Billnäsin ruukki on jo 380-vuotias – kaunis ruukkikylä on loistava kesäretken kohde

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raseborg

Billnäs on yksi vanhoista Pohjan ruukeista ja merkittävä osa Suomen teollista historiaa. Uudestaan yleisölle auennut kaunis ruukkimiljöö on ehkä vielä hetken rauhassa suuremmalta turistiryntäykseltä, mutta kylä heräilee parhaillaan uuteen eloon ruukin uuden omistajan tekemän työn myötä. Pyöräilimme vuonna 2019 avattua Ratavallia Fiskarsista Billnäsiin ja nautimme niin upeista Mustionjoen maisemista kuin ruukin vaikuttavasta historiasta.

Reitin pituus: 20 km
Ajoaika noin 2 h
Kohde kartalla
Lähtö- ja päätepiste kartalla
Helppo reitti, muutamia mäkiä

Eräänä kauniina alkukesän päivänä löysimme itsemme purkamassa hieman liian tiiviiksi paketiksi sullomiamme polkupyöriä auton tavaratilasta Fiskarsin kylän kupeessa. Edellisen päivän olimme keränneet voimia Hangon loputtomilla rannoilla, ja liikkeeseen halajava mieli kävi jo edeltä käsin läpi päivän reittiä.

Valitsimme sopivaksi tukikohdaksi Fiskarsin, josta aioimme pyöräillä vuonna 2019 avattua Ratavalliksi nimettyä kevyen liikenteen väylää pitkin kohti Billnäsiä. Vanhalle ratapohjalle rakennettu Ratavalli lähtee Karjaan urheilupuistosta ja päättyy Fiskarsiin, ja on erinomaisen suoraviivainen reitti fillaroivalle kulkijalle. Voit lukea siitä tarkemmin Kukka Kyrön matkakertomuksesta. Kuten Kukan tarinasta käy ilmi, tämän reissun voi tehdä myös autotta jos sen aloittaa Karjaalta – sinne kun voi saapua junalla pyörä matkassaan.

Peltoja ja tiluksia halkovat lukuisat pääsääntöisesti sorapohjaiset tiet, joten omaa reittiä voi rakentaa melko vapaalla pensselillä. Billnäsistä suunnittelimme palaavamme hieman eri reittiä takaisin Fiskarsiin.

Ratavallia pitkin Billnäsiin

Ratavallin reitti löytyy Google Mapsista Skuruntien nimellä ja irtautuu Fiskarsiin etelästä tulevan Fiskarsintien kupeesta kyläkeskustan eteläpuolella. Ensimmäiset kilometrit taitamme Fiskarsinjoen valuma-alueeseen kuuluvan Borgbyträsketin laitaa. Onnelliset lehmät jäävät taaksemme, porhallamme rauhallista soratietä eteenpäin kesän ensimmäisellä pyöräretkellämme. Pysähdymme kallioseinämän luona järven eteläosassa, kun puolisoni huudahtaa takaani. Ehdin nähdä jalkojeni luota luikahtavan käärmeen vain harmaana vilahduksena. Kyy karkaa nopeasti etsimään rauhallisempaa paikkaa, jossa lämmitellä vaihtolämpöistä vartaloaan.

Rullailemme ratapohjaa etelään ja ohitamme Tallbackan kylän, kunnes ajamme Turuntien yli. Suunnittelimme aluksi ajavamme Åminneforsin kautta, mutta tajuamme vasta Mustionjokea ylittävän sillan tienoilla, että Ratavalli ohittaa Åminneforsin kylän sen pohjoispuolelta. Jos olisimme halunneet pistäytyä ainoaan yhä teollisessa käytössä olevaan ruukkiin, meidän olisi pitänyt irtautua Ratavallin reitiltä ja jatkaa Mustionjoen laitaa kyläkeskustaa kohti. No, ensi kerralla sitten. Jatkamme kohti Billnäsiä, jonne olemme sopineet tärskyt Tammisaaressa tukikohtaansa pitävän oppaan, Matti Piiraisen, kanssa.

Saavumme Billnäsin keskustaan ja jätämme polkupyörät entiselle ratapihalle, jonka laidassa seisoo kunnostettavana oleva lähettämö, rakennus, josta ruukin tuotteet ovat lähteneet matkaan ympäri Suomea ja maailmaa. Kohta luoksemme saapuu opas Matti, joka johdattaa meidät alueen historiaan.

Pohjan ruukkien historia, lyhyt oppimäärä

Pohjan ruukit syntyivät jo 1600-luvun alkupuolella ja kuuluvat kokonaisuutena Suomen kansallismaisemiin, 27 kohteen joukkoon, jotka ylväinä edustavat maamme kulttuuria, historiaa ja luontoa. Ruukit ovat merkittävä osa Suomen teollista, historiallista perinnettä.

