Asuuko kotisi vieressä metsäkansaa? Metsän salainen elämä -kirjan jälkeen et näe lähiluontoasi enää samalla tavalla

Kiehtovatko fantasiamaailma ja fantasiaolennot? Muistan, kuinka itseäni on nuorena fantasian ystävänä harmittanut se, ettei yksisarvisia, lohikäärmeitä, merenneitoja tai haiskuja ole olemassa. Edelleen mieli kaipaa toisinaan seikkailemaan ihmeellisten olentojen maailmaan. Vastaus saattaa piillä yllättävän lähellä, jopa omassa kotimetsässä!

Aivan kotimme naapurissa saattaa nimittäin asustaa metsäkansaa. Pieniä ja huomaamattomia, silti olennainen osa metsiemme ekosysteemiä. Enkä viittaa nyt tonttuihin tai menninkäisiin. Vaan heihin, jotka elävät maapohjassa aluskasvillisuuden joukossa tai lahopuiden rungolla, jopa kasvien sisässä. Selkärangattomiin, sieniin, sammaliin ja jäkäliin, jotka elävät kotoisissa, boreaalisissa metsissämme.

Puukiipijä (Certhia familiaris) hieskoivulla (Betula pubescens)

Kuinka tuttu suomalainen luonto tai edes oma lähimetsämme oikeastaan on meille? Puhumme paljon trooppisten metsien monimuotoisuudesta, niiden ihmeellisistä eliöistä ja siitä, ettemme edelleenkään tunne kaikkia Amazonin sademetsissä asustavia lajeja. Osa niistä on varmasti kuollut sukupuuttoon jo ennen kuin niistä on saatu kerättyä tieteellistä aineistoa.

Mutta tiedätkö mitä? Emme tunne Suomenkaan metsien kaikkia lajeja! Luonnontieteilijöiden mukaan emme tiedä edes, kuinka monta lajia niissä asustaa! Kaksi vuotta sitten ilmestynyt kirja Metsän salainen elämä pureutuu tähän tosiasiaan ja kertoo huikeita tarinoita uskomattomilta kuulostavista eliölajeista, joista osa on löydetty vasta viime vuosikymmenenä.

Mitä virkaa on sienisääskillä tai sammalpunkilla? Ongelma on, ettemme oikeastaan tiedä. Muun muassa tällaisten asioiden selvittämiseksi Suomessa toteutettiin vuosina 2003–2016 Putte-tutkimusohjelma.

Ai mikä?

PUTTE eli Puutteellisesti tunnetut ja uhanalaiset metsälajit oli ympäristöministeriön rahoittama tutkimusprojekti suomalaisten metsälajien kartoittamiseksi. Reilussa kymmenessä vuodessa löydettiin lähes 2 000 Suomelle uutta eliölajia, joista 550 oli tieteelle aikaisemmin tuntemattomia.

Vaaksiaisten heimoon (Tipulidae) kuuluva, siipensä katkaissut yksilö vaaleaorakkaan (Hydnum repandum) piikeillä

Eikö ole uskomatonta! Metsissämme luuraa vaikka minkälaisia elämänmuotoja, joista emme ole kuulleetkaan. Vai miltä kuulostavat eteväpäpsiäinen, kermaraspikka, kyyhkykiilunen, peikonmalja, salohaltianseitikki, tulikultiainen tai veritöpökiiluri? Nimet ovat vähintäänkin fantasiatasoa.

Kun vielä tarkastellaan näiden eliöiden elintapoja, jään miettimään, olenko sittenkin tempautunut johonkin fantasiamaailmaan.

Tiesitkö esimerkiksi, että on olemassa sieni, joka näyttää ihan aivoilta ja loisii toisella sienellä, joka kasvaa ainoastaan kuolleella puulla? Tai että on olemassa pistiäinen, jonka toukka syö toisen pistiäisen toukkaa muuttaen sen ensin zombitoukaksi? Tämä zombitoukka puolestaan viljelee sienirihmastoa puun sisällä.

Janoinen kärpänen (Brachycera) oli uuvahtamaisillaan viime kesän helteillä takapihamme pöydälle, kunnes se löysi sille jättämämme makean vesitilkan.

Metsän salainen elämä kiehtoo fantasiamaailman lailla. Kuitenkin, siinä missä monet fantasiakirjat tuli ahmittua yhdeltä istumalta, Metsän salainen elämä -kirjan kanssa haasteeksi muodostuu saada kirja loppuun. Jokaisen luvun jälkeen on nimittäin pakko lähteä tutkimaan lähimetsän puunrunkoja, josko niistä löytäisi valeskorpioneja tai kirjassa mainittuja rupijäkäliä!

