta Tankavaarassa on toiminut muun muassa siksi, että sieltä kulkee tiuhaan busseja – Sulanderilla kun ei ole ajokorttia. Hän onkin ilmielävä esimerkki siitä, että vastoin yleisiä käsityksiä on elämä pohjoisessa erämaan reunalla mahdollista autottomallekin!

– Olen päättänyt, että jos joskus jää työkeikka tekemättä ajokortin puutteen vuoksi, niin sitten hankin ajokortin. Mutta en muuten.

Eräs Sulanderille toistaiseksi parhaiten mieleen jääneistä keikoista sijoittui aivan Tankavaaran nurkille, Kiilopäälle.

– Siellä tehtäväni oli ottaa voimaannuttava ryhmäkuva Arctic Sky -yrityksen asiakkaana olleesta naisporukasta. Keikka jäi mieleen, koska porukka oli niin mainio.

”Ei ole vaikeaa olla tekemättä tulia.”

Sulander kuvaa paljon muun muassa kansallispuistojen ja esimerkiksi Sompion luonnonpuiston alueella. Kansallispuistoissa jokamiehenoikeudet eivät päde, ja luonnonpuistoissa säännöt ovat vielä paljon tiukemmat – jos kulkeminen ylipäänsä on sallittua, niin ainakin reitiltä poikkeaminen on kiellettyä.

Sääntöjen noudattaminen on Sulanderin mielestä paitsi tärkeää, myös helppoa.

– Ei vain sitten tee esimerkiksi tulia siihen, missä tulipaikkaa ei ole. Ei ole vaikeaa olla tekemättä tulia. Jos toiveissa on ottaa tulistelukuvia, niin sitten valitaan sellainen kuvauspaikka, jossa on tulipaikka, Sulander sanoo.

Koirakuvat hän pyrkii ottamaan niin, että hihna näkyy kuvissa selkeästi.

– Julkaisijalla on iso vastuu siinä, millaista esimerkkiä kuvissaan antaa. Jos ei ole varma säännöistä, kannattaa pelata varman päälle. Tärkeintä on muistaa ettei nuotion tekeminen ole jokamiehenoikeus, ja muutkin säännöt löytää helposti vaikka Luontoon.fi:stä kun vain menee katsomaan.

Myös videoita tuottava Sulander on toiminut vapaaehtoisena Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja ujuttaa julkaisuihinsa mielellään myös tietoa vastuullisuudesta. Videoita löytyy täältä.

Vaellusvideossa voidaan tutustuttaa katsojaa vaivihkaa esimerkiksi kansallispuistossa leiriytymisen sääntöihin – jos virallista leiripaikkaa ei ole, voi alueesta riippuen joutua vaeltamaan puiston rajan ulkopuolelle, jonne leirin saa pystyttää jokamiehenoikeudella.

– Tällaiset asiat on hyvä tuoda julkaisuissa ilmi, ettei tule väärinkäsityksiä. Jos ei vaikka leiriytyessään korosta retkivideolla olevansa kansallispuiston ulkopuolella, niin joku voi luulla että leiriydytään puiston alueella missä sattuu, ja ottaa ehkä mallia.