Fiskarin seudun metsiä ja peltoaukeita – Risslan metsäpolku Raaseporissa

Risslan metsäpolku lähtee aivan Fiskarin ruukin tuntumasta. Se kulkee peltojen laidoilla ja rehevissä metsissä ja käväisee myös Risslan voimalaitoksen rakennelmien luona. Siellä on retkeilijälle tarjolla myös laavu ja sen lähistöllä yksi Etelä-Suomen korkeimmista vesiputouksista.

Päivämäärä: 10.10.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 194
Reitin pituus: 5,3 km
Kohokohdat: Fiskarin seutu hienoine metsineen ja peltoaukeineen, Risslan vesiputous.
Parkkipaikka: Fiskarin kylässä, torin laidalla. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Melko hyväkuntoinen polku, jossa varmasti pärjää kesällä lenkkikengissäkin.
Keskivaativa reitti
Yksi laavu ja tulipaikka

Kaunis ja kuulas syysaamu piti hyödyntää ulkoilemalla ja päädyimme retkikaverin kanssa ajelemaan Fiskarsiin – tai kylä taitaa olla oikealta suomenkieliseltä nimeltään Fiskari. Siellä on tarjolla kävelyreitiksi parikin polkua, josta päädyimme tutustumaan Risslan metsäpolkuun. Tietoa olin löytänyt Fiskarsvillage-nettisivulta.

Olimme aikaisin liikenteessä ja parkkipaikka oli vielä aivan tyhjä. Auto kannattaa jättää Isonkiskontien risteyksen lähelle, sillä reitti alkaa ainakin netin mukaan juuri Isonkiskontien laidasta. Parkkipaikalta on parisataa metriä ylämäkeä aloituspisteeseen – viralliseksi reitin aloituspisteeksi netissä kerrotaan Isonkiskontie 7, mutta oheinen kyltti löytyi hieman aiemmin rinteestä. 

Tähän karttaan on merkitty ”Tilapäinen aloituspiste”. Kyltti on Långdalintien laidassa ja myös nuoli osoittaa kohti Långdalintietä. Ilmeisesti reittiin on tullut jotain muutoksia, joista netissä ei ollut tietoa. Laitoin matkamittauksen päälle kartan ja kyltin kohdalla.

Fiskarin keskustasta on melkoinen nousu varsinaiselle metsäpolulle – Långdalintietäkin kivutaan vielä ylöspäin. Muutama omakotitalo ohitetaan vielä ennen varsinaisen ympyräreitin alkua.  

Kun Långdalintietä oli kävelty noin 400 metriä, alkoi varsinainen ympyräreitti. Kiertosuunnasta ei ollut ehdotusta, päätimme kiertää reitin vastapäivään. Pääsimme tunnelmalliseen kuusimetsään. Reittimerkintöjä olivat sekä oranssipäiset kepit että keltaiset maalimerkit puissa.

Metsäosuutta oli tässä vain noin kolmisensataa metriä. 

Metsästä tultiin usvaiselle peltoaukealle. 

Reitti käväisee asfalttitien (tie 104) laidassa. Täällä on myös infotaulu, jossa on koko reitin kartta sekä hieman tietoa polusta.

Polku jatkaa hiekkatietä peltoaukealla noin puolisen kilometriä. Syysaamun upeasta tunnelmasta ja hienosta sumusta tuli otettua paljon kuvia.

Reitti kääntyy pois hiekkatieltä ja ylittää kapeahkon pellon tai niityn.

Takana on noin 1,8 kilometriä kävelyä. Pellon laidalta nousee portaat suoraan metsään.

Seurasi tiukka nousu harjun laelle, kurvi vasemmalle ja hetken päästä saavuimme laavulle ja nuotiopaikalle. Tämä taukopaikka on tähän suuntaan kierrettynä hieman ennen reitin puoliväliä. Pidimme evästauon.  

Tässä kohdassa ollaan siis hyvin lähellä entistä Risslan voimalaitosta. Aikoinaan (vuonna 1899) tänne rakennettiin pato ja voimalaitos Fiskarsin lisääntyneen sähköntarpeen vuoksi. Jäljellä on joitain rakennelmia.

Samassa kohdassa ollaan myös Risslan vesiputousten luonnonsuojelualueella. Risslan vesiputoukset ovat Etelä-Suomen korkeimpia, pudotusta 18 metriä sadan metrin matkalla. Putouksista ei tähän vuodenaikaan ehkä saa parasta kuvaa – tämä kuva on otettu sillalta, jossa yksi putouksen haara ylitetään. Lisää tietoa Suomen vesiputoukset -sivustolta.

Reitti tuntuu taas nousevan jonkinlaisen harjun päälle. Korkeuserot ovat melko isoja, mutta kovin jyrkkiä nousuja ei kuitenkaan ole, reitti nousee oikeastaan ”salakavalasti” melko korkealle. Jos alun metsikkö tuntui lehtomaiselta, niin täällä metsä on hieman tavallisempaa kangasmaastoa – tosin seassa kasvaa myös pähkinäpensaita ja tammia.

Kolmen kilometrin kohdalla on vuorossa taas hiekkatieosuus, noin puoli kilometriä. Tässäpä näkyy kummallinen maisema – mitä ovat nuo valkoiset tolpat tien laidassa?

Tänne on istutettu Skogskultur-yhdistyksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi metsikkö. Valkoiset putket suojaavat saarnin, tammen ja jalavan taimia. 

Maisema oli kieltämättä erikoinen. Pohdimme, mahtavatko noin metrin korkeat tolpat oikeasti suojella taimia peuroilta. Tässä vaiheessa toki, kun taimet ovat vielä lyhyitä ja kokonaan putkien sisällä.

Lopuksi seurasi noin kilometrin polkuosuus – suurimmaksi osaksi melko avoimessa kangasmetsässä. Löysimme hyvän sienipaikan ja saimme muutaman litran suppilovahveroita mukaamme. Tässä kohdassa noin neljän kilometrin kohdalla ollaan reitin korkeimmalla paikalla. Korkeuseroa kertyy reilusti yli 60 metriä verrattuna alkumatkan peltoaukeaan. Kuten sanottu, nousuja tuskin huomaakaan – sen verran loivia ne ovat. 

Lopuksi reitti palaa Långdalintielle, jolloin ympyräreitti on kierretty. Kävelimme tietä takaisin ja pysäytin matkamittarin, kun saavuimme Isonkiskontielle. Matkaa siis noin 5,3 kilometriä ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, koko reitillä taisimme nähdä yhden sauvakävelijän. 

Totesimme jo kävellessämme, että reitti vaikutti hurjan mielenkiintoiselta ja että se olisi varmasti parhaimmillaan keväällä. Toivottavasti innostumme lähtemään uudestaan kevätkävelylle – mutta reitti oli kyllä erinomaisen kaunis ja monipuolinen myös syksyllä. Vahva suositus, jos muutenkin Fiskarin suunnalla liikut!

Sijainti: N=6671118.584, E=308158.099 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.13481996767712, lon=23.546561936205514

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä Raaseporissa:
Ovanmalmin virkistysalue
Peikkometsän kierros
Dagmarin puisto
Malmbackan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.