Goddejärvi

Sitä kolme päivää mietittiin ja nimeä maisteltiin suupielillä: Godde, Goddelle ja Godden rautu. Puhuvat hurjimmat, että siellä korkeuksissa se saa rautukin kannibalimaisia piirteitä ja kasvaa mittoihin mitä varten on siimat käytävä tarkasti läpi rispaantumien varalta. Sitä mielipahan määrää on vaikea järjellä hälventää, kun siima katkeaa väärällä hetkellä. Se on siinä tapauksessa Godden rautu joka nauraa parhaiten.

Sormi piirsi karttaan reittiä edestakaisin, eikä se Godden maasto siitä kesyyntynyt vaikka sitä viivaa karttaan kuinka yritti kynällä vedellä. Ylös on vain mentävä jyrkästi ja kiviä pitkin jos meinaa. Tämän saman hulluuden kanssa minä epäilen heikompien jo menettäneen järkensä. Onnekas on se joka ei kalastuksen viettiä tunne.

”Mies voi kyllä lähteä Goddelta, mutta Godde ei lähde mielestä”

Juhannuksen alla aloitimme lähestymisen Godden juurella olevaa Lossujärveä kohti. Keli suosi kulkijaa siten, että sai varmasti kulkea yksin koko viikon sen minkä kulki. Ihmisiä tällä reissulla ei nähty, vaan sadepisara tuli tutuksi.

Yksin sai kantaa myös Godden pirun harteillaan. Piru alkoikin tuntumaan heti kun pääsimme kuuluvuusalueiden ulkopuolelle. Kotia jääneestä lusikasta alkoi urhaaminen Godden raudulle, kun katkoi puukosta terän ja rikkoi sadehousut. Yön läpi vaeltaminen sai jäädä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEikö se nuoren miehen mieli ollut vielä nähnyt tarpeeksi kivikkoa vai oliko se jo Godden sekoittama, kun se päätti, että Goddelle noustaan Urtasjärven kautta. No kyllä ei tarvitse kuin karttaan vilkaista ja todeta, että Goddelle ei nousta Urtasjärven kautta. Vaan niin se nousu alkoi. Vertikaalinen korkeusero oli nopeasti laskettavissa käyristä ja summa oli 400 metriä. Matkaa tuonne lähes 10 kilometriä Urtasjärven leiristämme.

Tässä vaiheessa fiksuimmat osasivat jättää leikin samantien kesken. Puukuksa katkoi remminsä rinkan päältä ja jäi niille sijoilleen jonnekkin erämaahan. Näillä lahjoilla sitä toivottiin Godden jo leppyvän. Vaan kyllä ei leppynyt!

”Eihän se nyt ainakaan vähään aikaan ala satamaan”

Godde oli järjestänyt nousunvarrelle sen verran houkuttelevan vesiputouksen, jossa saattaisi mies kylpeä vielä ennen järveä. Puhetta oli, että Goddelle ei mennä törkyisinä ja olihan tässä jo kolme päivää taivallettukin. Tässä vaiheessa oltiin rinteeseen noustu jo melkein puoliväliin ja oli jokatapauksessa levähdyksen paikka. Houkutus vei ja sai jättämään sadesuojauksen auki hetkeksi. Godde avasi tulen ja siinä vaiheessa suihkun reunaa ei näkyny näitten huippujen tällä puolella. Puoli tuntia kivikossa ilman vaatteita odoteltiin sateen loppua, jos joku riepu säilyisi kuivana. No, puoli tuntia tunturisateessa on sellainen aika, että oma karvapeite ei enää eristä lämpöä siinä vaiheessa. Sade ei loppunut ja kaivoimme viimeiset kuivat rinkan sateensuojan alta. Sen verran se tietysti helpotti reissua, ettei tarvinnut enää kantaa huolta kuivista vaatteista.

Jos mietitään asioita, jotka sopivat hyvin yhteen, niin kyllä rankkasade ja rakkakivikko ei sovi. Minun jalkaan ei ainakaan semmoisia kenkiä ole vielä tehty, jotka siinä pitäisi. Tämä tietysti laskettiin vain yhdeksi Godden kiusauksista, mutta mielen päälle alkoi pikkuhiljaa kertyä omanlaisensa rakkakivikko. Raudut oli edelleen siellä ylhäällä, mielessä, ja sinne jatkettiin.

Korkeuskäyrä 900m kohdalla tapahtui kaksi asiaa. Tuli sumu ja näkyvyys kapeni sen verran, että ei arvannut kun 20 metriä suunnitella elämäänsä kerralla eteenpäin. Siinä kohdalla kävi myös mielessä sellainen totuus, että sen ääneen lausuminen tuotti vaikeuksia, vaikka kaverin ilmeestä tämä oli helppo päätellä. Lumi peitti kaikki sen näköiset kohdat mihin saattoi teltan pystyttää. Ylempänä saattoi olla tietysti vielä sama tilanne. Viimeisenä oljenkortena oli uhrattava vielä kerran Goddelle. Rinkan reunaan sidottu perhovapa oli sen verran sopivassa kohdassa, että sen saattoi katkaista kevyesti jalan pikkuisen livetessä kaltevalta kiveltä. Tässä vaiheessa alkoi kaikki voimasanatkin olla jo täysin käyttökelpoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERALopulta GPS kertoi meidän olevan 100 metrin päässä järvestä. Sumu oli sen verran sankkaa laatua, ettei tarvinnut nähdä edes koko järveä. Kiipesimme koko ylängön ainoalla tasaiselle kivettömälle kohdalle vain todetaksemme, ettei tämän rapakon reunalle saisi telttaa vielä moneen viikkoon. Painuimme alas Lossun puolelta. Tällä reitillä ei ollut kiviä, ei puhetta ja askelmerkki oli sitäkin pidempi.

”Ootko käyny Goddella?”

Vuoren väkevyys tuli mitattua melko ankaralla tavalla. Tästä ei vuori tämän valtakunnan rajojen sisäpuolella väkene. Jos olet menossa Goddelle, niin älä mene. Mies voi kyllä lähteä Goddelta, mutta Godde, Godde ei lähde mielestä.

6 replies
    • Jussi Judin
      Jussi Judin says:

      Järvi jäi kyllä täysin näkemättä. Sadan metrin päässä seisottiin mutta sumu esti näkymät. Telttapaikkatilanteen selviydyttyä suunta oli vain suoraan alas.

      Vastaa
  1. Harry Lammi
    Harry Lammi says:

    Menitte kuitenkin sen viimeisen sata metriä. Ette vaan kerro, että kuin ihmeen kaupalla taivas repesi, enkelit ilmestyivät, aurinko rävähti päin kasvoja, rannalla oli teltta valmiiksi pystytettynä, Jaska möi hampurilaisia, rautuhampurilaisia. Saitte elämänne saaliin ja viivyitte Goddella ainakin kolme päivää!

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei! Kuvassa ei läikehdi Goddejärvi, vaan Lossujärvi. Maisema on toki siihen suuntaan, josta Goddejärven olisi pitänyt lopulta löytyä, mutta sääolosuhteiden vuoksi itse Goddejärvi jäi tältä retkiseurueelta lopulta kokonaan näkemättä.

      Terveisin Jonna / Retkipaikka

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.