Länsi-Uudenmaan vanhoja ruukkeja on kaikkiaan viisi: Pohjan ruukit Antskog, Fiskars ja Billnäs sekä niiden lisäksi Mustio ja Fagervik. Kaikki sijaitsevat noin 30 kilometrin sisällä ja ovat sekä luonteeltaan että historialtaan hieman erilaisia. Antskog on hyvin hiljainen, vähemmän turistikohde, Fiskars on käsityöläisten kylä, Mustio puolestaan ruukeista vanhin ja sitä määrittävät voimallisimmin Mustion linna ja suuri kartanopuisto. Inkoon Fagervik on Museoviraston papereissa “yhtenäisin ja edustavin esiteollisen ajan ruukkikokonaisuus”, joka sekin on varsin hyvin Länsi-Uudenmaan ruukkeja keräilevän pyöräretkeilijän saavutettavissa.

Billnäsin ruukki perustettiin vuonna 1641 Ruotsin vallan aikana. Ruotsin omat rautaruukit olivat parturoineet metsät ympäriltään, joten Nylandiin päätettiin avata uusia ruukkeja. Ruukkien sijaintia määrittivät kolme keskeistä tarvetta: satama logistiikkaketjun pisteenä, joki, josta ammennettiin voimaa, ja metsä, josta saatiin puuhiiltä poltettavaksi. Billnäsissä valmistettiin työkaluja nauloista kirveenteriin ja myöhemmin konttorihuonekaluja, mistä ruukin nimi lienee monelle tuttu.

Lähdemme kävelykierrokselle ruukin portilta. Huomio kiinnittyy nopeasti talojen päädyissä oleviin nimikirjaimiin ja vuosilukuihin. Takorautanimikirjaimet kertovat, miltä aikakaudelta kukin rakennus on peräisin.

Billnäsin perusti vuonna 1641 entinen tullimies Carl Billsten, joka siirsi ruukinpatruunan seppelen pojalleen. Isonvihan aikana ruukki tuhoutui lähes kokonaan, minkä jälkeen yhtiön ostivat Hisingin veljekset. Hisingerin suku hallinnoi ruukkia muutaman sata vuotta, ennen kuin tehtaat siirtyivät 1920-luvulla Fiskarsin omistukseen. Hisingerien nimikirjaimia näissä rakennuksissa näkyykin ymmärrettävästi eniten.

Ohitamme alueella toimivan matkailuyrittäjän tilan, jonka edustalla seisovat uutuuttaan kiiltelevät kaupunkipyörät. Polkupyörien vuokrauspisteet sijaitsevat Billnäsin lisäksi Karjaalla, Fiskarsissa sekä Tammisaaressa. Pyöräily ruukkien välillä onnistuu näin ollen myös ilman sen tarkempaa ennakkosuunnittelua ja pyörän varaamista etukäteen. Yrittäjä pitää tilassaan myös verstasta ja kirpputoria, ja naapuriin tulee kanootti- ja pyörävuokraamo.

Matti Piirainen vetää veneretkiä Tammisaaren saariston kansallispuistossa ja opastaa niin Tammisaaren luonnossa, kuin esimerkiksi Fiskarsin ja Billnäsin historiallisissa ruukeissa.

Suomen Ladun eräopaskurssin suorittanut Matti on alkujaan vetänyt eräretkiä Utsjoella, repertuaari on sittemmin laajentunut. Hän aloitti veneretket noin 10 vuotta sitten ja hänellä on vuokraveneen kuljettajakirja.

Lue lisää Matin verkkosivuilta

Jatkamme kävelyä Mustionjoen rantaa kohti. Satakieli livertää lehtipuun oksalta, kuulas kesäkuu heittää teräviä varjoja ympärillemme. Pian seisomme Mustionjokea ylittävällä, padon itäpuolella seisovalla puusillalla.

Mustionjoki soveltuu myös kanootti- tai kajakkiretkeilyyn. Heti Peltokosken voimalaitoksen eteläpuolella, Salontien laidassa on veneenlaskupaikka. Matkalla ei ole voimalaitoksia, ja yhtä pientä nivaa lukuunottamatta jokea voi lasketella vajaa parinkymmenen kilometrin verran aina Billnäsiin saakka. Kanootin voi nostaa joesta ennen Billnäsin voimalaitosta. Mitä vuokraukseen tulee, alueella operoi esimerkiksi Melontatehdas, Paddlingsfabriken.