Olen koulutukseltani ekologi ja kirjan luettuani toivoin, että se olisi ilmestynyt jo opiskeluaikanani. Olen näet vakuuttunut, että se olisi antanut aivan uudenlaista pontta opiskeluillekin! Monet kirjan luvut kuvaavat konkreettisesti tutkijoiden jokapäiväistä työtä lajinmäärityksen parissa. Ne avaavat inspiroivalla tavalla lähiluontomme mysteerejä ja luonnontutkimuksen kohtaamia haasteita. Kirja sivuaa myös syitä, miksi kotiluontomme monimuotoisuus on uhattuna.

Teos ilmestyi jo vuonna 2016, mutta sen sanoma on edelleen ajankohtainen. Emme näe pienen metsäväen ahdinkoa, ellemme pysähdy tietoisesti tutkimaan niitä ja elinympäristöjä, joissa ne elävät. Suurin syy Suomessa asuvien eliöiden uhanalaisuuteen on näille lajeille sopivien elinympäristöjen katoaminen ja pirstoutuminen. Asialle on vaikea tehdä mitään, ellemme tunne tarkalleen metsälajiemme elintapoja.

Ensi vuoden alussa valmistuu viides koko Suomen lajistoa koskeva uhanalaisuusarviointi, jossa hyödynnetään käytettävissä olevaa tietoa. Tällä hetkellä tiedämme, että suurin osa uhanalaisista lajeistamme (36,2 %) elää juurikin metsissä.

Mitä merkitystä meille lähes näkymättömien lajien katoamisella sitten on? Kuten yksikään ihminen ei ole saari, yksikään laji ei elä erillään muista. Metsän ekosysteemi on käytännössä verkosto monimuotoisia ja hyvin hienovaraisiakin vuorovaikutussuhteita. Ja aivan kuten verkossakin solmukohdan poistaminen vaikuttaa verkon toimintaan, vaikuttaa lajin katoaminen ekosysteemin toimintaan. Toiset lajit enemmän, toiset vähemmän. Näinpä ihmiselle näennäisesti hyödyttömillä tai inhottavillakin lajeilla voi olla oma tärkeä paikkansa ekosysteemin solmukohdissa.

Tilannetta voisi verrata huojuva torni -peliin, jossa jokainen palikan poisto saa tornin huojumaan hieman enemmän. Tilanteesta tulee epävakaa, jolloin pienikin tönäisy saattaa kaataa koko tornin. Lopulta kriittisen, kannattelevan palikan poisto romauttaa koko rakennelman.

Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) luokiteltiin edellisessä uhanalaisuusarviossa vaarantuneeksi, sillä sen kanta on laskenut rajusti. Kuvan yksilöllä ei kuvan ottohetkellä ollut hätää, sillä se oli juuri löytänyt saaliin.

Mitä monimuotoisempi ekosysteemi on, sitä paremmin se kestää erilaiset elinympäristöä uhkaavat muutospaineet. Monimuotoisuus on siis luonnon omaa puskurikykyä. Kirjassakin mainitut eliöt ovat osa elämän ja luonnon monimuotoisuutta. Tämän kannalta onkin onnellista, että metsänväen elämä on nyt vähemmän salaista.

Metsän salainen elämä -teos motivoi lähtemään metsään säässä kuin säässä ja katsomaan sitä aivan uusin silmin. Kirjan jälkisanoissa puhutaan kirjan kirjoittajat vallanneesta lumouksesta, ja tuo lumous huokuu sivuilta lukijaankin. Oikea taian lähde on kuitenkin metsä, jonka kätköissä sadat uudet lajit odottavat vielä löytämistään. Lukukokemuksen jälkeen varmaa on, ettei näe lähimetsäänsä enää samalla tavalla.

Kirja: Metsän salainen elämä, Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén & Terhi Ryttäri (toim.). Gaudeamus 2016. 395 sivua. ISBN: 978-952-495-398-6

Lisää aiheesta

Ovatko suomalaiset luontokansaa? Kuuntele Yle Areenasta asiaa suomalaisten luontosuhteesta. Mahadura & Özberkanissa vieraina asiasta puhumassa tämän artikkelin kirjoittaja, biologi, eräopas ja ympäristökasvattaja Sini Malminiemi sekä toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.