Hangon kansallinen kaupunkipuisto, suunnannäyttäjä maalla ja merellä – retkiä Hankoon, osa 3/3

Viitisentoista kilometriä Bengtskärin majakan kallioiselta ja tuuliselta luodolta lounaaseen, kymmenien metrien syvyydessä, on savikerroksen piilottamana jotain. Itämeren syvyyksistä pintaa ja Suomen mannerta kohti suunnaten, katoaa se välillä näkyvistä. Lopulta se nousee ylös merestä ja näyttäytyy Hankoniemellä, sen eteläisellä Tullirannalla. Tulliniemen valtakunnallisesti arvokkaat ja suojellut, dyynisukkession eri vaiheiden ilmentymät ovat pieni osa tuota Salpausselkä I -nimellä tunnettua harjujaksoa, joka jatkuu Raaseporin ja Lohjan kautta kohti itäistä Suomea.

Tulliniemi Etelä

Aurinko ja Hankoa kolmelta eri ilmansuunnalta hyväilevät aallot moninkertaistavat valon määrän. Sateet ohittavat usein niemen kokonaan tai loppuvat yhtä yllättäen ja pikaisesti kuin ovat alkaneetkin. Mereltä tuoksuvat tuulet muistuttavat meitä ulkosaariston hengestä ja kesyttämättömyydestä. Elämä ja kulttuuri löytävät luonteensa ja muotonsa tässä valloittavan eläväisessä vyyhdissä.

Kaupungin arkkitehtuuri on paikoin todella näyttävää. Sen rakennettuihin ympäristöihin tutustuttuaan ei pysty enää hyväksyä sitä rumuutta ja koleutta, joilla esimerkiksi suuri osa pääkaupunkiseutua on ehditty kyllästää menneinä vuosikymmeninä.

Kaupunkikuvassa näkyy useammankin tunnetun arkkitehdin kädenjälki. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi lukemalla Yrjö Sahlstedtin kirjaileman ja Jonas Löfroosin piirustusten elävöittämän ”Arkkitehtuurikävely Hangon keskustassa” -nimisen julkaisun. Sen voi noutaa esimerkiksi Hangon matkailutoimistolta osoitteesta Raatihuoneentori 5.

Kaupungin merenkulkuun, sodankäyntiin ja kulttuuriin liittyvä historia näkyy kaduilla ja puistoissa. Harvaa paikkakuntaa määrittää poikkeuksellisen pienestä asukasluvusta huolimatta selkeä kaupunkimaisuus. Hieman yli 8000 ihmisen asuttamaa Hankoniemeä reunustavat, paikoin lähes silmänkantamattomiin ulottuvat hiekkarannat. Vesien näkösyvyys ja kirkkaus houkuttelevat pulahtamaan Itämereen.

Veden syleiltäväksi pääsee jopa aivan keskeisimmälläkin alueilla, kuten Vapaudenpatsaan tietämiltä, missä Bulevardi ja Appelgrenintie kohtaavat Merikadun. Suomenlahden kevyesti keinahtelevien aaltojen seireenimäinen kutsu on vahva. Se saa monen lapsen kiirehtimään jopa viereisen Kirkkopuiston jäätelökioskin ja leikkipuiston ohitse.

Regattaranta kaartaa oikean kautta kohti Tehtaanniemeä ja Naisten uimahuonetta. Nimestään huolimatta uimahuonetta voivat käyttää muunkin merkkiset ihmiset. Se tarjoaa puitteet pukeutumiseen ja vaivattomaan pääsyyn luonnonvesien keskuuteen kaikkina vuodenaikoina. Eräänlaisena vieraanvaraisuuden osoituksena voidaan nähdä se, että uimahuoneen oven lukkoon sopivaa ”kaupungin avainta” voi turistikin lainata matkailutoimistolta.

Uimahuoneen historia ulottuu vuoteen 1891. Tuolloin se oli osa tavallisen kansan tarpeisiin rakentuvaa uimalaitosta. Tehtaanniemellä oli aikoinaan hyppytorneja sekä useampikin uimahuone.

Lähestulkoon niemen nokassa sijaitsevan kaupunkikeskustan ja sen rakennetun ympäristön osana on pääsääntöisesti myös aitoa luontoa ja sen alkuperäisiä muotoja. Puusto, metsiköt, kasvillisuus ja kalliot ovat tärkeä osa kaunista kokonaisuutta.

