Eräpyhä ja Nunnankirkko, Orivesi

Eräpyhän virkistys- ja luonnonsuojelualue sijaitsee Längelmäveden rannalla Uiherlan kylässä noin 20 kilometrin päässä Oriveden keskustasta ja noin 7 kilometrin päässä Eräjärven kylästä. Tieltä nro 3260 käännytään Eräpyhän paikallistielle, jonka varrella 4,7 kilometrin päässä on vasemmalle viitta Nunnankirkontie ja Eräpyhä.

VLUU L100, M100 / Samsung L100, M100

Nimensä mukaisesti Eräjärven seutu on muinaisista ajoista lähtien ollut eränkäyntialuetta ja Eräpyhä on ollut kaukana esihistorian hämärässä taivaltaneiden pyyntimiesten levähdys- ja pysähdyspaikka. Keitä ja mitä heimoa nämä tuntemattomat pyyntimiehet olivat? Mistä kaukaa he tulivat ja minne olivat matkalla? Joko kotikylä häämötti horisontissa vai oliko pitkä pyyntimatka vasta alkutaipaleellaan? Ovatko he liikkuneet hiihtäen, jalan, suksilla, veneellä tai ehkäpä koiravaljakoilla – sitäpä ei kukaan kykene enää kertomaan, mutta Eräpyhän upeat maisemat saavat kyllä paatuneimmankin nykyretkeilijän mielikuvituksen liikkeelle.

Eräjärven Eräpyhän niemessä on vuorella ihmiskäden rakentama kiviraunio, jota vanha kansa on nimittänyt ”Nunnankirkoksi”. Historiankirjat tietävät kertoa, että vielä 1800-luvun lopulla siitä vielä erotti ikään kuin soikean huoneen kivijalan ja keskellä olevan suuren kivipaaden, joka oli nostettu kivien nenään. Alimpana vuoren rinteellä kerrotaan olleen ”hautakumpuja”. Kun hämäläiset viime vuosituhannen alkupuolella käännytettiin kristinuskoon, otti kirkko paikan haltuunsa. Kyseessä saattaa siis olla myös myöhempien aikojen ns. seutukirkko, joita erämaaseuduille on keskiajan kuluessa todennäköisesti rakennettu. Entisten pakanallisten toimitusten sijaan pidettiin siellä siten kristillisiä jumalanpalveluksia.

VLUU L100, M100 / Samsung L100, M100

Julius Krohnin ”Pakanuuden aikakausi” -kirjassa vuodelta 1877 kerrotaan Eräpyhästä seuraavaa:

Temppelirakennuksia ei millään suomensukuisella kansalla ollut. Pyhinä paikkoina olivat korkeat vuoret, kirkkaat lähteet, kovat kosket, lehdot eli metsiköt ja yksityiset puut. Monta on semmoista paikkaa Suomessa, joiden nimeen pantu Pyhä tai Ukon vielä muistuttaa muinaista pakanallista kunnioitusta. Lähteitä tiedetään useampia, mihin myöhempinäkin aikoina uhreja vietiin. Semmoinen on esimerkiksi Eräpyhä Orivedellä. Se löytyy kallioisella niemellä, jonka kukkulalla nähdään kivistä ladottu nelisoppi.

Vieläkö kukkulalla on suuri paasi ”kivien nenässä” ja nelisoppi sen juurella, sitä lähdin selvittämään. Tiesin kyllä että paikka ei olisi ainakaan alkuperäisessä asussaan, sillä sitä on tutkittu useaan otteeseen vuosien saatossa. Kyläläiset uskoivat röykkiön sisältävän aarteen ja 1860-luvulla röykkiö avattiin, mutta mitään aarretta sen uumenista ei löytynyt. Raunio jäi sitten levälleen sadaksi vuodeksi kunnes 1960 tohtori Helmer Salmon antamien ohjeiden mukaan se korjattiin talkoilla. Kuinka hyvin tohtori restaurointityössään onnistui, sen voi jokainen paikan nähtyään itse päätellä.

VLUU L100, M100 / Samsung L100, M100

Aamu on kaunis ja taivas pilvetön kun parkkeeraan autoni Eräpyhän virkistysalueen parkkipaikalle. Muuttolintujen kevätkiireet kaikuvat jäisen Längelmäveden yllä ja viimeiset lumijäämät hohtavat kylmyyttään mutta auringon lämmittävät säteet ovat viimein lopullisesti vieneet voiton talvesta. Heitän siis repun selkääni ja suuntaan maastoon.

Kolmen kilometrin patikkapolku kiertää Eräpyhän niemen ”Nunnankirkolle” ja takaisin. Paikoitellen louhikkoinen polku on joutuisa kulkea ja luonnonsuojelualueen vanha metsä ympäröi onnellista kulkijaa. On niin hienoa kun on taas kevät ja koko pitkä kesä edessä uusine metsäseikkailuineen. Längelmävesi ympäristöineen avautuu harjulla koko komeudessaan ja saankin ihailla sitä lähes koko matkan niemen nokkaan saakka. Viimeinen kipuaminen alas kalliotasanteelle ja nunnankirkko on edessäni.

VLUU L100, M100 / Samsung L100, M100

Nelisoppea ei ole vaan sen sijaan on röykkiöhauta-tyyppinen kivirakennelma, jonka edessä on muinaismuistokyltillä merkitty suuri siirtolohkare. Kierrän aluetta ja meneekin hetki ennen kuin osaan yhdistellä palaset kohdalleen. Jos tuo lappeellaan oleva lohkare on lukemastani päätellen paasi JA jos se on joskus ollut kalliolla pystyasennossa, tuettuna ehkä pienemmillä lohkareilla viereisen röykkiön kivet nelisoppina ympärillään, on se ollut mahtava ja kunnioitusta herättävä näky pitkälle Längelmäveden selkää liikkuville.

Hieno paikka on toki nytkin ja istunkin auringon lämmittämällä, rantaan viettävällä kalliolla pitkän tovin ihaillen Oriveden suuntaan avautuvaa maisemaa, siemaillen eväskahviani ja miettien paikan myyttistä menneisyyttä.

Paluumatkalla virkistysalueen laavulle yritin vielä löytää ”hautaröykkiöitä” lähempää vesirajaa mutta silmääni ei osunut mitään erikoisempaa, tavallisesta rantakivikosta poikkeavaa. Sen sijaan polun varrella oli infotaululla varustettu suden pyyntikuoppa eli ”rita” ja siitä vähän eteenpäin vanha maasälpälouhos, joten olihan niissäkin tutkittavaa uteliaalle mielelle.

Eräpyhän Nunnanlaavun kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6829626 E 364205

Kuvat ja teksti: Anne Nygård

5 replies
    • Anne Nygård
      Anne Nygård says:

      Olipa yllättävän upea video hienosta paikasta ja paikan myyttiseen tunnelmaan sopiva musiikki siinä taustalla.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Anne Nygård Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.