Alisa, 9, raportoi: Tällainen oli lasten kalastusviikonloppu Kelventeellä Päijänteen kansallispuistossa

Alisa on 9-vuotias taitouintia ja poikkihuilun soittoa harrastava tyttö, joka tykkää vapaa-ajallaan olla kavereiden kanssa. Hän osallistui elokuussa veljensä ja äitinsä kanssa Luonto kaikille -hankkeen vaikeavammaisille lapsille ja heidän perheilleen järjestettyyn kalastusaiheiseen pilottiin. Pilotin toteuttivat Malike sekä Kalastus ja Majoitus Rysä Oy. Tässä jutussa Alisa kertoo omin sanoin, kuinka seikkailu sujui. Jutun lopusta löydät tunnelmallisen videon retkeltä!

”Viikonloppu alkoi, kun lähdimme veljeni ja äitini kanssa perjantaina 23.8. autolla Karisalmen sillalle. Siellä söimme voileivät ja esittelimme toisemme. Sen jälkeen puimme pelastusliivit päällemme ja lähdimme lautalla kohti Kelventeen saarta. Sitten siinä välissä pysähdyimme kalastamaan, mutta ensimmäisellä kalastuskerralla ei saatu yhtään kalaa ☹ Mentyämme saarelle huomasimme heti ensimmäiseksi Fredi-koiran ja menimme sitä silittämään.

Sitten aloimme pystyttää telttoja. Lounaaksi me söimme muikkuja, perunaa ja kermaviiliä, ja saimme antaa vähän muikkuja Fredillekin. Illalla grillattiin makkaraa ja juostiin Fredin kanssa rannalla. Sitten menimme nukkumaan. Ja illalla piti panna hirveästi vaatteita päälle, jotta ei tulisi kylmä. Yhtäkkiä kaverini Siirin teltta alkoi vuotaa, koska satoi, joten hän sai tulla meidän telttaamme nukkumaan. Kuitenkin yöllä heräsin, kun minulle tuli kylmä ja piti pistää vielä kolmas paita!

Fredi

Aamulla heräsimme seitsemältä ja katsoimme Siirin kanssa videota kännykältä. Menimme taas lenkkeilyttämään Frediä ja sen jälkeen menimme aamupalalle. Aamupalaksi oli voileipää ja puuroa. Sitten menimme taas lenkkeilyttämään Frediä. ☺ Vähän ajan kuluttua piti alkaa purkamaan telttoja, minkä jälkeen puimme taas pelastusliivit ja tällä kertaa jotkut meistä pääsivät sellaiseen isoon veneeseen, joka meni tosi kovaa, eikä matkalla edes nähty meidän takanamme olevia hitaampia lauttoja. Pääsimme perille seuraavaan saareen, jossa oli hirveästi mökkejä ja se oli tosi hieno, iso paikka. Sitten paljon myöhemmin tuli ne kaksi lauttaa, jotka olivat aika hitaita.

Me pystytimme telttasaunan, joka oli aika pieni koska sinne mahtui vain kolme tuolia. Purimme tavarat mökissä ja menimme telttasaunaan. Ennen sitä vielä grillattiin kuitenkin ”vähän” vaahtokarkkeja. Sitten menimme telttasaunaan kaverieni Ellan ja Siirin kanssa. Telttasaunan jälkeen Ella ja Siiri menivät uimaan, vaikka vesi olikin tosi kylmää. Minulle se oli liian kylmää niin en mennyt uimaan. Sen jälkeen grillasimme taas vaahtokarkkeja ja menimme Siirin kanssa riippukeinuun. Sitten tulikin jo pimeää. Grillasimme yhdessä vaahtokarkkeja ja itse ongittuja kaloja, ja silitettiin koiria Pipsaa ja Frediä. Sitten mentiin nukkumaan ja ennen sitä näimme vielä terassilla pikku sisiliskon, joka oli tosi söpö.

Sunnuntaina aamulla heräsin auringonpaisteeseen ja menimme aamupalalle. Aamupalaksi oli taas voileipää ja puuroa. Aamupalan jälkeen me menimme ravustamaan ja kalastamaan. Saaliiksi saatiin yli 30 täplärapua ja tosi paljon kalojakin. Minä sain kyllä vaan yhden minikalan, joka piti heittää takaisin veteen. Mutta muut saivat tosi paljon ahvenia.

Ai niin, unohdin sanoa, että samalla kun oltiin menossa rapupaikalle, niin sain valokuvata isolla kameralla. Ja ehkä vähän yli innostuin liikaa valokuvaamisesta, koska jopa muistikortti tuli täyteen! No sitten tultiin takaisin päin.

Meidän oli tarkoitus syödä ne ravut, mutta jonkun takia me päästettiinkin ne takaisin järveen. Sitten menimme syömään lounasta. Ruokana oli jotain kanakastiketta, jossa oli riisiä ja sen päällä oli sitruunaa. Juomaksi oli vichy-vettä, tavallista vettä ja maitoa. Minä otin vichy-vettä ja yhden sitruunan minun lautaseltani, ja tungin sen sitruunan sinne vichy-pullon sisään. Se maistui tosi hyvältä. Ruoan jälkeen piti mennä pakkaamaan tavaroita ja sen jälkeen hyvästelin Fredin ja Pipsan.

Autossa mietimme, mikä oli parasta ja minun mielestäni parasta olivat koirat, vaahtokarkit, kalastaminen, ravustaminen, teltassa nukkuminen ja tottakai valokuvaus.

Ps: Koko reissu oli mahtava!”

–Alisa

Artikkelin kuvat: Anemone Aaltonen

Lue myös:

Saavutettavassa luontomatkailussa piilee valtava potentiaali

Riippumaton retkeily – riippumatto esteettömänä majoitteena

Retkeilyä neljällä aistilla: muistoja näkövammaisten nuorten vaellusreissulta Evolta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.