Hangon kansallinen kaupunkipuisto

Kansallinen kaupunkipuistoverkosto on pitkälti ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin luotsaaman ja kehittelemän konseptin tulosta. Jonkinlaisena alkuperäisenä innoittajana tai esikuvana tälle lienee ollut vuonna 1995 Ruotsiin perustettu maailman ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto.

Kansallisen kaupunkipuistoverkoston jokainen yksilö on identiteetiltään omanlaisensa, toimien silti esimerkkinä paremmasta kaupunkisuunnittelusta ja kaavoittamisesta. Näin huomioidaan kaupunkilaisten hyvinvointi, elävän kaupunkikulttuurin edellytykset ja toivotetaan aito luonto tärkeäksi osaksi eheää ja toimivaa kokonaisuutta. Statuksen myötä saatu tunnustus on omiaan synnyttämään vuorovaikutteisia heijastumia politiikkaan, maankäyttöön, ajatteluun, kulttuuriin ja arvoihin.

Nykyhetki, haaveet tulevalle, menneiden aikojen kaiut ja luonnonvoimien pauhut näkyvät kaikki maisemassa. Maankäyttö ja ihmistoiminta voi parhaimmillaan olla kuin toinen toistaan ymmärtävää ja arvostavaa vuoropuhelua ihmisen ja luonnon välillä. Se voi juhlistaa elämää, edistää eheytymistä ja hyvinvointia, kannustaa luomaan uutta sekä säilyttämään vanhaa.

Hangon perinteitä kunnioittava kulttuuri, värikäs historia, ihmiset sekä upea luonto kytkeytyvät kaikki vahvasti kaupunkiympäristöön ja sen hienosti hoidettuihin puistoihin.

Vuonna 2000 kaupungin ympäristölautakunnan ehdotuksesta käynnistyi kansallisen kaupunkipuisto -statuksen hakemiseen liittyvä selvitystyö. Maankäyttöosaston koordinoima, useita vuosia kestänyt valmisteluvaihe saavutti tavoitteensa, kun 15.5.2008 ympäristöministeriö myönsi kansallisen kaupunkipuisto -statuksen Hangon kaupungin hakemuksessaan määrittämälle alueelle. Kansalliset kaupunkipuistot rajautuvat lähtökohtaisesti kuntien ja valtion omistamille maille. Hangossa mukaan saatiin lukemattomia yksityisiä kiinteistönomistajia, mikä mahdollisti erityisen edustavan kokonaisuuden synnyn. Rajauksen sisään kuuluu myös laajoja merialueita saarineen.

Gunnarsörarna on upea monimuotoisen vehreä luontokohde keskellä merta. Tuolle Hankoniemen länsi- tai luoteispuolella sijaitsevalle saarelle kertyy matkaa ainakin viitisen kilometriä. Kohdetta on helpointa tavoitella veneellä tai jopa meloen. Saaren luontopolun varrella voi havaita merkkejä sotahistoriasta sekä löytää laavun, tulipaikan ja kuivakäymälän.

Hankoniemellä ja sieltä käsin on iät ja ajat käyty kulttuurivaihtoa ja kauppaa. Ihmisten mukana on etenkin meriteitse kulkenut myös uusia ajatuksia, tietoa ja taitoja. Merenkulkuun liittyvien reittien sekä sotilaallisestikin strategisen sijaintinsa vuoksi on siellä ollut kuitenkin aina varteenotettava riski saada epätoivottuja vieraita, valloittajia tai ryöstöretkeilijöitä.

Merellä, arviolta kolmisen kilometrin etäisyydellä Itäsatamasta, sijaitsee jotain erityistä. Sieltä löytyvä Kustaanvarustus eli Gustavsvärn esittelee 1700-luvulta peräisin olevaa linnoitushistoriaa kivimuureineen. Myöhemmästä merenkulkuun liittyvästä kulttuurista kertovat sumusireeninhoitajan talo sekä kaunis majakka.

Nykyään, rauhanajan vallitessa, valtaosa Hangon matkaajista saapuu lähinnä pääkaupunkiseudulta, suuri osa maata pitkin, mutta osa veneillen. Kesävieraita kestitsevän Itäsataman toiminta on muuttunut vanhasta kalastajasatamasta vierasvenesatamaksi. Moni tässä ajassa matkaava tutustuu etenkin vanhojen makasiinirakennusten tiloissa toimivien ravintoloiden tarjontaan ja tunnelmaan.

