Grense Jakobselv, Norjan itäisin kalastajakylä
Suomen ja Norjan välinen raja tuli ylitettyä viime syyskuussa Näätämössä, josta pitkä Lapin-reissu jatkui Kirkenesin eli Kirkkoniemen ohi itään. Määränpäänä oli Grense Jakobselv, Norjan itäisin kalastajakylä, jota eräs ystäväni oli kovasti kehunut.
Näätämön raja-asemalta on Grense Jakobselviin matkaa aika tasan sata kilometriä mutkittelevia teitä pitkin. Tiellä 886 ajellessa silmiin osui kyltti, joka kertoi kuvassa näkyvän tunturinlaen olevan Norjan vanhin:
Bjørnstadista alkava Riksvei 886 on aluksi asfaltoitu (alla kuvassa), mutta muuttuu Venäjän rajalle tultaessa alati kapenevaksi hiekkatieksi.
Hieman alle 10 km Grense Jakobselvistä tulee raja vastaan. Kyltissä mm. kehotetaan olemaan ottamatta valokuvia Venäjän puolelta rajaa tuntuvien sanktioiden uhalla.
Koko loppumatkan tie kulkee Norjan ja Venäjän rajaa merkitsevän Jakobselvan (pohjoissaameksi Vuorjánjohka, suomeksi Vuoremijoki) myötäisesti pohjoiseen. Täkäläiset maisemat saivat sekä kuskin että pelkääjän suut loksahtamaan:
Grense Jakobselv on muutaman kymmenen asukkaan kylä, jolla ei ole varsinaista keskusta. Talot levittäytyvät tien laidoille monen kilometrin matkalla. Kylä on Norjassa kauimmaisena Oslosta tietä pitkin mitattuna sijaitseva paikka, etäisyys 2556 km. Kirkenesiin on matkaa 60 km. Kuvissa näkyvä rakennus on kuningas Oscar II:n mukaan nimetty kappeli (rak. 1869). Kirkko rakennettiin alunperin vahvistamaan Norjan aluevaatimusta seudulla.
Kappelin edustalla sijaitsee kylän pieni hautausmaa. Siellä lukee hautakivissä noin kymmenkunta eri sukunimeä 1700-luvun puolelta alkaen. Yksi suomalaissyntyinenkin on saanut siellä viimeisen leposijan. Paikalla vallitsee lähes täydellinen hiljaisuus, jonka vain Barentsinmeren kohina voi rikkoa. Kauempana niityllä kohoaa iso valkoinen risti, jonka luokse johtaa hautausmaan edestä lähtevä polku.
Korkeiden kallioiden päällä kappelia ja kylää vartioi Norjan rajavartioston tukikohta. Joen toisella puolella kohoaa Venäjän rajavartioston vastaava hökötys, jota ei tietenkään saanut kuvata.
Tie päättyy rajavartioston tukikohdalle johtavaa ”kinttupolkua” lukuun ottamatta n. 300 metriä edempänä hiekkaiselle muutaman auton pysäköintialueelle, jonka kupeessa on aito norjalainen huussi sekä infotaulu. Eteen avautuu tällaisia maisemia:
Merellä seilasi yksinäinen kalastusalus, joka oli saanut peräänsä siivekkään jos toisenkin:
Ja katsokaas, kenen pää aaltojen keskeltä kurkistaa! Hallihan se!
Päivä oli aurinkoinen ja lähes pilvetön, joten kyllä kelpasi syödä lounasta rantakallioilla istuskellen ja katsella, kuinka aallot läiskivät niitä vasten. Paikalle osui muutama muukin utelias matkailija sekä pari paikallista kalastajaa, mutta he jatkoivat matkaansa melkein yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Lokit kirkuivat, laineet loiskivat. Grense Jakobselv oli juuri sitä, mitä kuvittelimmekin sen olevan – täydellinen rauhan tyyssija mantereemme äärillä.
Norjan maastot näkyvät Kansalaisen karttapaikkaa paremmin Googlen karttapalvelussa, joten linkitän molemmat tähän alle. Perillä pääsee paitsi omalla autolla myös kesäisin Kirkenesistä lähtevällä bussilla (Huom! Takaisin ei pääse enää puolenpäivän jälkeen!). Paikalle liikennöi myös turistibussi.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7747148 E 647703
Lähteet:
www.kirkenesinfo.no
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grense_Jakobselv
www.visitnorway.com
Kiitos tästä! 🙂 mielenkiintoista ja kauniita kuvia.
Eipä kestä. 🙂 Suosittelen käymään, jos vain tulee tuolla suunnalla liikuttua!
Tässä suunnitellaan Norjan reissua ensi syksyksi. Voiko tuolla yöpyä missään? Kauppa ei tienkään ole, ravintolasta puhumattakaan, Voiko leiriytyä?
Norjassa on samankaltaiset jokamiehenoikeudet kuin Suomessakin, eli saa leiriytyä kuten meikäläisissä maisemissakin. Tuo niemenkärki on suurelta osin sotilasaluetta, joten siellä kannattaa olla tarkkana siitä, mihin telttansa lykkää. Lähimmät majoitusmahdollisuudet taitavat olla Kirkenesin ympäristössä.
Kiitos. Siipä vain poikkeamme ihailemaan.
Kolme kertaa olen Grense Jakobselvissä käynyt. Kerran yöpynytkin siinä P-paikalla meren pauhussa (oli syksy ja myrsky). Vieläkin voisin mennä. Ei ole ruuhkaa ollut koskaan tuolla tiellä, kesälläkään. Kiitos kuvista ja reissukuvauksesta.
Kirkon kohdalla tien toisella puolella on laaja hiekkapohjainen rantaniitty, josta löytää varmasti telttapaikan ja matkaa jokeen, jossa raja sijaitsee on riittävästi.
Kiitos vinkistä Jerry!