Hallavuoren polkureitti Anttolassa: mainio syksyn tai alkutalven pikku patikka

Mikkelin Anttolaan on luotu mukava lyhyt kävelypolku aivan taajaman tuntumaan. Reitti kulkee mukavan pehmeissä kangasmaisemissa ja kipuaa korkean Hallavuoren huipulle. Lähdön tuntumassa on erinomainen taukopaikka laavuineen.

Hallavuoren polkureitti Mikkelin Anttolassa
Päivämäärä: 19.11.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 382
Reitin pituus: 1,7 km
Kohokohdat: Erinomaisesti merkitty polku pehmeässä kangasmaastossa.
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka noin 5-6 autolle, osoite Harmolantie 66. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kuivaa kangasmaastoa suurilta osin, mutta reitillä oli myö muutama kostea paikka, joten märällä säällä suosittelen vedenpitäviä jalkineita.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pyydän heti lukijoilta anteeksi: en varmasti käytä jokaisesta entisestä Suomen kunnasta sen nimeä blogitekstin otsikossa, koska en varmastikaan tiedä jokaista Suomen kuntaliitosta. Anttolan kunta on kuitenkin vahvasti omassa muistissa, vaikka se on liittynyt Mikkeliin jo vuonna 2001. Kun tämä luontopolku on ihan Anttolan taajaman lähellä, tuntui siltä, että haluaisin kertoa polun sijainniksi nimenomaan Anttolan.

Olin jostain lukenut parista uudesta luontoreitistä Mikkelin kaupungin alueella. Hallavuoren polkureitistä ei löytynyt kovinkaan paljon tietoa, mutta löysin kuitenkin hakukoneen avulla kätevän reittikartan, jossa mainitaan myös P-paikan osoite, Harmolantie. Ajelin sinne ja löysin helposti parkkipaikan sekä viitan kohti Hallavuoren valaistua ulkoilureittiä ja Hallavuoren polkureittiä. Parkkipaikan laidalla näkyy opaste, josta löytyy välaistun ulkoilureitin (jota voisi kutsua myös kuntoradaksi) kartta. Polkureitin karttaa ei ole vielä parkkipaikan laidalla. Taustalla näkyy jo Hallavuoren laavu, joka on noin sadan metrin päässä tästä pysäköintipaikasta.

Netistä löytämäni kartan perusteella tiesin, että polkureitti kulkisi ihan laavun lähellä. Kävelin taukopaikalle ja otin siitä heti pari valokuvaa. Vasemmalla puuvaja, sitten laavu ja oikealla puusee. Etualalla kaksi pöytä/penkki-yhdistelmää.

Polkureitin opasviitta oli aivan taukopaikan vieressä.

Täältä löytyi myös polkureitin kartta – sama, jonka olin löytänyt myös internetistä. Reitin kiertosuunta on vastapäivään – ja niinpä tässä (reitin eteläisimmässä pisteessä) lähdettäisiin kohti itää.

Reitti on merkitty keltaisilla maalipalloilla. Lisäksi kaikissa risteyksissä oli selkeä nuoli kohti oikeaa suuntaa.

Ja vielä merkinnöistä: niitä oli välillä kivissä ja välillä kaatuneissa puunrungoissakin, kuten tässä reitille tömähtäneessä puussa heti alkumetreillä.

Nousu Hallavuorta kohti alkaa melkeinpä heti alkumetrien jälkeen. Nousut olivat melko jyrkkiä, mutta onneksi polku on täällä muuten tasainen (ei puiden juuria tai kivikkoa).

Kuntorata-tyyppinen ulkoilureitti ylitetään monta kertaa reitin aikana.

Puolen kilometrin kohdalla ollaan reitin kaakkoiskulmassa. Tässä tehdään 90 asteen mutka kohti pohjoista ja Hallavuoren huippua.

Hallavuoren huipulla ollaan noin 40 metriä korkeammalla kuin lähtöpaikalla. Voisi kuvitella näkevänsä Saimaan maisemat niin pohjoisessa kuin etelässäkin. No, Saimaa kyllä näkyy, mutta vain vähän puiden välistä. Paras näköala lienee juuri ennen kuin lähdetään taas laskeutumaan huipulta alas (blogin pääkuvassa).

Hallavuoren huipulla polku kulkee parinsadan metrin matkan. Yksi melkoisen komea siirtolohkarekin on ”eksynyt” vuoren laelle.

Vuorelta pitää laskeutua taas melkoisen jyrkkää alamäkeä. Tässä Luontopolkumies mäen puolivälissä.

Mäen alla näkyi hiekkatie. Tarkistin kartasta, kävisikö reitti vielä Vanhanpappilantien toisella puolella. Kyllä, mutta tämä Hallavuoren polkureitin pohjoisin kurvi on vain parinsadan metrin pituinen – tie ylitetään pari kertaa ihan lyhyen matkan sisällä. Vanhanpappilantietä pitkin Anttolan satamaan ja keskustaan on muuten tästä noin kilometri.

Voi kunpa käväistäisiin vaikkapa ihan Saimaan rannassa. Mutta ei, tämän lähemmäksi Saimaata ei päästä. Rantaan lienee noin satakunta metriä. Reitin pohjoisin kohta, tästä käännytään loppusuoralle kohti Hallavuoren laavua.

Vanhanpappilantien ylitys siis toisen kertaan, sitten muutama sata metriä reitin ehkä rehevimmässä metsässä (jossa pari kosteaa kohtaa) ja kohta saavuttiinkin taas ulkoilureitin laitaan. Polku jatkaa suoraan ja nousee vielä yhden mäntymäen yli ennen kierroksen päättymistä.

Mäen laelle on noustu, vuorossa viimeinen alamäki kohti laavua ja parkkipaikkaa. Taukopaikan rakennukset näkyvätkin jo kuvan keskellä.

Istahdin vielä lopuksi piknikpöydän ääreen nauttimaan välipalaksi mukaan tuotua kahvia ja foccaccinaa. Lopuksi retkiselfie laavulla ja sitten autolle.

Kävelymatkaa kertyi mittauslaitteeni mukaan juuri ilmoitetut 1,7 km. Käytin siihen noin kolme varttia. Sammutin mittauslaitteen kun istahdin laavulle, joten se ei sisältänyt evästaukoa. En tavannut ketään muuta kävelyni aikana.

Mittauslaitteeni ei suostunut tällä kertaa kertomaan korkeuseroja. Päättelin maastokarttojen perusteella korkeuseron olleen nelisenkymmentä metriä – ja kuten jo aiemmin mainitsin, nousut ja laskut olivat jyrkkiä, mutta reitti on muuten melko helppokulkuinen. Edes marraskuinen kuura ei tehnyt reitistä liukasta missään kohdassa. Ei siis helpoin, mutta ei vaikeinkaan kävelyreitti. Polkua oli mielestäni ihastuttavan mukava kävellä, se oli pehmeä ja joustava. Oikeastaan aika täydellinen marraskuiseen loppusyksyyn tai alkutalveen.

Sijainti: N=6827613.833, E=535454.634 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.5803135, GEO:lon=27.667811

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Sydänmaan retkeilyreitti
Neitvuori ja Hiijje silimukka
Anttolanhovin luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.