Tulliniemen kärjestä katsottuna lounaan suunnalla sijaitsee kahden luodon väliin jäävä pieni salmi. Siellä on vanha ja aikoinaan ulkomaita myöten tunnettu kaunis luonnonsatama nimeltään Gäddtarmen eli Hauensuoli. Se oli aikoinaan oivallinen paikka odotella vaikkapa suotuisia tuuliolosuhteita. Hauensuolen kallioihin kirjailluista useista sadoista viesteistä suurin osa on peräisin 1500- ja 1600-luvulta.

Vuonna 1873 rautatie ulotettiin kulkemaan Hankoon asti. Sen tarkoitus oli palvella maamme ensimmäisen talvisataman syntyä ja kehitystä. Seuraavana vuonna pitkälti tälle tarpeelle perustettiin Hangon kaupunki. Vartiovuoren ympärille oli asemoitu maastonmuotoja huomioiva ja mukaileva kaava. Tekijänsä esteettistä silmää ja kaukonäköisyyttä ilmentävällä kokonaisvaltaisella suunnittelulla on ollut kauaskantoiset vaikutukset. Jo varhaisessa vaiheessa oli ollut selkeä visio siitä, että ruutukaava-alueen ja satamatoimintojen lisäksi olisi vielä kolmas erityinen elementti, joka määrittäisi alueen luonnetta tulevaisuudessa. Oli hahmottunut valkoisena hohtava utukuva kaupungista huviloiden, yläluokan suvenaikaisen joutilaisuuden, terveyttä edistävän luonnon ja kylpyläkulttuurin kotina.

Rautatie jakaa kaupungin ja koko niemen kahtia. Pääosa kansallisen kaupunkipuiston mantereen puolella sijaitsevista alueista sijaitsee kaupunkikeskittymän eteläisemmällä laidalla. Lännessä se kurkottaa Suomen mantereen eteläisimpään kärkeen Uddskatanilla, jonne pääsee Tulliniemen luontopolkua pitkin. Idässä se rajautuu Furuvikin upeisiin luonnonrantoihin ja dyynimetsiin sekä Stenudden-nimisen kuvankauniin niemen kärkeen.

Useimmat hankolaiset asuvat radan ja kaupunkikeskittymän pohjoisemmalla puolella. Varsin viehättävänä ja tutustumisen arvoisena alueena jää se kuitenkin näkemättä monelta, lähinnä Itäsataman ja Kylpyläpuiston väliä kulkevalta turistilta. Eikä tämäkään kirjoitelma sinne kuljeta.

Perinteisemmän kalastajakylätunnelman haalistuvia sävyjä voi huomata eri puolella kaupunkia. Esimerkiksi Gunnarsinrantaa (Gunnarstrand) myötäilevät ja maisemaa koristavat pienet kalavajat kertovat omaa tarinaansa rennosta vapaa-ajan vietosta. Pienine punaisine mökkeineen näyttäytyy Gunnarsinranta ikään kuin saaristolaistyyppisenä vastineena siirtolapuutarhalle. Tuota pientä ja kotoisan oloista kallioiden rajaamaa hiekkarantaa kulkiessa elämän virta ja käsillä oleva hetki kohtaavat. Silti edessä kohoava harmaa Pallboberget ja sen vehreiden laitamien lumo vievät mennessään. Kalliokedon laelta avautuu innoittava näky merelle, eikä maisema eteläiselle Tullirannalle ja sen dyyneille ole huono sekään.

Tulliniemen dyynialueilla on suoritettu viime vuosina ekologiaan ja suojeluun perustavia luonnonhoidollisia toimenpiteitä. Dyyneille ja rannan tuntumaan on rakentunut kesäkuun aikana (vuonna 2020) lautarakenteinen noin 120 cm leveä kulkutie, joka ainakin jossain määrin helpottanee liikuntarajoitteisenkin pääsyä dyyneille ja rannan tuntumaan. Tuon uuden kulkutien avulla pyritään vähentämään liikkumisesta aiheutuvaa eroosiota. Näin dyynit, kasvillisuus ja niillä elävät eliöt saavat paremmat edellytykset elää, kehittyä ja nauttia olemassaolosta.

Tulliniemen uimarannan tuntumassa on ollut jo jonkin aikaa myös kahvilatoimintaa, toisinaan harvakseltaan jopa pienimuotoisia tapahtumia. Tunnustettujen luontoarvojen vaaliminen edellyttää hyvää harkintaa sen suhteen, että minkälaista toimintaa ja rakenteita alueella sallitaan. Osa ihmisistä toivoo alueelle palveluita ja rakenteita, toiset luonnontilaisuutta ja sen mukanaan tuomaa rauhaa.

