Haastattelussa Helsingin Kalamaratonin 2014 voittajajoukkue SKES Taimentiimi

Helsingin Kalamaraton kisattiin taas toukokuun alussa. Kyseessä on Suomen vaativin kalastuskilpailu, sillä muista poiketen Kalamaratonilla tarvitaan poikkeuksellisen monipuolista kalastuksen tietotaitoa eri kalalajien narraamisestä. Kalamaratonissa on tavoitteena saada vuorokauden aikana mahdollisimman monta eri kalalajia ongella, perholla tai virvelillä. Kalojen, joille on säädetty alamitta, tulee olla mitan täyttäviä, muutoin kalan pituudella tai painolla ei kisassa ole merkitystä.

Voittoon vaadittujen kalalajien määrä on noussut vuosi vuodelta. Tänä vuonna ykkössijaan vaadittiin peräti 32 lajia. Ne onnistui 24 tunnissa jallittamaan SKES Taimentiimi. Millaiset ovat fiilikset?
-Mielettömät, voiton pohjusti treenaaminen yhdessä muiden joukkueiden kanssa. Fiiliksiä tämän kuninkuusottelun voitosta ei voi sanoin kuvailla. Upea kilpailla parhaimpia lajikalastajia vastaan upeimmassa ja haastavimmassa kilpailussa.

Fongareiden foorumeilla kritisoitiin yhteistreenejä melko kovin sanankääntein. Kuinka tosissaan lajissa sitten ollaan?
-Kaikki eivät pitäneet kärkijoukkueiden yhteisistä treeneistä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka menisimme samoille paikoille, emme välttämättä saisi lajia jonka toinen saa. Kalastuksessa yllätyksellisyys on se juttu.

Onko kisa enemmän itseä vai muita vastaan?
-Ehkä se on omien taitojensa mittaamista ja testaamista onko treenaaminen oikeasti tuottanut tulosta. Meidän voittomme salaisuus oli uskomaton taito, mieletön tieto ja fiksusti suoritettu harjoittelu. Emme etsineet kuin muutamalle kalalajille varapaikat, emme kalastaneet näitä kaloja, vaan harjoittelimme jokainen omalla tahollamme tiettyjen lajien pyytämistä. Nimenomaan niitä pieniä asioita, jotka erottaa meidän kalastustapamme muiden. Lopputuloksen näkee, olimme samoilla paikoilla ja nappasimme kalat muiden edestä.

Kuten Musta Barbaarikin räppää, ei tuloksia tule ilman duunia. Voittoa pohjustettiin reilun kuukauden harjoittelulla.
-Harjoittelimme reilun kuukauden. Aluksi fiilistelimme, istuimme ja grillailimme. Kisan lähetessä kävimme katsomassa varapaikkoja eri keleillä, jos tuulen suunta vaihtuisi, olisiko meillä jossain varapaikkaa esim liejutokolle. Lopulta käytimme tunnistettavana Rktl:lässäkin meidän liejutokon saaden varmistuksen, että olimme löytäneet ko. lajin.

Harjoitusjakson kokemus tiivistääkin kalamaratonin syvimmän olemuksen. Kilpailussa on kyse yhteisistä kokemuksista. Lopulta ei ole väliä montako lajia saa, vaan yhdessä vietetty vuorokausi upeiden kalaystävien kanssa on kokemus, jota ei voi sanoin kuvailla.

Tiimihenki oli pohjana myös huipputulokselle.
-Voittomme salaisuus oli rauhallisuus sekä uskomaton tiimihenki. Jokainen tiesi täsmälleen mitä rupesi tekemään heti, kun astuimme autosta ulos. Tiimimme tärkeimpiä lenkkejä oli huoltajamme Timi. Kuka muu muka suostuisi kulkemaan kalastamatta mukana 24 tuntia juosten hakien onkia, kahvia tai autolle unohtuneita syöttejä. Lisäksi hän toimi rauhoittavana elementtinä takapenkillä pitäen kirjaa tilanteesta ja miettien minne seuraavaksi kannattaisi mennä.

Aivan paraatityyliin voitto ei tullut, vaan matkalle mahtui muutama kommelluskin.
-Ensimmäinen tuli jo kisan alkutuntien aikaan, kun kahlasin suutarin perässä ja kompastuin veden alla olleeseen oksaan, jonka seurauksena löysin itseni mahalteen lammesta. Toinen oli kun juutuin Ruutinkosken suvannolla mättääseen ja vajosin sinne lähes polviani myöten, jolloin Juha ja Timi auttoivat minut kainaloista nostaen ylös. Päätin sitten että parempi antaa kevyempien viskoa kaislikon laidasta ja siirryin itse kuivemmalle jatkamaan. Välinerikkojakin tapahtui täyteen lastatussa autossa kiireen tuoksinnassa, mutta tästä kaikesta voimme vaan oppia, että vähän vauhtia ja painoa pois, sekä huolellisuutta pakkaamiseen.

Voittoon vaadittiin tänä vuonna 32 lajia. Onko se ylittämätön ennätys vai minkä verran siitä olisi vielä mahdollista pistää paremmaksi?
-Jos ja Kun kaikki osuu kohdalle on lajimäärä jossain 34-36 lajin hujakoilla. Ottaen huomioon, että meille jäi aikaa onkia karppia 2 tuntia, toutainta heittää 5 tuntia ja pari tuntia ongimme vielä kampelaa. Vaikeimmaksi lajiksi meille muodostui mustatokko, jonka tämänkin saimme lopulta ongittua tunnin yrittämisen jälkeen. Muuten lajit nousivat ”helposti” vaikka muutamaa haimmekin useammasta paikasta.

Eikä lajikalastukilpailumenestys suinkaan loppunut Helsingin tunnelmiin, vaan pian korviimme kantautui tieto, että joukkue oli mittelemässä taitojaa myös Turussa. Mistä moinen into kumpuaa?
– Tiesimme, että jos haluamme tavoitella Grand Slamia, on sitä tänä vuonna yritettävä. Turku tulee olemaan tiukempi kisa vuosi vuodelta, kun alueen lajikalastajat oppivat uusien kilpailulajien pyyntiä, esimerkiksi härkäsimpun tai kampelan. Seuraavana on vuorossa Joensuu, sitä kilpailua odotamme innolla ja huoltajammekin pääsee osallistumaan itse kilpailijana kisaan.

Miten ihmeessä tupla sitten onnistui?
-Tutkimme kilpailualueen karttaa, ilmakuvia sekä luimme erinäisiä julkaisuja muutaman viikon ennen kilpailua. Kilpailukaupunkiin saavuimme torstai-iltana, jolloin menimme suoraan katsomaan yökalastuspaikkoja. Koko perjantaina päivä meni treenatessa ja valmistellessa kilpailupaikkoja. Treenipäivien jälkeen laskimme potentiaaliseksi kilpailutulokseksemme noin 18-20 lajia. Tästä pääsimme reilusti yli muutamalalla lajilla

Retkipaikan toimitus jää odottamaan mielenkiinnolla, jatkuuko joukkueen voittoputki myös kolmannessa peräkkäisessä kilpailussa. Sitä odetellessa on vielä aika lähettää terveisiä lukijoille:
-Kalamaraton on enemmän kuin kilpailu, se on elämäntapa. Tulkaa, kokekaa ja jääkään koukkuun. Kerran kun uskaltaa, ei seuraavasti voi kieltäytyä.