Inkoon Elisaari: luontopolku Suomen hienoimmassa tammimetsässä

Helsingin kaupunki on 1960-luvun lopulla ostanut Inkoossa sijaitsevasta Elisaaresta noin 300 hehtaarin maa-alueen virkistyskäyttöön. Saari on nyt suosittu veneilijöiden kohde, mutta tavallinen retkeilijä voi myös lainata soutuveneen ja ylittää noin sadan metrin salmen lähteäkseen nauttimaan luontopolusta ja komeista tammimetsistä. Tarjolla on myös kahvila, vuokrattavia saunoja ja paljon muuta.

Elisaaren luontopolku Inkoossa
Päivämäärä: 21.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 354
Reitin pituus: 2,7 km
Kohokohdat: Upeat tammet, laidunmaat, Elisaaren rannat ja palvelut
Parkkipaikka: Ramsjöntie 170, Inkoo. Tilaa noin 10-15 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät, tosin osaksi melko kuluneet
Varusteet/jalkineet: Jonkun verran heinikkoa, joten pitkät lahkeet plussaa. (Reitillä kannattaa varoa myös laiduntavien lampaiden jätöksiä.)
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Toistan varmasti itseäni, kun sanon, että ”taas yksi kohde, johon olin suunnitellut retkeä jo pitkään”. Näin kuitenkin oli. Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta monta vuotta sitten löytämäni mielenkiintoinen kohde oli yhä käymättä ja osasyy sen viivästymiseen liittyi varmasti siihen, että Elisaareen ei pääse autolla eikä sinne ole vakituista lauttakuljetusta. Sinne pääsee parhaiten soutuveneellä. Ymmärsin, että niitä olisi kyllä usein tarjolla aivan ilmaiseksi, mutta joskus niitä saattaisi myös joutua odottelemaan.

Kaksi ystävääni oli suunnitellut Fiskarsin retkeä. Änkesin mukaan ja ehdotin, että käväistäänkö samalla reissulla myös katsastamassa Elisaari ja sen luontopolku, jos veneitä olisi tarjolla. Näin tehtiin elokuisena sunnuntaina. Ajelimme aamulla Barösundin lossille – ja lyhyen lossimatkan jälkeen oli ajeltava vielä pari kilometriä kapeahkoa ja mutkaista hiekkatietä, kunnes Elisaaren kyltti näkyi vasemmalla. (Saman lossin takana, hieman lähempänä on myös aiemmin bloggaamani Bjursin luontopolku) Parkkipaikalla oli mukavasti tilaa – tämä sai meidät luottamaan siihen, että ehkä myös soutuveneitä olisi tänään tarjolla. Parkkipaikan reunalla on Elisaaren opastaulu, josta löytyy muutama perusfakta sekä tarvittavia puhelinnumeroita.

Taulussa olevassa Elisaaren kartassa on myös luontopolun linjaus.

Parkkipaikalta oli satakunta metriä rantaan ja laiturille. Veneitä oli kuin olikin saatavilla. Yhdessä oli tosin ”varattu”-lappu ja yksi vene oli ketjulla ja lukolla kiinni laiturissa. Kaksi taisi kuitenkin olla vapaana, joten kyyti järjestyi. Pääsin soutuhommiin! Matka on lyhyehkö – kuvassa keskellä näkyvien purjeveneiden takana on venevalkama, johon soutumatkaa lienee alle sata metriä. Ainoa hankaluus souturetkellä oli Elisaaren laiturin vieressä kelluvat järviruokomassat, jotka meinasivat estää laiturin viereen pääsyn. Laiturille nousun paikkaa kannattaa hieman katsella sen mukaan, mihin kohtaan laituria veneellä pääsee parhaiten.

Sataman vieressä on satamatoimisto ja kahvila, johon päätimme kierroksemme myöhemmin lopettaa. Heti kahvilan takana on huoltorakennus, jossa on mm. vessat. Huoltorakennuksen vieressä on melko kulunut luontopolun opastaulu ja kartta.

Suuntaviitat sen sijaan ovat uusia ja selkeitä. Luontopolun lähtöpisteeseen on tästä satamasta noin 300 metriä. Samassa suunnassa on myös varaussauna ja vuokrattava Tammiston huvila.

Luontopolku alkaa juuri Tammiston huvilan kulmalta. Reittimerkinnät ovat vihreitä ja valkoisia nauhoja, kuten tässä tolpan ympärillä. Joistakin tolpista tai puunrungoista toinen värinauha oli saattanut pudota – seuraa siis myös valkoisia tai vihreitä nauhoja. Reittiä oli mielestäni melko helppo seurata.

Heti ensimmäisen opastaulun aiheena on tämän luontopolun vetonaula eli tammi.

Luontopolku alkaa pienen mäen ylityksellä. Mäen alla on kyltti, joka kertoo nelijalkaisista maisemanhoitajista eli lampaista, jotka laiduntavat Elisaaressa. Lampaita ei tule syöttää eikä muutenkaan liikaa häiritä. Ja luonnollisesti laiduntavien lampaiden takia käytössä on sähköaitoja, niitä tulee tietysti varoa.

Alkumatkalla polku kulkee oikeastaan vuorotellen tammimetsiköissä ja pienillä niityillä.

Muutama tammi oli kaatunut reitin varrella. Tämän tammen runko oli lähes yhtä paksu kuin Luontopolkumies on pitkä.

Välillä kuljetaan tammimetsän siimeksessä, sitten aukeaa taas niittymaisema.