Arkkitehtitoimisto Valter ja Ivar Thomén laatimien piirustusten pohjalta rakennettiin maamme ensimmäinen keksitehdas. Nykyään tuon vanhan rakennuksen viihtyisissä tiloissa toimii Hangon kaupungin Tekninen ja ympäristövirasto.

”Keksi” on myös Hangon kaupungin osaavan, ahkeran ja upean suunnitelmallista ja kaunista jälkeä tekevän puisto- ja metsäjaoksen harvalukuisen väen tukikohta. He tekevät joka ikinen päivä tuiki tärkeää työtä. Sitä työtä voi matkailijakin helpottaa käyttäytymällä siivosti sekä nostamalla tarvittaessa jonkun toisen pudottaman roskan maasta tai veden ääreltä. Siitä olisi iso apu. Pienen kaupungin resurssit eivät ole millään tapaa verrattavissa suurten kaupunkien vastaaviin. Vilkkaimpaan aikaan heillä on apuna kesätöitä tekeviä koululaisia, mutta vakituisia työntekijöitä on vain tusinan verran. Hoidettavia viheralueita on arviolta 360 hehtaaria sekä metsää 1100 hehtaarin edestä. Miettikääpä sitä hetki.

28.9.2013 pidettiin Hangon Kirkkopuistossa mielenilmaus paikallisen luonnon puolesta. Vapaa tutkija, tietokirjailija ja aktivisti Olli Tammilehto piti hienon puheen, joka on monilta osin merkityksellinen ja edelläkäyvä vielä nykyäänkin.

Maailmanlopun kahvila -nimeä kantavan kollektiivin järjestämän tilaisuuden yhteydessä paikallistuntemusta ja näkemystä toivat Suomen luonnonsuojeluliiton teknisenä neuvonantajanakin tunnettu Pertti Sundqvist sekä hankolainen runoilija ja heikompiosaisten pelkäämätön puolustaja Marko Niemi. Tuona kauniina lauantaipäivänä Kirkkopuiston portaille nousi myös Pentti Linkola. Puheessaan hän korosti etenkin kaupunkialueen vanhojen mäntyjen arvoa.

Ihmisen toimilla on suuri vaikutus luontoon, ympäristön tilaan ja sitä kautta myös omaan hyvinvointiimme. Linnuston ja veteen liittyvän elämän lisäksi Hankoniemellä on huomattavan arvokkaita maalla esiintyviä luontotyyppejä ja niillä eleleviä eliölajeja. Ihmiskunnan ympäristöä kuormittavan elämäntavan takia näitä elonkirjomme helmiä vaaliaksemme joudutaan niitä myös hoitamaan.

Furuvik ja Stenudden

Laajemmat ja vaativammat hoitotoimet suunnitellaan ja toteutetaan usein yhteistyössä useampien toimijoiden kanssa. Hangossa toteutettujen edellämainitun kaltaisten luonnonhoitotöiden tukena ja lisäapuna on ollut esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen työntekijöitä sekä Hangon ympäristöyhdistyksen ja Suomen WWF:n järjestämien talkooleirien vapaaehtoisia.

Kurtturuusun torjuntaa Furuvikissä. Taustalla häämöttää C. G. E. Mannerheimin aikanaan omistamat tilukset ja nykyään Neljän tuulen tupa -nimellä tunnettu kahvila

On hyvä löytää ne itselle luontevat tavat toimia luonnon ja ympäristön hyväksi. Kortensa voi kantaa kekoon esimerkiksi osallistumalla kaavoitusmenettelyyn tai antamalla palautetta vaikkapa luonnonhoitoon liittyviin suunnitelmiin.

Hankoniemen alueelta löytyy huomattavan laaja-alaisesti luontoon ja ympäristöön liittyvää osaamista ja tietoa. Uddskatanilla sijaitsevan Hangon lintuasema Haliaksen historia ulottuu vuoteen 1979. Johan Axel Palménin henkilökohtaisin varoin perustamalla Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla on tehty merkittävää tutkimusta ja seurantaa jo vuodesta 1902. Laaja tietämys alueen ekosysteemien toiminnasta ja lajistosta auttaa ymmärtämään oman lajimme korostunutta ja vuorovaikutteista roolia ympäristön tilaan liittyvissä muutoksissa. Pitkäjänteisen tutkimustyön avulla on mahdollista korjata jo aiheutunutta vahinkoa sekä ohjata ihmisen toimintaa siihen suuntaan, että välttyisimme uusilta ongelmilta.

