Äijäsmäen luolat, Lohja

Kosken kylällä Lohjan pohjoisosissa kohoaa korkeuksiin Äijäsmäki. Mäki oli vuoden 2008 loppuun asti Lohjan korkein kohta. Sen korkein laki kohoaa 122,4 metriä merenpinnan yläpuolelle. Komeimman puolensa se näyttää lounaaseen, jossa sen seinämä kohoaa pystyjyrkkänä kymmeniä metrejä.

Noissa maisemissa vierailin ensimmäisen kerran kolmisen viikkoa sitten, kun saimme kuvalla varustetun vinkin siitä, että paikalta löytyisi mainitsemisen arvoinen luola. Tuon lippaluolan perässä sitten suuntasin paikalle. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti majesteettinen lounaisjyrkänne, jota lähdin seuraamaan alareunaa pitkin.

Ensimmäinen löydös, oli pieni mutta mielenkiintoinen. Pystyjyrkässä kivipinnassa oli pieni tafoni, josta voisi vielä kehittyä jonain päivänä tuhansien vuosien päästä jännittävä muodostelma, ehkä jopa jotain luolan tapaista. Nykyisellään sillä on virkansa hauskana yksityiskohtana.

Äijäsmäen nimi juontaa pakanallisiin aikoihin. Väänteenjoen alueen kyläsuunnitelmassa kirjoitetaan näin:

Kosken erään aiemman omistajan isä kirjoitti vuonna 1844 kirjasen, jonka nimi oli ”Tarina erinäisistä merkillisyyksistä Lohjan pitäjässä ja erinomattain Äijänmäessä Koskisten kylästä.” Kirjanen sisältää kuvauksia Lohjan pitäjästä ja Äijäsmäen vaikutuksesta paikalliseen elämään. Mäelle nimen antanutta äijää kuvaillaan näin:

”Äijämies oli ollut yksi paljon wiisas ja nuhdetoin mies ja ennen muinaan asunut Koskisten kylässä, yhdellä ajaalla, jolla pappia ei wielä löytynyt, jotka opetti kansaa tuntemaan Jumalaan sanaa ja tahtoo, ja tuskin nimismiestä, joka käsi- ja jalkaraudolla uhkaisi laitettawia ja häijyjä ihmisiä, jonka tähden nämät eivät tahtoneet pa-rantaa elämäänsä, waikka Äijämies sisällisestä innosta ja niin usein kun tila myöden anto, kehoitti samanaikoisiansa hurskauteen ja hywyyteen. K

oska Äijamies wiimein löysi, että hän aiwan wähän aikaan sai sen kautta, ja ihmisten häijyys ja pahuus toinen toistansa wastaan aina enemmin ja enemmin lisäntyny, tuli hän suuttuneeksi, ajatuksilta täytetyksi, haki yksinäisyyttä ja pois katois muutaman ajan perästa warsin, ilman että kukaan tiesi mihinkä hän oli joutunut, ja wiimeise kerran kun häntä nähtiin, oli hän ollut yhden sywään, wuoren sisään menewän, halkioman wierella Äijänmäella, jonka tähden uskotaan hänen mennen wuoren sisälle ja jääneen siine ijäisesti asumaan; ja wissi oli, että hän wielä hetkettäin antaa kuulta itsestänsä, liiottain kun pahanilkisia ihmisiä tienolla käyskente-lee, paholla ajatuksilla eli teoilla.

Wielä elää Äijämies ja antaa wälimiten tietää itsestänsä, Äijänmäestä. Siitä saa jokainen wakuutuksen joka, erinomattain suwen loppu puolella, kun se pimiämpi wuoden aika sisällen lankee eli syyskuun alulla, ylös nousee warhain aamulla, sumusen yön jälkeen; sillä näinajoin nähdään Mikolan Rusthollin tomtista, kuinka Äijämies seisoo, peitettynä aina korwien ylitse, hänen harmaalta yölakiltansa; mutta muutaman hetken jälkeen lykkää hän sen ylös korkiamallen päänlaellen ja yksi kirkas silmäys edes sätendittee hänen yhdestä ainoasta silmästänsä, joka on käännettynä itäänpäin. Tämä silmäys walaistuu pian, enemmin ja enemmin, osotet-tuna taiwaallen, jollenka hän omistaa hänen ensimmäisen terwehtimisensä; mutta wielä on hänen korkiasti wapa-sukuinen kotkan nenänsa käännettynä Salimäkeen päin, ja käärittyna yölliseen hienoon aluswaatteeseen niin että hänen kaswonsa muotoo ei taida selkiästi eroittaa.

