Ahvenanmaan Jungfruskärin marjakuusimetsässä kulkeva lyhyt luontopolku on veneilijän ja melojan eksoottinen käyntikohde

Jungfruskärin saaren lyhyt luontopolku on eksoottinen retkikohde. Reitti sukeltaa marjakuusien muodostamaan metsään, jossa ryhmyiset ja sammalten peittämät rungot ovat kuin suoraan sadusta. 

Reitin pituus: 0,6 km

Sijainti: N=6677420.424, E=105808.192 (ETRS-TM35FIN). Paikka kartalla.

Palvelut: retkisatama, tulentekopaikka, pöytä-penkki

Saapuminen saarelle

Maarianhaminasta vain viisi kilometriä lounaaseen sijaitsee Jungfruskärin ja Inre Korsön yhteen kasvanut saaripari, jotka ovat osa Nåtö-Jungfruskärin luonnonsuojelualuetta Lemlandin kunnassa. Alue on tunnettu etenkin lähiasukkaiden keskuudessa ja kesällä rannoilla voi löytää useita piknik-taukoa viettäviä perheitä ja pariskuntia.

Meloja lähestymässä rantaa
Kohti luonnonsatamaa.

Jungfruskärin suojaisessa länsilahdessa on taukopaikka, josta löytyy tulipaikka ja pöytä sekä penkit. Kuten valtaosalla Ahvenanmaan kohteista, myös tänne on tuotava itse polttopuut tai grillihiilet, mikäli mielii tulistella. Vene on laitettava kiinni luonnonsatamaan ankkurilla. Kajakit saa nostettua rannalta löytyvälle laakealle kalliolle. Tarkkana kuitenkin pitää olla. Vaikka lahti vaikuttaa hyvin suojaiselta, Maarianhaminasta liikennöivien matkustaja-alusten imu on voimakas; se aiheuttaa alusten ohi mennessä veden äkillistä pakenemista lahdesta ja hetken kuluttua veden vyöryämistä takaisin lahteen. Nämä vedenpinnan laskut ja nousut voivat olla hyvinkin voimakkaita.

Henkilö istuu pöydän äärellä katsellen maisemaa merelle
Taukopaikka.

Luontopolun kuvaus

Saaren lyhyt, mutta varsin viehättävä ja kertakaikkisen eksoottinen luontopolku lähtee saaren retkisatamasta. Heti reitin alussa on opastaulu suojelualueesta ja tauluissa kerrotaan myös saaren erikoisuudesta, marjakuusimetsästä. Opastauluilta sukelletaan ensin valtavien kuusten lomitse ja pian tullaan polkujen risteykseen, jossa reitti kuivakäymälälle lähtee vasemmalle ja luontopolkumerkinnät johtavat oikealle ensimmäisten marjakuusten alitse. Reitti on hyvin merkitty keltaisin merkein, eikä eksymisen vaaraa ole.

Luontopolun alku.

Polku polveilee saaren itärantaa kohti pääosin marjakuusimetsässä kaarrellen. Näky on todella eksoottinen, sillä osa marjakuusista ovat ryhmyisine, sammalpeitteisine runkoineen kuin suoraan sadusta. Reitti jatkuu saaren itärannalle, ja varsinaiselta rengasreitiltä on lyhyt pisto rannan kalliolle, josta näköalat eivät kuitenkaan ole mitenkään erityiset.

Valtava marjakuusen runko.

Polku jatkuu yhä tihenevässä marjakuusimetsässä, kunnes tullaan pienelle koiranheisien reunustamalle niitylle. Niityn jälkeen noustaan pienelle kalliolle ja tullaankin jo takaisin lähtöpaikalle. Reitti on vain puolisen kilometriä pitkä, mutta tiivistunnelmainen ja sadunomainen marjakuusimetsä on ollut tehnyt sillä matkalla suuren vaikutuksen. Sellaista metsää en ole päässyt kokemaan missään muualla!

Koiranheisi syysasussaan.

Eksoottinen euroopanmarjakuusi

Marjakuusi rauhoitettiin Ahvenanmaalla vuonna 1925 ja Jungfruskärin saaren marjakuusimetsä on Pohjois-Euroopan laajin, joten luontopolku tarjoaa todella erityislaatuisen kokemuksen. Jungfruskärin vanhimpien euroopanmarjakuusten epäillään olevan noin 150-vuotiaita tai joidenkin epäilyjen mukaan jopa 200-vuotiaita. Euroopanmarjakuusi on ainavihanta puu, joka elää pitkälle yli tuhat vuotta, jos olosuhteet ovat hyvät. Pohjolassa marjakuusi on kuitenkin levinneisyytensä äärirajoilla.

Marjakuusi on siitä mielenkiintoinen, että se on kokonaaan myrkyllinen, lukuunottamatta sen mehevän marjamaisen kävyn punaista maltoa. Linnut siis pystyvät syömään marjoja ja auttavat marjakuusta levittäytymään. 

Marjakuusen käpy on hohtavan punainen.

Marjakuusta on esiintynyt aiemmin myös Manner-Suomessa, mutta se hävisi sieltä ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Aikoinaan marjakuusesta uuteettiin myrkkyä nuolenkärkiin ja taipuisaa puuainesta käytettiin jousia ja nuolia. Marjakuusesta on tehty myös huonekaluja, ja erityisesti ylimystö oli mieltynyt sen puuaineksen eläväiseen pintaan. Jopa veroja maksettiin marjakuusen runkoina. Niinpä marjakuuset kävivät Pohjolassa vähiin. Puistoihinkin on yleensä istutettu japanilaisia marjakuusta, joka sietävät pakkasta paremmin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.