Hangon kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen, suunnitteluun ja hoitoon suoraan ja epäsuoraan liittyvä työ, osin yhä jatkuva, on todella monen ihmisen aikaansaannosta. Jokaisella heistä on ollut varmasti tärkeä roolinsa osana ketjua ja suurta kokonaisuutta.

Nostaisin esiin kuitenkin yhden taustalla vaikuttaneen, nyt jo edesmenneen henkilön. Hänen osaamiseensa ovat Hangon kaupungin lisäksi nojanneet lukemattomat ympäristöön liittyvät organisaatiot. Kalevi Keynäs oli ystävällinen ja itseään korostamaton ihminen, jolla oli poikkeuksellisen laaja luonnontuntemus. Hänen mittaamattoman arvokas elämäntyönsä luonnon- sekä ympäristönsuojelun parissa näkyy ja elää vielä pitkään Hankoniemen luonnossa. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla merkittävän työuran tehnyt tietäjä omistautui asialleen myös vapaa-ajallaan.

Stenudden

Kansalliset kaupunkipuistot ovat asukkaittensa toimintaympäristöä. Alati muuttuvassa ja kokeilevassa maailmassa on tilaa unelmoida, kuinka tuoda lisää iloa, elämää ja kauneutta yhteisön keskuuteen. Olosuhteetkin on toki huomioitava. Esimerkiksi Hangon ilmasto sekä maaperä asettavat omat reunaehtonsa vaikkapa kasvinviljelylle.

Aikanaan yhtenä alkusysäyksenä koko kaupungin ja sen talvisataman perustamiselle oli 1860-luvun katovuodet ja niitä seurannut nälänhätä maassamme. Sittemmin logistiikkaan liittyvät puitteet ja järjestelmät on ruuankin osalta kehitetty aivan toiselle tasolle. Yltäkylläisyydessämme olemme olleet kuitenkin aivan liian huolettomia. Monet sivilisaatiomme globaalit ja totutut käytännöt ja ratkaisut ovat vähintäänkin epäekologisia. Olemme saaneet huomata, että sillä on seurauksensa. Se mitä teemme muille eläville olennoille ja elinympäristöille, teemme myös itsellemme.

Omavaraisuus, ruokaturva ja paikalliset ratkaisut tulevat todennäköisesti korostumaan tulevaisuuden kaupunkiympäristöissä. Toivon mukaan hyötykasvit, sadepuutarhat, syötävät metsäpuutarhat ja siirtolapuutarhat valtaavat yhä enemmän alaa keskuudessamme. Jo nyt kaupunkien päiväkodeissa ja kouluissa saatetaan opettaa lapsille sellaisia perustaitoja, joita heidän urbaanit vanhempansa eivät ole koskaan saaneet oppia. Pienetkin voivat olla edelläkävijöitä.

Erään kaukaisessa kaupungissa sijaitsevan päiväkodin pihapiirissä kasvaa monenmoista

Kiitokset:

Kaupungingeodeetti Kukka-Maaria Luukkonen

Lue myös:

Missä tuuli mereltä kohtaa dyynit ja pienen kaupungin ainutkertaisen luonnon, jättäen sieluun jäljet – retkiä Hankoon, osa 1/3

On tunne olemassaolosta ja hetki, jolloin kesä on ikuinen – retkiä Hankoon, osa 2/3

Lähteitä ja lukuvinkkejä:

Hangon kansallinen kaupunkipuisto – Hangö nationalstadspark -kirja (Hangon kaupunki – Tekninen ja ympäristövirasto – Maankäyttöosasto)

Hangon kaupungin verkkosivusto

Visit Hanko

Birgitta Ekström Söderlund (Suom. Marketta Wall): Kallisarvoisin helmi – Hangon kylpylä 1879-1939 (Schildts Kustannus Oy)

Hangon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema – Byggnadskultur och kulturlandskap i Hangö (Hangon museon julkaisusarja n:o 8)

Elisa El Haroyny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma & Timo Tuomi: Suomalaisia puukaupunkeja – Hanko (Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto)

Matti Saarnisto, Heikki Rainio ja Harri Kutvonen (toimittajat): Salpausselkä ja jääkaudet, Geologian tutkimuskeskus, Lahden kaupunginmuseo

Yrjö Sahlstedt: Arkkitehtuurikävely Hangon keskustassa

Tvärminnen eläintieteellisen aseman / Helsingin Yliopiston -verkkosivut

Astrid Lindström: Muistokirjoitus: Kalevi Keynäs (1934-2018) (Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivusto)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.