Tämän alia sätindittee hänen silmäsä walkeeta ja leimauksia, jotka siitä sywästä silmäkuopasta kuwaawat niita liekkiä, kun palawawuori aukiomastansa wälisti ylösheittää. Wii-mein poispanee hän warsin, sekä yölakin että aluswaatteen, jolloin hänen wielä kiemurahiuksinen päänsä edessei-soo, piiritettynä heliältä liehuwaiselta kirkkaudelta, sen korkian nenän köyräys tulee selkiästi ja koko hänen kunniaa waatiwa kaswonsa näyttää itsensä kaikessa hänen loistossansa, sillen kun ennen on nähnyt hänen, elli tahtoo tehdä hänen Iikemmän tuttawuudensa.”

Seuraavaksi olin tielle näkyvässä kohdassa, siinä missä vuoren seinämä oli jylhimmillään. Puolessa välissä rinnettä oli pieni porrasmainen kieleke, joka päällä lepäsi valtava vuoren seinämästä irti murtunut lohkare. Sen länsipäässä oli näyttävä rakomuodostelma ja itäpuolella pilkisti sitten aukko, joka herätti kiinnostukseni.

Ulkoapäin tarkasteltuna aukko täytti kaikki luolan kriteerit ja sen perälle ei nähnyt sadepäivän harmaudessa. Koko matkan kivipaaden takana jatkuessaan se olisi hyvinkin merkittävä luola, etenkin jos se korkeussuunnassa tarjoaisi vielä kiipeilyosuutta.

Runsaaksi kiihtynyt sade kuitenkin pakotti tyytymään vain kamaran tasolta tapahtuneeseen tarkasteluun. Olin yksin liikkeellä, joten kiipeäminen sai odottaa kuivempaa keliä ja retkiseuraa. Niinpä jatkoin jyrkänteen loppuun ja suuntasin sen jälkeen Äijäsmäen itäisempiin osiin, joissa kartta paljasti linnamaisena kohoavan, liki täyden kehän kiertävän jyrkänteen.

Kohta se siinsikin edessä ja muutaman kolontapaisen kurkittuani edessä avautui vinkkikuvista tuttu onkalo. Vieläpä suurempana, kuin mitä osasin odottaa. Lähemmäs päästyäni huomasin, että suuaukon jälkeen luola laajeni korkeussuunnassa ja merkittävä osa syvyydestäkin jäi ulkopuolelta katsoen katteeseen.

Sisällä oli hyvinkin luolamainen tunnelma, vaikkakaan ei kauhea hämärä. Eteläpäässä oli vielä ryömintäosuus, josta puhdistamalla saattaisi hyvinkin syntyä läpiryömittäväkin. Korkeutta kololla oli puolitoista metriä, syvyyttä noin neljä ja pituutta 8-9 metriä.

Pidin lipan alla pahimman sateen pois ja jatkoin askellustani vielä tovin pohjoiseen, jossa ylempänä näykyi vielä yksi kiinnostava suuaukko. Päätin että myös sen oli parempi jäädä toisen päivän asiaksi.

Toiselle Äijäsmäen reissulle sain seuraksi Suomen luolaseurasta Jarkko Salmenkankaan. Tällä kertaa suuntasimme suoraan lounaisjyrkänteen juurelle. Kallioporras nousee viistosti kohti jyrkänteen keskiosaa, joten sille pystyi kipuamaan länsipään kautta. Siitä eteenpäin kulku oli varsin helppoa ja kohta olimme ihmettelemässä uutta löydöstä.

