20 kilometrin patikka Isojärven kansallispuistossa: Jätkänpolku + Savottapolku

Saapuessani Isojärven kansallispuistoon elokuisena alkusyksyn päivinä jätin autoni ensimmäiseen parkkiin, joka sijaitsi Huhtalan lähtöpisteelle johtavan tien varressa noin 0,7 km ennen varsinaista reitin lähtöpistettä. Siinä sitten astelin pitkin maalaismaisemia, ohittaen lammaslaitumen ja nauttien sorapohjaisen tien narskeesta vaelluskenkieni alla. Hiukan huvittikin kun saavuin Huhtalan parkkipaikalle ja huomasin erehdykseni.

Lähtöpaikka kartalla; Huhtala, Huhtalantie, Kuhmoinen

Reitin kokonaispituus: n. 20 km

Vaativuus: osittain vaativa kivikkoisuuden ja nousujen vuoksi

Taukopaikat: Kalalahden, Vahterjärven ja Kannuslahden laavut oheispalveluineen, Lortikan tulipaikka, Heretyssä kattavat palvelut retkeilijälle

Lähdin reititettyä polkua pitkin astelemaan. Alkoi jo tuntua alkupätkällä että onkohan tämä näin helppoa, kun muutamia nyppylöitä lukuun ottamatta reitillä ei ollut haastetta oikeastaan minkään vertaa. Pientä juurakkoa paikkapaikoin, muutamat pitkospuukohdat ja muutoin hyvin helppokulkuinen polku. Hiukan ennen Lortikkaan tuloani kohtasin rakentajiakin, jotka käsittääkseni askartelivat uutta laavua reitin varteen. Lortikassa ihastelin kämppää, jossa tällä kertaa ei majoittujia ollut, vaikka se vuokrakämppä onkin.

Kauniit maisemat siivittivät minut laavulle, jossa vietin ensimmäisen tauon.

Tässä kohdin Jätkänpolku haarautuu kiertämään takaisin heille, jotka eivät yhdellä kertaa halua kulkea muuta. Itse olin päättänyt käydä koko reitistön yhden päivän aikana ja niinpä suuntasin kulkuni Savottapolulle. Edelleen reitti oli äärettömän kaunis, ja monta kertaa kulkija pysähtyi ihailemaan maisemia ja kohtaamaan luonnon kauneuden.

Kannuslahteen saapuessani samalle leirinuotiolle saapui toinen matkaaja poikansa kanssa. Tuolla olin jo niin vaikuttunut tämän kansallispuiston kauneudesta, että jäin istumaan pitemmäksi aikaa laavulle katsoen Kurkijärven täysin tyyntä pintaa ja ollen tyytyväinen valintaani lähteä tänne.

Matkani jatkui Herettyyn, jossa sain todeta, että en ole yksin tässä kansallispuistossa, sillä paljon oli autoja sen parkissa. Tuolla on myös kämppäkahvila, joka tällä kertaa jäi kokematta. Siellä on lisäksi vuokratupia, niiden yhteinen sauna, opastuskatos, kaivo sekä esteetön kuivakäymälä.

Savottapolku jatkuu kämppäkahvilan takaa, ja siellä tämä kansallispuisto näytti kyntensä. Reitille tuli kuin taikaiskusta korkeuseroja, jyrkkiä rinteitä sekä kivisiä polkuja juurakkoineen. Tälle osuudelle suosittelen lämpimästi kunnollisia ja nilkkaa tukevia vaelluskenkiä sekä aikaa, sillä eteneminen on paikoin hidastakin. Mutta hitaus ei haittaa, kun kohtaa vastakohtien luonnon. Samalla tulee mietittyä niitä jätkiä, jotka ovat joskus näillä poluilla leipänsä tienanneet metsätöitä tehden.

Saavuttuani Vahterjärvelle sain pitää tauon, jonka mielestäni olin ansainnut. Siellä vaihdoin myös muutaman sanan paikalle tulleen vaeltajan kanssa, hän suuntasi eri reitille.

Tämän tauon jälkeen olin taas Jätkänpolulla, ja sitä astellessani pääsin ihailemaan Vahterinsalmen maisemia ennen saapumistani Kalalahteen, jossa kävin uittamassa jalkojani veneenlaskupaikalla vilvoitellakseni niitä. Täällä myös hetken istahdin laavulla todeten kuinka kaunis Suomen luonto onkaan. Kaatvuoren kautta kiersin takaisin lähtöpaikalleni hymyssä suin, sillä olin jälleen kokenut uskomattoman kauniin palan maisemia, joilla oli minulle paljon annettavanaan.

Itselleni tracker mittasi retken kokonaispituudeksi reilut 21 kilometriä ja ajaksi 7,5 tuntia. Suosittelen, että ensimmäistä kertaa tänne saapuessasi luot ennakkoon tarkan ohjelman etenemisestäsi.

Tässä vielä kuvagalleria matkan varrelta!

Lue lisää:

Isojärven kansallispuisto – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Isojärven kansallispuisto Luontoon.fi-palvelussa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.