Gruvbölebergetin lippaluola, Kirkkonummi

Lokakuun alkupuolella otin kurssin kohti Kirkkonummea, jossa piti olla mainittava lippaluola. Jonkun tovin arvoin lähestymisreittiä, mutta päätyin kokeilemaan onneani etelän suunnasta. Pienen aprikoinnin jälkeen onnistuin lopulta löytämään kohtuullisen kävelymatkan päästä upottomattoman parkkipaikan, jossa auto ei ollut kenenkään tiellä. Oli aika jalkautua.

Muutaman sata metriä orastavan syysvehnän keskellä kulkenutta uraa patikoituani eteen tuli varsin vankkarakenteinen viljelyä ja metsätaloutta palveleva silta. Sen toisella puolella pellot vaihtuivat vihreää heinää kasvaviksi. Kauempaa tavoitin katseellani peuran. Ajattelin kokeilla, josko se laskisi kuvausetäisyydelle. Tovin lähemmäs hiivittyäni eläin pomppasi ylös. Kohta sen vierestä nousi peräkanaa kaksi muuta ja niitä seurasi vielä laumallinen. Kaikki pakenivat komeilla loikilla kohti metsänreunaa peräpeilit vilkkuen.

Tovin komeaa kohtaamista sulateltuani lähdin astelemaan karttaan merkattua uraa kohti koillista. Sade oli pehmentänyt ajouran väliin niljakkaaksi saviliejuksi, välillä se tarjosi vaivattoman uran astella. Vasemmalla puoleisen kuusikon kamaraa koristivat lukuisat akansienet. Harvemmin moista paljoutta niitä tullut nähtyä. Lopulta ura päättyi villinä kasvaneen niityn reunaan. Sen keskellä näytti olevan hirvitornin tapainen. Kartta osoitti, että kohde odotti sen toisella puolella metsän takana.

Viimeinen taivan olikin vaikein, ei kuitenkaan minkään mahdoton. Hetken kalvevaa rinnettä kuljettuani edestä kuului voimakasta kohinaa. Melkoisen komea pieni puro siellä odottikin. Pudotuskorkeuttakin sillä oli varsin lyhyellä matkalla hyvinkin mallikkaasti. Saattaisi olla varsinkin keväällä komea näky. Sen sijaan itse luolan piti olla jo lähellä, mutta silmäni eivät tavoittaneet sitä. Pohdin, että olinko tallettanut aivan väärät koordinaatit, mutta päätin jatkaa vielä eteenpäin.

Kohta edessäni olleen jyrkänteen seinämä näyttikin kaltevuutensa. Vaikka paikalla oli mittaa ihan kunnioitettavasti, ei se kuitenkaan noussut näyttävyydessä lähellekään monia vaatimattomampia lippaluolia. Koska olin sateisena päivänä liikenteessä, saatoin todeta paikan todellakin täyttävän lippaluolan kriteerit. Syvyyttä 5 metriä, leveyttä 20 ja korkeutta 2-6 metriä. Sen sijaan paikallisten tarinoiden kertomukset siellä majailleista petoeläimistä tuntuivat turhan lennokkailta. Tai sitten sen todellisen luolan sijaintia ei oltu vieraiden kanssa jaettu. Tokkopa näin, vaan tarinat lievät kasvaneet tosiasioita suuremmiksi vuosien saatossa. Sen sijaan kaksijalkaisista pedoista paikka oli hyvinkin jälkiä, niin puisia kuin metallisia. Siellä olivat luolamiehet rillanneet, niin että ritilät unohtuivat.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6670310 E 360092

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.