Arorinteen kalmisto, rautakautinen hautausmaa Lohjalla

Lohjan vehreät kalkkimaat ovat houkutelleet ihmisiä tykönsä jo tuhannet vuodet. Se käy ilmi jo karttaa tutkiessa. Alueelta voi löytää kymmenittäin rauhtoitetuista muinaisjäännöksistä kertovia merkintöjä. Yksi sellainen löytyy Jalassaaresta Lohjansaaren eteläpuolelta. Siellä odottaa paikka, jonka nimi sai se kuullessani kylmät väreet kulkemaan läpi selkäpiin: Arorinteen kalmisto.

Auton voi pysäköidä esimerkiksi Paavolan sillan vierestä löytyvälle parkkipaikalle. Perille kulkee pyöräiltävissä oleva tie Lohjansaareen johtavalta maantieltä. Olen nimittäin todennut parin kilometerin pyöräilyn paljon miellyttävämmäksi tavaksi lähestyä kohdetta kuin maanomistajia hermostuttavan autoilun. Samalla välttää parkkihuolet. Pyörä kun mahtuu mihin tahansa.

arorinne-3

Perille päästyäni aurinko oli painumassa jo matalalle. Puut siivilöivät sen keltaisen valon varjoja vilistäväksi riekaleeksi. Tyynessä illassa ei kuulunut ensimmäistäkään ääntä. Ilmassa tuoksui syksy.

arorinne

Ensimmäisenä kohtasi kalmiston reunalla museoviraston kyltin, joka kertoi paikasta. Luin tiedot. Haudat olivat ajalta 500-200 eKr ja jatkoin itse kalmistoon. Joskus se oli ollut lehtomaista metsää, mutta nyttemin pääosa röykkiöistä on kuuselle istutettua metsää.

arorinne-5

Edessäni avautui kuusta kasvava lounaisrinne, jossa siellä täällä erotti kivikasoja. Osasta hahmotti selkeästi huadan muodon, osaa aika oli taas kohdennut kaltoin. Poikkeuksellisen paikasta teki se, että kasoja oli kymmeniä ja taas kymmeniä. Taulun mukaan nykyisellään viisikymmentä. Joskus ennen alue oli ollut vielä merkittävästi suurempi, mutta vuosisatainen viljely oli kutistanut sen nykymittaansa ennen kuin haudat olivat saaneet lain suojakseen.

arorinne-2

Hyvin monen kivikasan keskeltä kasvoi puu. Jostain syystä juuri noiden runkojen näkeminen oli poikkeuksellisen vaikuttavaa. Ne kertoivat kaikessa hiljaisuudessaan, kuinka kuolema ei ole loppu. Nuo kaikki niissä maissa tuhansia vuosia ikiunta nukkuneet olivat saaneet uuden elämän ja vartiovat nyt ylväinä runkoina leposijaansa.

arorinne-9

Astelin hiljakseen kivikasalta toiselle. Mietin, miltä nuo ihmiset olivat näyttäneet? Miltä heidän puheensa oli kuulostanut? Ja mitä tuo paikka oli heille merkinnyt, miksi juuri se oli valittu viimeiseksi leposijaksi?

arorinne-7

Lopulta kiersin takaisin lähtöpisteelleni. Aurinko oli jo liki kiinni horisontissa, joten paluu autolle sujui huomattavasti rivakammin.

Kartta.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.