”Ai kauhee, ihan hulluja ootte” – onko retkiluistelu vaarallista ja voiko siitä tehdä vaaratonta?
”Ai kauhee – ihan hulluja ootte!” siunailevat toiset. Toinen ihmisryhmä mutristelee kulmiaan tinkimättömille ajatuksille turvavarusteista. ”Ainahan suomalaiset ovat jäillä kulkeneet”, tuumaavat nämä.
Retkiluistelu on kuin sienestystä. Yhtä koukuttavaa, yhtä herkullista, mutta vailla perustaitoja harrastettuna myös tappavan vaarallista.
Retki- vai matkaluistelua?
Matkaluistelua harrastetaan pääosin luonnon jäillä, auratuilla ja kunnostetuilla radoilla. Retkiluistimiin totutteluun, reippaaseen lenkkeilyyn ja talviseen liikuntaan huolletut luisteluradat ovat mainioita paikkoja. Turvavarustukseksi riittävät naskalit, kypärä, kyynär- ja polvisuojat.
Retkiluistelun todelliset riskit
Retkiluistellessa liikutaan hyviä jäitä etsien ja jäätä tarkkaillen, retkeillen huoltamattomilla jäillä. Jäällä liikkuminen vaatii tietoa, taitoa, oikeat turvavälineet ja kaverin. Yhtään näistä ei voi jättää rannalle, muuten hauska laji muuttuu vaaralliseksi. Suomen retkiluistelijoiden Skrinnari-lehti 2017-2018 kertoo: ”Retkiluistelu on turvallinen laji. Luistelussa syntyy tilastollisesti 3,3 vammaa / tuhat harrastettua tuntia. Juoksussa sama luku 3,6. ”Vaarallisia” lajeja ovat mm. jalkapallo (7,8), salibandy (10,9), suunnistus (13,6) ja squash (18,3).”
Lajiin perehtymätön pelkää eniten jäihin vajoamista, plutausta. Aktiivisella harrastajalle plutaus on kuin varikkopysähdys. Avannosta noustaan ja vaatteet vaihdetaan kavereiden avustamana, aivan kuten harjoituksissa on opeteltu. Noin vartin pysähdyksen jälkeen retki jatkuu. Järjestettyjen retkien perusvauhtisissa ryhmissä plutaustilanteet ovat äärimmäisen harvinaisia. Suomen retkiluistelijoiden tilastojen mukaan hitaimmassa retkiryhmässä luisteleva luistelee keskimäärin 2000 km / plutaus. Jäällä liikkujia tyypillisesti vaanivia vaaroja ovat kaatuminen, paleltumat ja uupuminen.
Retkiluistelijan pakolliset varusteet
- Retkiluistelukaveri
Osaava kaveri on ehdottomasti kaikkein tärkein turvallisuusvaruste. Kaveri auttaa pienenkin vahingon sattuessa ja kiskoo sinut ylös jäistä. Vahinkoja sattuu harvoin, joten ensisijaisesti kaveri on tietenkin mukana elämysten jakamista varten. - Jääsauva(t)
Jääsauvat ovat ensisijaisesti jään tutkimista varten. Sauvoissa tulee olla terävä, painava piikki, jolla jäätä voi todella hakata ja tutkia. Röpelöisimmät kohdat on helpointa ylittää, kun ottaa sauvat käyttöön tasapainoilun tueksi. - Jäänaskalit ja pilli
Naskalit pidetään kaulassa, riittävän korkealla, etteivät riko hampaita kaaduttaessa. Taskusta tai navan korkeudelta naskaleita ei saa kaivettua käteen avantoon molskahdettuaan. Pillin vihellys kuuluu huutoa pidemmälle. Ryhmästä ajatusvirheen vuoksi jälkeen jäänyt ja itsensä loukannut saa ryhmän huomion pilliin puhaltamalla. - Heittoliina
Heittoliina kiinnitetään reppuun paikkaan, josta liinan saa käteensä yhdellä kädellä (avannossa toinen käsi tarvitaan naskalille), pussin avattua ja liinan heitettyä pelastajalle. - Riittävän iso reppu ja vaihtovaatteet kuivapusseissa
Repussa pitää olla lantiovyö ja haararemmi. Näin reppu pysyy jäihin vajotessa paikoillaan ja kelluttaa luistelijaa. Moni ajattelee naskaleiden riittävän turvavarusteeksi. Riittää toki, jos koti on ihan kipaisuetäisyydellä. Mutta miten pääset märissä vaatteissa lämpimään kaukaa jääkenttien keskeltä? Vaihtovaatteet pakataan kahteen pussiin, toiseen alaosan kaikki vaatteet (housut, sukat jne), toiseen yläosan vaatteet (takki, paidat, pipo jne). Ensin vaihdetaan yläosan varusteet kuiviin, jotta eivät kastele alaosaa. - Polvi- ja kyynärsuojat
Luonnon jäässä on aina epätasaisuuksia. Reppu suojaa luistelijan päätä taakse kaaduttaessa, mutta polvet ja kyynärpäät tarvitsevat suojaa, jos terä tarttuu vaikkapa pieneen railoon. - Varaterä tai luistimen terien ja siteiden korjausvälineet
Lisäksi mukaan kannattaa pakata:
Istuinalusta tauoille, taukotakki, muovipusseja plutauksen jälkeen sukkien päälle kastuneisiin monoihin, aurinkolasit, kännykälle vesitiivis pussi, alueen kartta, kompassi, eväät, ensiapuvälineet, puukko, tulitikut, rahaa.
Kuulostaako hankalalta? Koko repun sisällön voi kerrata AnisFiskin hauskan videon avulla: Mitä luistelurepussa on?
Miten päästä alkuun?
Lajin pariin pääsee turvallisimmin osallistumalla Suomen retkiluistelijoiden kursseille. Olen itse kulkenut tämän samaisen koulutuspolun. Ensin tulokaskurssi, plutausharjoitukset ja viimeisimpänä vielä omatoimiretkikurssi. Olen ikuisesti kiitollinen tälle seuralle, jonka ansiosta olen oppinut ja kokenut jotain sellaista, mitä en joitain vuosia sitten tiennyt olevan olemassakaan.
Jos uuden lajin opettelu ei mahdu talveesi, mutta haluaisit silti päästä kiitämään jäälle, kannattaa nauttia valmiiksi auratuista ja turvalliseksi todetuista radoista.
Linkkejä Suomen retkiluistelijoiden sivuille:
Linkkejä matkaluisteluradoille:
-
-
- Kauniaisten Gallträsk, tuoreet tiedot Kole ry:n Facebook-sivulta
- Suomen retkiluistelijat: Ulkoradat Suomessa ja Ruotsissa
- Luisteluliitto: Matkaluisteluradat
-
Retkipaikka.fi:n luistelulinkkejä:
Endorfiininmetsästäjä-blogin tarinoita retkiluistelusta: