Hajalan minierämaa, Salo

Olen lähes koko ikäni asunut Varsinais-Suomessa, joten täkäläiset maisemat tuntuvat välillä melko latteilta ja tutuilta – toista se on vaikkapa Lapissa. Kuten lyhyessä omaesittelyssäkin olen maininnut, tämä seutu on pääpiirteissään hyvin tasaista. Ja jostakin syystä minua erityisesti vetää puoleensa suuret korkeuserot.
Kauas ei tarvitse kuitenkaan kotipihaltani ajaa, että melko hienoa maastoa ja paikallisesti suuria korkeuseroja löytyy. Yksi tällainen kohde on Paimion ja Salon välillä, lähellä Hajalan kylää. Olen käynyt siellä muutaman viime vuoden aikana useasti. Alue on laajuudeltaan noin 12km2. Se koostuu lähes kokonaan yhtenäisestä kallioylängöstä, parin korkeimman kohdan ollessa hieman yli 100m merenpinnasta. Vastaavasti peltolaaksot ympärillä ovat noin 30m korkeudessa.

Alueella kallio on monin paikoin pinnassa tai jopa avokalliona. Tämä antaa maisemaan karun ja jopa erämaisen yleispiirteen. Valtalajeina ovat mänty , koivu ja pihlaja – matalammalla tietysti varpukasvit ja jäkälä. Kasvupaikkojen niukkaravinteisuuden vuoksi täyskasvuinenkin puusto on suhteellisen matalaa. Alueen keskipaikkeilla on alava painanne jossa maasto on suomaista ja kosteaa. Vedet virtaavat ojia myöten Kankareenjärveen, joka on mukava keidas keskellä kalliometsien kukkuloita. Järven itäpäässä on järjestetty uimapaikka ja vesi onkin vielä loppukesällä varsin lämmintä.

Aluelle on mukava tehdä päiväreissu tai viikonlopun mittainen. Kartan ja kompassin avulla voi samoilla pitkin metsiä ja mäenharjoja tai sitten tukeutua mestäautoteihin, joita alueella on runsaasti. Haastetta löytyy myös kunnon ”tetsausta” hakeville, sillä karttamerkeistä jyrkänteen symboli on yleinen. Varsinkin kaakkoiskulmalta löytyy korkeiden mäenlakien ja niiden välisten ojanotkojen vuorottelua.

Omasta mielestäni paras anti alueella löytyy itälaidalta: viisi, kuusi sataa metriä pitkä yhtenäinen jyrkänne, jossa korkeuseroa 15-30m. Puiden välistä on joissakin paikoin mahdollista nähdä kauas Salon suunnalla oleville peltoaukeille. Paikka saattaisi olla mainio kohde köysikiipeilyn ja –laskeutumisen harrastajille. Jyrkänteen alta on vielä yhteys Halikonjoen rantaan ilman että tarvitsee kulkea viljelysmailla.

Olen tavannut täällä muitakin merkkejä erämaisuudesta – nimittäin karhun jätökset. Paikka ei ollut kaukana vilkkaasta moottoritiestä mutta varmaankin väliin jäänyt mäenharjanne ja vajaan kilometrin etäisyys riitti, että otso sillekin hakkuuaukealle tuli.

Niin, tuli mainittua jo yksi Etelä-Suomen metsien tyypillinen piirre, joka ei ole mukava useimpien luonnonystävien mielestä. Talousmetsät, sähkölinjat, tiet ynnä muut ovat asioita joihin Etelä-Suomessa retkeilijä törmää. Tämän esittelemäni alueen eteläosan läpi on rakennettu Turku-Helsinki moottoritie. Onneksi alue on laaja ja mäkinen ja tiekin kulee syvällä kallioleikkauksessa. Niiden ansiosta äänet vaimenevat kohtuullisesti jo ensimmäisten mäkien takana. Toisaalta tie, jonka äänet tulevat aina samasta suunnasta, on yksi keino pitää suuntavaisto hereillä metsässä ja se voi opastaa vaikka eksyneen takaisin tuttuun paikkaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6707310 E 278719

1 reply
  1. Olli-Pekka Ruponen
    Olli-Pekka Ruponen says:

    Jos haluaa tehdä ”erämaasta” pienen sivupiston VT1 eteläpuolella sijatsevalle Riihojannotkon ”suojelualueelleni”, onnistuu se pienen sillan alitse. Suojeltu alue käsittää 8 ha alueen jossa: avokalliota, pitkä jyrkänne ja todella monipuolisella kasvilajistolla oleva puronnotko. Alueella ei tehdä toistaiseksi hakkuita/metsänhoidollisia töitä lainkaan. T: O-P R
    ps. ”Hajalan minierämaa” on pääosin Ammakon ja Märyn kylien alueella. Kumpikaan näistä ei ole Hajalaa. Kankareenjärvi on Hajalan kylän puolella.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.