Voimalaitoksen padon edustalla kiemurtelee uusi ponttonisilta, joka vie vastikään rakennetuille kalaportaille, joista saamme kuulla lisää ruukin nykyiseltä omistajalta Olli Muuraiselta hieman myöhemmin. Ruukkialue avautuu vaikuttavana näkymänä joen pohjoispuolelta, tehtaan piippu kohoaa lähes pilvettömälle taivaalle. Ohitamme kylän vanhimmat, 1700-luvulla rakennetut, punamultaiset seppien talot. Työväestö asui näissä nykynäkökulmasta viehättävissä punamullalla maalatuissa puutaloissa, toimihenkilöt aavistuksen suureellisemmissa kivitaloissa.

Kehittyvä ruukkialue

Keskeiset rakennukset siirtyivät Fiskarsilta Pohjan kunnan omistukseen 1980-luvulla ja vuonna 2008 kunta myi ne edelleen yrittäjä Olli Muuraiselle, joka on kunnostanut aluetta siitä lähtien. Tapasimme Ollin pian avattavan kesäravintolan terassilla, Mustionjoen rannassa. Hän kertoo meille siitä valtavasta työstä, jonka ruukkialueen kunnostus on vaatinut.

Ruukkialue on nyt yli 10 vuoden tauon jälkeen auki yksittäisille asiakkaille. Entiseen ruukin pääkonttoriin on rakennettu hotelli, jossa on sen vieressä seisovan piirustuskonttorina toimineen rakennuksen kanssa yhteensä 22 hyvällä maulla sisustettua huonetta. Ruukki tarjoaa myös vertaansa vailla olevan miljöön niin kokouksille, tapahtumille ja tilaisuuksille kuin hääjuhlillekin. Korona-ajan erikoisuutena on tarjottu etätyöpaketteja.

Nykyisen hotelli- ja kokousvieraita palvelevan ravintolan lisäksi ulos aukeaa tänä vuonna kesäravintola ja parhaillaan kunnostettavana olevaan entiseen lähettämöön tulee kauppoja. Heinäkuun alussa järjestetään useamman päivän mittaiset perinne- ja antiikkipäivät, ja pitkin heinäkuuta alueella pidetään sunnuntaitoria.

Suojeltuja rakennuksia on korjattu vuosia ja urakka on nyt suurin piirtein puolivälissä. Metsittynyttä maastoa on raivattu isolla kädellä vastaamaan paremmin alkuperäistä maisemaa. Alueelle on istutettu 300 kirsikkapuuta sekä lisäksi pohjoisamerikkalaisia vaahteroita ja tammia, joiden ruska-asusta odotetaan säväyttävää. Ruukki täyttää tänä vuonna 380 vuotta, joten juhlavuotta vietetään melkoisessa väriloistossa niin keväällä kuin syksylläkin.

Billnäsin ja Åminneforsin voimalaitospatojen ohituskaistaksi avattiin viime vuonna kalatiet. Billnäsissä on ns. pystyrakokalatie, jossa kalat uivat portaalta toiselle ja voivat levähtää matkalla olevissa altaissa. Kalatiet käynnistetään vapun tienoilla ja ne ovat auki marraskuuhun asti, vaelluskalojen vuodenkiertoa seuraten. Vastarannalla kulkeva uutukainen ponttonisilta johdattaa näköalapaikalle, josta käsin voi bongailla kalaportaita nousevia eväkkäitä. Siltarakennelmaa pitkin pääsee myöhemmin Mustionjoen yli.

Takaisin Fiskarsiin

On aika palata takaisin Fiskarsiin. Punatiilinen piippu jää taaksemme, kun jatkamme pyörinemme luoteeseen, Billnäsin taimiston ja upean Lars Sonckin suunnitteleman Billnäsin ruukinkartanon ohi. Ajamme lyhyen matkaa Turuntien laidassa, kunnes käännymme Rinnekeskus Påminnen kohdalla pikkuteille.

Pyöräilemme Lillforsintietä pitkin Brunkomin rantatielle, jota jatkamme muutaman kilometrin verran Brunkomintielle. Etenemme lyhyen matkaa peltoaukean laitaa, kunnes saavumme metsän keskelle Gästerbyntien risteykseen. Viiletämme Gästerbyntietä loppumatkan Fiskarsiin hiekan pöllytessä perässämme. Laskettelemme vauhdikasta mäkeä alas kylään, sopivasti kahvila Pesulan eteen. Jätämme pyörämme nojaamaan toisiaan vasten ja juomme ansaitut omenalimonadit aurinkoisella pihamaalla.

Kuuman kesäpäivän keskellä vaikuttava ruukkihistoria tuntuu yhtä aikaa sekä etäiseltä että käsinkosketeltavalta. Rautaruukkeja koetellut rakennemuutos on sysännyt ruukit keksimään itsensä uudelleen. Hyväksi onnekseen ne on perustettu poikkeuksetta kauniille paikoille, ja viehättävät ruukkimiljööt ovat kutsuvia kohteita matkailijalle. Ne ovat kaikkea muuta kuin historiallisia kuriositeetteja.