Harjumaisemien parhaimmistoa Ilomantsissa – tällainen on Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa

Petkeljärven kansallispuisto on Suomen pienin kansallispuisto. Se on kuitenkin retkeilijän huippukohde – maasto on mukavaa ja helppokulkuista ja reiteille mahtuu komeaa mäntykangasta ja hienoja järvenrantoja. Luontopolkumies aloitti Petkeljärveen tutustumisen kivalla ja kompaktilla Harjupolulla.

Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa Ilomantsissa
Päivämäärä: 25.8.2017
Luontopolkumiehen reittinumero: 10
Reitin pituus: 7,5 km (sisältäen käynnin Korkeasärkän niemen päässä)
Kohokohdat: Korkeasärkkä – ja muutenkin kaunis harjumaasto
Opasteet ja kyltit: Hyvät. Itse Harjupolkua ei tosin mainittu kylteissä.
Parkkipaikka: Luontotuvan pihalla. Karttalinkki tässä
Varusteet/jalkineet: Harjumaastossa pärjää hyvin lenkkikengillä
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Ilomantsin Petkeljärvi oli kuulunut niihin paikkoihin, joissa olin jo jonkun aikaa halunnut käydä kävelemässä. Valitsin kansallispuiston nettisivujen perusteella kävelyreitikseni Harjupolun (3,5 km) ja ajattelin lisätä siihen piston Korkeasärkän pitkälle niemelle. Edellisenä päivänä ja vielä yönäkin oli satanut melkeinpä saavista kaataen, mutta perjantai-aamu valkeni poutaisena joskin harmaana. Varustauduin kastumaan, mutta harjureitillä ei ollut juuri ollenkaan heinikkoa tai lepikkoa, joka olisi Luontopolkumiehen kastellut.

Petkeljärven luontotupa ei ollut avoinna, kun paikalle saavuin vähän ennen kymmentä perjantai-aamuna. Hetken aikaa ihmettelin, mistä kävelyreitit alkaisivat, mutta kartan perusteella huomasin, että ne lähtevät hiekkatien laidasta jonkin matkaa ennen luontotupaa. Kävelin noin 100 metriä ja löysin aloituspisteen.

Suomessa voi olla melko varma, että luontopolun infotauluissa mainitaan jääkausi ja sen vaikutukset. Niin täälläkin, heti ensimmäisessä taidettiin kertoa harjujen synnystä. Sopii täällä tietysti tavallistakin paremmin kuvaan, kun reittikin on nimeltään Harjupolku. Heti alkumatkalla huomasin myös juoksuhaudat (joita oli todella paljon) ja niistäkin sai tietoa infotaulussa. Infotauluja oli myös todella paljon ja ne olivat loistavassa kunnossa. Lisäksi ne olivat tekstiltään selkeitä ja sopivan tiivistettyjä!

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen käännyin kohti Korkeasärkkää. Polun pituudeksi ilmoitettiin kaksi kilometriä. Mietin vähän aikaa sen merkitystä – olisiko niemi kaksi kilometriä pitkä, jolloin edestakaisin matkaa tulisi neljä kilometriä? Vai olisiko koko edestakainen matka kaksi kilometriä, joka olisi minusta loogisempi vaihtoehto, kun polun pituudesta puhutaan. Sports Tracker kertoisi sitten totuuden.

Korkeasärkän kävely oli todella mukava ja mielenkiintoinen. Niemi on nimensä mukaisesti paikoin melko korkea, jyrkkäreunainenkin. Ja kapea. Sekä paikoin kivinen. Ei mielestäni kuitenkaan hankalakulkuinen, matka sujui joutuisasti.

Aika pian totesin, että niemi olisi varmasti kaksi kilometriä pitkä. Kävelin reippaasti ja silti matka niemen kärkeen taisi kestää puolisen tuntia. Lopulta niemen kärki oli näkyvissä.

Ja kuten kaikki niemet, tämäkin loppui ennen pitkää. Tosin näyttäisi siltä, että kapean Lohisalmen kahlaamalla voisi jatkaa matkaa toiselle puolelle, Läävästöön.

Paluumatka Korkeasärkän kärjestä meni joutuisasti. Aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa pariin päivään. Olin kävellyt jo yli neljä kilometriä, kun ensimmäisen kerran kuulin linnun laulua ja samalla jo näinkin ensimmäisen rastaan lentävän polun vieressä. Siihen asti olin kuunnellut lähinnä tuulen suhinaa.

Korkeasärkän käynnin jälkeen jatkoin Harjupolkua eteenpäin. Korkeasärkän polulla näin vain yhden infotaulun, mutta Harjupolulla niitä taas riitti, aluksi pysähtelin melkeinpä 30 metrin välein lukemaan tauluja. Myös yksi sillan ylitys oli matkan varrella – silta oli loistavassa kunnossa.

Harjupolun varrella oli myös reitin ainoa pieni suo, joka ylitettiin hyvässä kunnossa olevia pitkospuita pitkin. Suon jälkeen pistäydyttiin todella suuren supan laidalla. Infotaulu arvuutteli supan kokoa ja tuloksen saattoi tarkistaa taulun toiselta puolelta.

Harjupolku yhdistyi Taitajan Taipaleeseen, 31 kilometria pitkään Pohjois-Karjalan vanhimpaan retkeilyreittiin. Viimeinen kilometri Taitajan Taivalta pitkin oli todella kaunista jääkauden muokkaamaa kumpu- ja laaksomaisemaa.

Saavuin autolle kahden tunnin kävelyn jälkeen. Ilmoitetut matkat pitivät täysin paikkaansa, Sports Tracker näytti minun kävelleen 7, 5 km, kuten pitikin. Mutta eväät! Ne jäi syömättä, koska matkalla ei ollut ainuttakaan istuskelupaikkaa. Toki harjureitillä olisi löytynyt vaikkapa kiviä, joiden päällä istuskella, mutta kieltämättä odotin penkkien ja pöytien tulevan vastaan jossain vaiheessa. No, pieni miinus muuten niin mielenkiintoiselle ja kauniille reitille. Lupaan tulla tänne uudestaan jonain keväisenä tai alkukesäisenä aamuna.

Sijainti: N=6945644.131, E=714401.888 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=62.579153100676656, lon=31.17439527823477

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Kuikan kierros Petkeljärvellä
Koitajoen eteläinen kierros
Vekaruksen luontopolku Joensuussa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.