Reitin läntisimmässä kohdassa on Barösundista kertova taulu. Vanhan viikinkitien oletetaan kulkeneen Barösundin kautta Porkkalaan ja siitä eteenpäin Viroon ja kohti itää. Läntisimmässä pisteessä voi piipahtaa aivan lähelle Barösundin salmen rantaa. Mietimme porukalla, että rantakallio olisi myös oikein mukava penkin paikka. Rannassakin voi piipahtaa, mutta näkymänä siellä on vain pitkää järviruokokasvustoa.

Reitti tekee u-käännöksen ja kurvaa kalliomaisemiin ja reitin korkeimmalle kohdalle, joka sekin lienee vain noin 15 metriä merenpinnasta. Nyt polku käväisee mäntymetsikössä. Mustikanvarpua kasvavine kenttäkerroksineen tämä maisema voisi olla melkeinpä mistä päin Suomea tahansa – sanoinkin, että tulimme hetkeksi Etelä-Savoon.

Männikön jälkeen kävellään hetki kuusikossa. Täältä löytyi sympaattinen kostea painanne, jossa kasvoi vehkaa.

Aitojen ylityksiä oli muutama. Rappuset olivat melko kuluneet, mutta toki ihan käyttökelpoisia. Ainakin yhdessä ylityksessä sähköaita oli hankalasti alimpien portaiden lähellä – piti hypätä pieni loikka sähköaidan yli.

Seuraava osuus kävellään sitten niityn poikki. Avointa ja kaunista maisemaa joka suuntaan.

Pieni pitkospuupätkä kulkee hauskasti kahden puunrungon välistä. Päivä oli melko lämmin, puut tarjosivat mukavasti varjoa reitille.

Noin kaksi kilometriä kävelyä takana. Tässä seuraa reitinvalinta: a) nopein reitti, joka vie tästä melkeinpä suoraan takaisin lähtöpaikan kulmille tai b) halutessaan voi tehdä vielä pienen kierroksen ruovikkoon ja pienelle metsäsaarekkeelle ruovikon takana. Sen halusimme luonnollisesti tehdä.

Ruovikossa kulkee vanhahko pitkospuu- tai enemmäkin siltareitti.

Punakoiso on – kyllä, sukua munakoisolle. Ja perunalle, tomaatille ja tupakalle. Sillä on kaunis violetti-keltainen kukinto ja myöhemmin kauniin punaiset marjat. Jotka ovat tietysti myrkyllisiä. Kasvi on tyypillinen rantapensaikoissa ja ruovikoissa.

Pienellä metsäsaarekkeella voi vaikkapa lukea kyltin Ryssän kirkosta. Paikalla on ilmeisesti joskus ollut venäläisten pystyttämä pieni kirkko.

Seuraavaksi kuljetaan jonkinlaista kapeaa metsä- tai peltotietä pitkin takaisin kohti satamaa. Jäin miettimään, kuinka paljon Elisaarella mahtaisi olla muuta metsätie- ja polkuverkostoa. Voisi olla mielenkiintoista kävellä täällä pitempikin reitti vaikkapa keväällä tai alkukesästä. Ehdottomasti harkintaan!

Palataan lyhyemmälle ympyräreitille. Vuorossa on pieni kosteikko, joka ylitetään siltaa pitkin. Silta oli todella huonossa kunnossa, osa lankuista toimi kiikkulaudan tavoin.

Laiduntavat lampaat olivat tänään täällä sillan luona.

Vielä viimeinen mäen ylitys ja paluu lähes samaan paikkaan, josta oli lähdetty. Reitti päättyy tulipaikalle.

Kävimme satamatoimisto/kahvila -rakennuksella vilvoittavalla juomalla, sen jälkeen palailimme tulipaikan ja luontopolun tuntumaan uimarannalle. Uinnin jälkeen piipahdimme vielä vuokraussaunan luona (satamatoimistossa oli sanottu, että saunalla voisi olla vapaata ja voisimme käydä myös saunan laiturilla uimassa). Istuskelimme hetken saunan laiturilla kuivattelemassa jalkoja. Kuva on otettu saunan terassilta kohti laituria – tässäkin on kertakaikkiaan upea tammi maisemaa kehystämässä. Upea paikka.

Saimme käyttöömme saman veneen ja palailimme mantereelle. Itse luontopolun mittaustulokset kuitenkin tässä: matkaa noin 2,7 km, aikaa käytimme tunnin ja kymmenen minuuttia. Luontopolulla tapasimme muutaman muunkin kävelijän.

Elisaaren luontopolku on toki helpohko, mutta muutama tiukempi nousu ja poluilla esiin nousseet puunjuuret ehkä kääntävät reitin nippa nappa keskivaativaksi. Korkeuseroa on korkeintaan 15 metriä.

Saaripolut ovat usein mukavia ja mielenkiintoisia, eikä Elisaari tehnyt tähän poikkeusta. Paikka kahviloineen ja palveluineen (täällä voi vuokrata myös soutuveneen tai sup-laudan) on todella mukava. Luonto on erikoista ja ainutlaatuista. Hieno kesäpäivän kohde!

Sijainti (parkkipaikka): N=6652922.514, E=327546.770 (ETRS-TM35FIN)
Sijainti (luontopolun lähtöpiste): N=6653246.514, E=327438.770 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59.980164, geo:lon=23.907359

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Bjursin luontopolku
Klobbackan kierros
Kopparnäs-Sandfjärden

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle