Äkäsmylly, Muonio

Edit: Äkäsmyllyn laavu on purettu vuonna 2020.

Lisäksi: Äkäsmyllyn parkkialuetta ei aurata ainakaan kevättalvella 2021 – lue lisää tästä.

Toimitus

Oli ensimmäinen oikeasti valoisa päivä sitten alkutalven. Aurinko kipusi kirkkaana taivaalle jo aamulla ja pakkanen nipisteli 16 asteessa.

Olimme saaneet päähämme lähteä tutkimaan Äkäsjärven seutuvia. Äkäslompolosta pohjoiseen kohti Jerisjärveä nouseva tie oli meille mysteeri, jonka halusimme selvittää. Skrollailin karttaa ja katseeni osui Äkäslinkkaan ja -myllyyn. Reilu puoli kilometriä tieltä rantaan ja rannassa laavu – sinne varmasti pääsee myös näin talvisaikaan, tuumasin.

Ei muuta kuin auto käyntiin ja makkarakaupan kautta reissuun. Jos Äkäsjärven alue osoittautuisi erityisen kauniiksi, voisimme samalla vaivihkaa vilkuilla, näkyisikö tien varrella Myytävänä-kylttejä.

akaslinkka1

Käännyimme Muonioon vievältä tieltä kohti Äkäslompoloa. Kuukkeli lehahti ruosteenpunaisena automme ohitse yli tien.

Voi elämä, mitkä maisemat! Vaaroja, tuntureita ja tykkylumisia puita kaikkialla, kruunattuna sinisellä taivaalla ja kirkkaalla auringonpaisteella.

Äkäsmyllyn risteys oli suurten lumikasojen ympäröimä, mutta löytyi helposti. Käännyimme hyvin auratulle tielle, jonka molemmin puolin lumihanki kohosi metrin korkuisena. Parkkipaikka oli suuri ja siellä taisi olla pari autoa.

akaslinkka2

Astelimme portista talven satumaahan. Polku oli tallautunut hyvin: siinä oli kuljettu paitsi kengillä, myös lumikengillä ja suksilla.

Talvinen metsä oli lumoava.

Äkäsmyllyn alue ei kuulu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, mutta puiston raja ei ole kaukanakaan joen itäpuolella.

Oli pakko testata miten käy, kun astuu polulta harhaan. Joko siinä selviää hankikannon kestävyys tai sitten lumen syvyys. Tällä kertaa selvisi lumen syvyys. Humpsahdin hankeen niin että pipo oli lentää päästä.

akaslinkka3

Lumihangessa on tukeva seistä.

Pian saavuimme monen pienen rakennuksen pihapiiriin. Pittoreskit pikku rakennukset köllöttelivät lumen peitteleminä kevätauringon hellissä säteissä ja olivat tavattoman kauniita, vaikka selkeästi olivatkin jonkinsorttisilla talviunilla.

Kahvilan ovenpielessä oli kyltti: Sorry, we’re closed. Siltä varalta että joku ei hoksaisi ovessa roikkuvaa vinkkiä, tukevaa munalukkoa. Kahvila on auki hiihto- ja ruskasesonkeina, jolloin sieltä saa ihania makeita ja suolaisia herkkuja ja myös pieniä matkamuistoja.

Yllätyimme kovasti huomatessamme veden olevan sula, joten suuntasimme ripeästi sillalle ihastelemaan sitä. Ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun näen sulaa vettä.

Siltaa ympäröivät koivut roikottelivat oksiaan yläpuolellamme. Kaikki oli lumen ja jään kuorrutteessa. Näky oli taianomainen.

Tähyilin koskikaraa, mutta en löytänyt. Täydellinen paikka koskikaralle, ajattelin, pakko sen siellä jossain on olla.

Sillan toisella puolella oli laavu ja sen edessä jonkinlainen kivistä ja sementistä rakennettu möykky, jonka sisässä paloi nuotio. Nuotion savu puhisi ulos kivimöykyn eri kohdista ja nousi kohti sinistä taivasta. Kaksi laavulla oleskellutta ihmistä tekivät lähtöä ja me olimme onnellisia, että makkaranuotio oli valmiina. Kävipä tuuri!

Laavulla oli puita ja muita tykötarpeita. Sen takaa lähti polkuja ja latuja eri suuntiin.

akaslinkka12

Mies kaivoi oitis makkarat repusta ja ryhtyi paistopuuhiin. Sillä aikaa minä hoksasin, että rantaan vie tallottu polku.

Se vesi on sitten kylmää, totesi mies, kun lähdin laskeutumaan polkua into silmissä.

akaslinkka13

Järvi oli osittain sula, osittain jäässä. Sen vastarannalla kohosivat lumiset kynttiläkuuset rikkumattomana rintamana. Vesi laski järveen sillan ja puiden oksien alta.

Kuunneltuani sulan veden laulua hetken aikaa, kiipesin takaisin sillalle ja ihmettelin talven kauneutta. Auringon väri oli lämmin ja hellä.

Terävä piippaus kiinnitti huomioni. Siellähän se koskikara oli! Kuvaan hän ei tällä kertaa suostunut.

akaslinkka15

akaslinkka16

Äkäsmyllyhän se paikan nimi oli. Sillan toisella puolella polku erkani kohti rantaa ja siellä olevaa rakennusta, myllyä.

akasmylly

Myllyrakennus lepäsi järven rannalla ja vesi kohisi ulos sen seinän alta.

akasmylly3

Auringon lämpimät ja pakkasen kylmät sävyt maalasivat maailman täydelliseen väriharmoniaan. Harha-askeleet upottivat reittä myöten lumeen. Tämä polku ei ollut kovin tallautunut ja voin vain kuvitella sitä rämpimistä, joka ensimmäisellä kävijällä on ollut hänen astellessaan koskemattomaan hankeen.

akasmylly2

Palasin takaisin laavulle, jossa makkara jo tuoksui. Joku oli runoillut syvällisyyksiä laavun seinään.

akasmylly4

Söimme makkarat ja laavulle saapui lisää ihmisiä, joille annoimme nyt puolestamme tilaa.

Vuonna 1946 entisöidyn, Äkäsjoen alkupäässä sijaitsevan myllyn pohjoispuolella on Äkäslinkan vesiputous, joka totta puhuen oli kartalta pistänyt silmiini ensimmäisenä. Sen näkeminen jäi nyt kuitenkin toiseen reissuun, tuonnehan on ihana palata vielä monta kertaa!

Koska päivä oli kaunis, päätimme ajaa kotiin Raattaman kautta, jotta saisimme ihailla Pallasta kevätauringossa. On se vaan niin upea.

pallas

Myytävänä-kylttejä ei matkan aikana osunut näköpiiriimme, mutta nytpä ainakin tiedämme, että Äkäsjärven seutua kannattaa pitää silmällä.

Äkäsmyllyn laavu kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7516788, E 377010.

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.