Aivan odotuksien tasolle se ei valitettavasti kohonnut: rako ei ollut läpikuljettava, vaan kapeni viiden metrin päästä ihmisen kulkemattomaksi ja pian sen jälkeen liki olemattomaksi.

Korkeutta kammiolla oli saman verran kuin syvyyttä, suuaukon kohdalla enemmänkin, leveyttä reilun metrin verran. Näillä mitoilla se täytti kiistatta luolan kriteerit ja yksi dokumentoimaton kotimaan luolakohde oli jälleen siirtynyt tilastoitujen listan jatkoksi. Meidän reissumme jatkui Äijäsmäeltä Sammatin Urtmäelle.

Mainittakoon tähän vielä lopuksi, että erittäin mielenkiintoinen kohde löytyy myös heti Äijäsmäen kaakkoispuolelta. Muutaman sadan metrin päässä kohoavan Salimäen nimi kun pitää sisällään vahvan vihjeen siitä, että sen jyrkänteet saattaisivat kätkeä sisäänsä luolan. Vaan voipahan nimi olla puhtaasti esimerkiksi avaran maiseman innoittama. Asian tarkempi laita selviää tutkimalla, joten innokkaat seikkailijat, jos paikan päällä käytte, niin vinkatkaa ihmeessä mahdollisista löydöistänne.

Huomioittehan paikalla mahdollisesti liikkuessanne häiriöttämän pysäköinnin yleisten teiden varsille.

Kartta pääjyrkänteelle. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6693900 E 337256
Kartta lippaluolaan. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6693928 E 337666
Mahdollinen kolmas luola.

7 replies
  1. Jari S
    Jari S says:

    Tapaan mahdollisesti tuon alkuperäisen vinkin antajan tulevana keskiviikkona tai viimeistään ensi viikolla, koitan muistaa kysellä lisää ja ehkä saan samalla vastauksen siinä yhdessä kuvassa näkyvään onkaloon samalla.

    Vastaa
      • Jari S
        Jari S says:

        Kerrotaan. Salimäellä pitäisi olla jokin kivilatomus jota joku on epäillyt hautaröykkiöksi pitänee ottaa asiaksi käväistä katsomassa. Lisäksi lähistöltä löytyy vielä kiehtovan nimen saanut Varkaanuuninmäki, jossa tuo uuni saattaisi myös vihjata luolaan. Mutta kyselen tosiaan Penalta lisää.

        Vastaa
        • Jari S
          Jari S says:

          Terveiset kerrottu. Sen verran Pentti vihjaisi että Salimäki on vanha uhrikallio ja että tuo kivilatomukseksi luokiteltu kohde pitää sisällään kivikehiä, ei siis hautaa. Varkaanuuninmäellä taas olisi tarinan mukaan ollut joskus piilopaikka. Katsotaan tuleeko asiasta lisää tietoa. Äijäsmäen kuvista laitoin kommentit facebookiin.

          Vastaa
          • Huttusen Antti
            Huttusen Antti says:

            Kiitoksia vaan! Oikein hienoa ja arvokasta tietoa, jahka seuraavan kerran paikanpäälle pääsemme. Jos kiinnostaa, niin olet tervetullut mukaan aikataulujen osuessa yksiin. Luultavasti menee johonkin viikonloppuun, koska arki-iltoina ei enää oikein ehdi valoisan aikaan.

  2. Jari S
    Jari S says:

    Kiitos mahdollisuudesta osallistua, tottahan tuollainen kiinnostaa. Viikonloput sopivat hyvin jahka saan tuon laavujen kierroksen kunnialla loppuun ja lähden matkaan kameran kanssa.

    Vastaa
  3. Michaela
    Michaela says:

    Lohjan Äijäsmäki, perimätiedon mukaan mäeltä, kalion päältä on näkynyt joskus 7 kirkkoa. Ennen sinne mentiin juhannuksena. Äijä..iso,suuri paljon..tai Ukko ylijumalan toisinto, lapin kielessä on ollut äijih. Kyllä, sieltä on näkynyt. Kommeet on maisemat. Näkyy myös Lohjan aseman vesitorni. Vaikea nousu muttei mahdoton.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.