Ainiovaara – retkeilijöiden unohtama ja hiihtäjien MUST-kohde Meri-Lapissa

Käytiin eräänä iltana perheen kanssa Ainiovaaralla ex-tempore iltalenkillä. Sateen vihdoin lakattua päätimme ottaa riskin ja uhmata taivaalla vielä oleilevia tummia pilviä. Kannatti! Koko perhe nautti reissusta tosi paljon, ja meidän pienimmäinenkin (3-v) jaksoi kävellä ilman yhtään valitusta korkealle vaaralle ja takaisin.

Maisema Tornionjoelle

Ainiovaara sijaitsee Ylitornion keskustan tuntumassa. Karemajojen kylttejä seuraamalla löytää parkkipaikan, josta voi suunnata valitsemalleen reitille. Olin katsonut aikaisemmin, että luontopolku (5,5km) olisi meille sopivan kokoinen reitti ja tarpeeksi helpohko pienten lasten kanssa tarvottavaksi. Poikkesimme reitistä kuitenkin jo alkuvaiheessa, koska minä ja lapset halusimme huippua kohden mahdollisimman nopeasti. Etelästä Lappiin vasta muuttaneina olimme malttamattomia ja halusimme nähdä upeat maisemat heti.  Uskon, että sateen mahdollisuus kolkutteli myös takaraivossa.

Reittivalintamme oli kostautua, kun huipulla päädyimmekin seuraamaan kilpahiihtoreittiä, jonka pituudesta meillä ei silloin ollut tietoa. Polku mutkitteli ja mutkitteli vaaran päällä näyttäen meille huikean hiihtoreitin upeine maisemineen. Onneksi lopulta kuitenkin löysimme oikopolun takaisin auton luo. Tarkasta matkan pituudesta meillä ei valitettavasti ole tietoa, eikä oikoreittien vuoksi meidän reittiä kannata ehkä seuratakaan. Vaara tarjoaa kuitenkin useita päiväreittejä retkeilijöille.

Ainiovaaran hiihtopolku kesällä

Luonto oli alhaalla tiivistä havumetsää varvikkopohjalla. Melkein voisi sanoa, että yöttömän yön aikaankin tästä metsästä löytyisi pimeä paikka. Ylös mentäessä metsä harveni ja muuttui kallioisemmaksi. Ylhäällä maisema oli sitä mitä Lapilta odotimmekin. Kelopuita, kivikkoa ja käppyräisiä mäntyjä. Näitä vanhoja kelopuita Lapissa on paljon. Pohjoisessa puu lopettaa kasvamisensa muutaman sadan vuoden jälkeen, ja siitä alkaa kelottuminen. Kelottuminen tarkoittaa sitä, että puu tiputtaa kuorensa kokonaan ja ns. kuolee pystyyn. Se vie muutamia vuosikymmeniä, jonka jälkeenkin puu voi olla vielä satoja vuosia pystyssä.

Ainiovaara on erittäin tuttu hiihtäjille (ja hiihtoa televisiosta seuranneille). Siellä pidettiin viime talvena mm. SM-hiihtokisat huhtikuun alussa. Jalat olisivat ihan hapoilla, kun sinne lähtisin ensimmäistä kertaa hiihtämään yli 15 vuoden jälkeen, mutta hiihtoa harrastaneille suosittelen. Maisemat ovat upeat, ja samalla pääsisi kokeilemaan saman reitin mitä Suomen huiputkin ovat hiihtäneet. Ainiovaaralta kulkee myös hiihtoreitti Aavasaksalle, joka on noin 10 km pitkä. Ulkopaikkakuntalainen voisi siis vuokrata mökin jommankumman vaaran vierestä ja tehdä päiväreissun toiselle. Ei huono idea laisinkaan. Mökkimajoitusvaihtoehdot löydät täältä: Karemajat, Aurinkomajat ja Mustat mökit.

Jos olisimme seuranneet luontopolkua, olisi vastaan tullut neljä näköalapaikkaa, laavu, kota ja karemajat (vuokramökit). Ensi kerralla täytyy seurata reittiä, eikä keksiä omia polkuja. Haluan ehdottomasti nähdä eri puolille vaaralta, nyt me näimme vain tänne Ylitornion ja Ruotsin suuntaan. Tästä vaarasta ei löydy kovinkaan paljoa tietoa netistä retkeilijän näkökulmasta, ja vaara tuntuu vähän jääneen Aavasaksan varjoon. Jos kuitenkin yövyt Meri-Lapissa, niin käyhän tutustumassa täälläkin. Jos taas kaipaatte erilaista aktiviteettia, niin Ainiovaaralta löytyy myös frisbeegolfrata. 9-väyläinen upeilla maisemilla varustettu reitti, josta näkee Ylitornion ja Tornionjoen yli Ruotsin puolellekin. Lisää tietoa radasta löydät täältä.

Sijainti: N=7359350.209, E=351773.619 (ETRS-TM35FIN)

Kartta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.