Etelä-Suomen soisilla erämailla, Torronsuon kansallispuisto
Etelä-Suomen lauhasta sydäntalvesta verkalleen heräilevä Torronsuo on upea erämaa-alue Hämeen järviylängöllä, Forssan kainalossa, Tammelassa. Erinomainen päiväkohde aavoja maisemia rakastaville retkeilijöille.
Täällä mieli ja sielu lepäävät, ja korvaani kuiskuttaa puuskittainen lännenpuoleinen tuuli. Sillä on paljon kerrottavanaan: kesä on tulossa.
Vuonna 1990 perustetun soisen kansallispuiston reitit alkavat Kiljamon pysäköintialueelta (Somerontie 734). Helppokulkuinen Kiljamon kierros (1,5 km) käy pitkin upeita pitkospuita, ja tulentekopaikan vierestä alkava reitti yli punertavan Torronsuon aina Härksaaren vanhalle louhokselle saakka on matkaltaan noin kolmen kilometrin mittainen.
Minä sen sijaan valitsin reiteistä pisimmän: vajaan 10 km:n taival suomalaisen luonnon alkuperäismaisemiin kaartaa Torronsuon kansallispuiston pitkospuilta juurakkoiselle metsäpolulle, josta matka jatkuu läpi piskuisen Torron kylän ja lyhyen maantiepätkän kautta takaisin punahehkuisiin suomaisemiin.
Reppuuni pakkasin kameran ja termarin ja eväsleipiä tein kaksi, vaikka kolmaskin olisi noin viiden tunnin päiväretkelläni maistunut.
Tästä risteyksestä passaa kääntyä takaisin Kiljamon luontotornille tai vaihtoehtoisesti jatkaa matkaansa louhokselle ja sieltä kohti Torron kylää, joka on määritelty yhdeksi ”valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa”.
Louhokselle ja Torroon vievä patikkareitti kulkee tovin tumman metsän siimeksessä, jossa retkeilijää tervehtivät erilaiset jäkälät, sammalet ja komeat naavaparrat. Polulta ei eksy, kun seuraa puihin merkattuja keltaisia reittimerkkejä ja vaelluskenkien urittamaa polkua. Pitkospuitakin metsästä löytyy.
Torroon päästyäni aika tuntui pysähtyneen. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa, näin yhden traktorin. Olin vieras, enkä tohtinut häiritä kylän päiväunia kovin pitkään, joten nappasin muutaman kuvan kevätauringossa paistattelevista kauniista puutaloista ja jatkoin matkaani kohti maantietä.
Mustan Torro-kyltin ohitettuani matka jatkui kotvan pitkin asfalttitien reunaa, mutta jo pian siniset kyltit ohjasivat retkeilijän takaisin hopeanharmaille pitkospuille.
Kierroksen päätteeksi, joka lopulta äityi yli 14 kilometrin mittaiseksi muutaman tarkoituksellisen ja tarkoituksettoman mutkan kautta, kiipesin vielä reilun 90 askelman korkeuteen ihastelemaan kansallispuiston ylle aukevia maisemia. Myönnettäkööt, että kauniimmalta se luonto kyllä näytti pitkospuilta tähystäessä ja punertavaa kasvillisuutta aivan lähietäisyydeltä tuijottaen – sekä linssin läpi että ilman.
Luonnon pienet ihmeet tavoittelivat jo terhakkaasti poskipäitäkin lämmittäviä auringonsäteitä, sammaleet kylpivät välkehtivissä suonsilmissä. Kesä on täällä Torronsuolla toivotettu tervetulleeksi.
Lisätietoja Torronsuon kansallispuistosta ja sen palveluista.
Torronsuo kartalla.
Kuvanälkäisille on tarjolla vielä muutamia lisäotoksia Kaukokaipuu-matkablogin puolella.
Trackbacks & Pingbacks
[…] Torronsuosta löydät kirjoituksia myös näistä blogeista: Lähtöportti, Kohteena maailma, Pohjoistuuli puhaltaa ja Retkipaikka. […]
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!