Evon retkeilyalueen Savottapolulla Padasjoella voi tutustua menneen ajan savottaelämään

Evon retkeilyalue on yksi Etelä-Suomen monipuolisimmista kohteista luonnossa liikkujalle. Useampi nimetty reitti ja paljon muitakin polkuja, vaihtelevat maastot ja reilu määrä mukavia taukopaikkoja. Savottapolku Evon itäosassa kertoo alueella erakkona asuneiden ihmisten elämästä sekä savottojen historiasta. Mielenkiintoisia tarinoita on hauska lukea reitin varrella olevista opastauluista.

Savottapolku Evon retkeilyalueella Padasjoella
Päivämäärä: 30.6.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 25
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Savottaelämästä kertovat infotaulut
Opasteet ja kyltit: OK. Muutamassa paikassa hieman ongelmia reitin löytämisessä.
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka Vähä-Kelkutteen rannassa Kelkutteentiellä, Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Hyvin kuiva, melko helppo reitti, lenkkareillakin pärjää.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Evon retkeilyalueella on useampikin luontopolku. Päätin tutustua ensimmäiseksi Savottapolkuun sen sijainnin takia – se kun sijaitsee lähinnä valtatie 24:ää. Hiekkateitä ajellessa meinasi iskeä epäilys ja melkeinpä epätoivo. Pysähdyin tihrustamaan luontoon.fi -sivuston Evo-opasta kännykästä ja lopulta uskoin ajavani oikeaan suuntaan. Tiesin, että luontopolku alkaisi Kelkutteen parkkipaikalta, mutta ajoin tietysti muutaman kilometrin ohi, koska parkkipaikalla ei ollut mitään P-kylttiä. Lopulta parkkipaikka löytyi (taas kännykän pientä näyttöä tutkien) Vähä-Kelkutteen rannalta. Tilaa oli noin 6-7 autolle, mutta yhtään autoa ei parkkipaikalla ollut, tässä karttalinkki parkkipaikalle. En myöskään nähnyt polulla muita kävelijöitä. Polkua oli joissain kohdissa jopa hieman vaikea havaita, sen verran vähäistä sen käyttö ilmeisesti on. Harmi!

Matkaan: Löysin polun aloituspisteen ja tutustuin karttaan.

Matkaksi ilmoitetaan siis 4,2 km. Oma mittaustulokseni meni jopa hieman yli 5 kilometrin.

Itse polun löytäminen kesti hetken. Karttojen vieressä oli aukio, jossa oli myös reitin toinen tulipaikka, polun alkupiste löytyi onneksi aukion takaa.

Savottapolku on merkitty ilveksen tassu-kuvioiduilla merkeillä. Ensimmäinen kilometri kuljetaan hyvin avoimessa maastossa ja merkit näkyvät hyvin. Monin paikoin reitillä on pitkospuita, kuivin jaloin pääsee varmasti kulkemaan kosteampanakin aikana.

Polku on hyvin merkitty. Vaikka kulkijoita ei ole ollut jonoksi asti, eksymisen vaaraa ei totisesti ollut.

Kilometrin kävelyn jälkeen reitti nousee Kelkutteenharjun laelle. Harjujen ”harjalla” on mukava kävellä, nautin siitä kovasti. Kävellessäni mietin, että kuvat eivät tee oikeutta harjumaisemalle. Vasemmalla ja oikealla jyrkät rinteet, vieressä näkyy alhaalla kasvavien korkeiden puiden latvoja.

Harjun päällä olevassa infotaulussa kerrottiin majavista ja niiden aikaansaannoksista oikealla puolella ”näkyvällä” suolla. Suota ei todellisuudessa näkynyt ollenkaan puiden lomitse. Samanlainen kyltti oli hetkeä myöhemmin, siinä kerrottiin Karhumäestä: ”Karhumäki näkyy pohjoisempana korkeana mäenkukkulana”. Näin vain männyn ja kuusen latvoja.

Harjumaisemia riittää noin kilometrin ajan. Niiden jälkeen tullaan risteykseen, jossa ei mainita Savottapolkua ollenkaan. Onneksi olin katsonut karttaa ja muistin, että minun pitäisi lähteä Rahtijärven suuntaan.

Ja hetken päästä tulikin taas risteys, jossa Savottapolku poistui hiekkatieltä. Tämä oli reitin ainoa kohta, jossa hetken olin epävarma, olinko menossa oikeaan suuntaan. Reittikartasta kannattaa aina ottaa vähintään kuva mukaan, sen huomasin taas kerran.

Seuraava pätkä, vajaa kilometri kuljettiin korpimaisemassa, jonka jälkeen saavutaan Kristiaanin (vai Kristianin? Tästä oli kaksi eri kirjoitusasua.) torpalle. Torpalla on kaivo ja sen pihassa on tämän reitin toinen istuskelu- ja tulipaikka. Torppaa voi käsittääkseni varata ja siellä voi siis yöpyä.

Viimeiset pari kilometriä kävellään suurimmaksi osaksi melko avoimessa maisemassa. Männyn- ja kuusentaimia oli selvästi istutettukin juuri äskettäin.

Hieman ennen hiekkatielle tuloa kiinnitin huomiota valtavaan muurahaispaljouteen pitkospuilla, niitä vaikutti vaeltavan tuhansittain. Ja kymmenen metrin päästä löytyikin selitys, miehen korkuinen muurahaispesä.

Neljän ja puolen kilometrin jälkeen reitti palasi Kelkutteentielle ja sitä pitkin kävelin noin puoli kilometriä autolle. Mukava reitti – täysin erilainen kuin samana aamuna kävelemäni Isojärven synkkä mutta satumainen Heretyn polku. Pidin myös kovasti tarinoista, joita reitin infotauluissa kerrottiin – esim. Mullikkamäen ja Lihasaaren nimeämiseen liittyvästä tarinasta, jossa kaksi veljestä varasti mullikan ja piilottivat sen lihat Tarus-järvessä sijaitsevaan saareen.

Ja kuten aina, niin kesäinen Savottapolun luontokin tarjosi taas elämyksiä!

Sijainti: N=6792679.210, E=406294.816 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.25764709982911, lon=25.254818218414375

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä Evolla:
Karhulenkki
Syrjänalusen harjupolku
Niemisjärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.