Tunteeni oli hieman epävarma, kun eräänä loppukesän päivänä pari vuotta sitten kuljin isomman retkeilijäporukan mukana Repoveden kansallispuistossa, ja joukko päätti nousta pitkän kävelylenkin päätteeksi vielä Olhavanvuorelle – tietenkin sitä melkein jyrkintä nousukelpoista kohtaa. Se jyrkin olisi ollutkin sitten pystysuora seinämä, jossa olisi vaadittu jo kiipeilyvehkeitä. Mutta yhtä kaikki, ajattelin, että voi polviparkojani. Nimittäin polveni saivat melkoista kuritusta […]