Ei se mitä näen, vaan se mitä koen

Luonnossa hetket ovat niin paljon enemmän kuin vain se, mitä silmillä voi nähdä. Siksi en kuvaa sitä mitä näen, vaan sitä mitä koen. Eilenkin Glimsinjoen luontopolun kauneus oli niin kokonaisvaltaista, että sen edessä meinasi pakahtua. Lintujen laulu, veden solina ja kohina, tuulen suhina. Kaikki kevätkesän tuoksut. Valon ja varjojen leikki lehvästöjen keskellä. Ja sitten kaikki sellainen, jolle ei ole edes sanoja. Vaikkapa se tunne joka vyöryy läpi, kun hoksaa poimia kaikesta jonkun yksityiskohdan ja uppoutua ihastelemaan sitä. Niin kuin nämä kauniit kasvit. Keväisissä kotkansiivissä on jotain taianomaisen lumoavaa, melkein inhimillistä. Tuntuu kuin ne kurottaisivat maasta kohti korkeuksia, korkeammalle ja korkeammalle. Kuin ne nostaisivat talven alaslaskemat kasvonsa kohti valoa samaan aikaan nöyrinä ja ylväinä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.