12 kuukautta, 12 retkeä Lapissa – tässä ovat ihanimmat retkimuistoni kuluneelta vuodelta

Vuoden lähestyessä loppuaan on kiva muistella menneen vuoden parhaita retkihetkiä. Mitkä ovat olleet sinun ihanimmat retkesi tänä vuonna? Mitä uusia paikkoja olet löytänyt – entä mitä kohteita mielessäsi on jo ensi vuodelle? Halusin listata omat suosikkiretkihetkeni kuluneen vuoden ajalta ja toivon, että näistä vinkeistä löydät itseäsi kiinnostavia kohde- ja retkivinkkejä!

Joulukuu 2018: Isokuru, Pelkosenniemi

Pyhätunturin kyljessä ammottava Isokuru suljetaan talven mittaan, kun lunta kertyy enemmän ja lumivyöryvaara kurussa kasvaa. Vuonna 2018 lumi tuli kuitenkin todella myöhään, ja joulukuun alkupuolella sitä oli edelleen niin vähän, että kuruun oli luvallista edelleen mennä. Isokurussa hehkuivat mielettömät kaamoksen värit: pastellisävyissään pinkki, oranssi, violetti ja sininen laittoivat parastaan. Isokuru on kohteena ihmeellinen – se on niin valtavan suuri, että mittasuhteet kynttiläkuusineen tuovat mieleen kaukomaat. Voit lukea siitä lisää täältä.

Tammikuu: Kommattivaara, Sodankylä

Tammikuun utuisena päivänä kapusin ystäväni kanssa Sodankylän Kommattivaaralle. Vaara on aika lähellä Sodankylän keskustaa ja siellä toimii myös laskettelurinne. Matka huipulle ei ole huikean pitkä eikä vaivalloinen, mikä tekee Kommatista mukavan päiväretkikohteen silloinkin, kun päivä on lyhyt. Huipulta aukeaa hieno näköala Sompion metsiin ja järville. Kommattivaarasta voi lukea lisää täältä.

Kommattivaara

Helmikuu: kahvihetki nuotiolla

Tämä ei ole kohdevinkki, mutta haluan muistella tämänkin koska asia on merkittävä: päivien pidentyessä ja aurinkoisten hankikelien alkaessa päätin, että minun on viimeinkin aika opetella keittämään nokipannukahvit. Lähes noituudelta tuntunut laji oli minulle aivan vieras, mutta Minna Jakosuon selkeillä ohjeilla onnistuin kuin onnistuinkin keittämään ihka ensimmäisistä nuotiokahveistani oikeasti hyvät! Lunta oli metrin verran ja tulistelin omalla pihalla, niin sai rauhassa opetella ilman pelkoa yleisöstä. Samalla kiiltävä kahvipannunikin alkoi nokeentua, ja on nykyään jo komeasti samettisen musta.

Maaliskuu: Levi, Kittilä

Levistä minulla on hyvin kaksipiippuiset ajatukset. Tunturin huipulta aukeaa aivan jäätävän hieno näköala kaikkiin ilmansuuntiin. Lisäksi sinne pääsee helposti sekä autolla että gondolihissillä silloinkin, kun mieli tekee tunturiin mutta aika tai varusteet eivät riitä useamman tunnin tunturiretkeen. Kuitenkin juuri näistä syistä paikka on myös suosittu, eli rauhaa ja hiljaisuutta Leviltä ei aina löydä. Maaliskuun pistäessä parastaan päätin kuitenkin piipahtaa ylös katsomaan, miltä kevääseen valmistautuva Lappi näyttää. Ja olihan se upea!

Leviltä on hieno näköala mm. Pallastuntureille. Kelkkailijat suosivat Leviä – kuten moni muukin.

Huhtikuu: Pallasjärvi, Muonio/Kittilä

Huhtikuussa muutimme, mikä vei virtaa retkeilyltä. Yhdelle lempipaikoistani ehdin huhtikuussa kuitenkin palata: Pallasjärvelle. Järvi oli vielä jäässä, mutta paikoin jo turkoosin värinen – jäälle en olisi uskaltanut. Kävimme tulistelemassa Pallaslompolon kodassa ja ihailimme samalla tuntureita, jotka olivat hiljalleen valuttamassa lumihuntuaan alas laaksojen kohiseviin vesiin.

Toukokuu: Puljutunturi, Kittilä

Lumet sulivat tänä vuonna nätisti. Toukokuussa vedet aukesivat ja hanget väistyivät niin, että tunturiin pääsi paikoin nousemaan jo vaivatta. Lähdin ystäväni kanssa Puljutunturille, jonka huipulle on autotieltä parin kilometrin kävelymatka maston huoltotietä pitkin. Aurinko lämmitti jo niin, että hikihän siinä tuli. Huipulla kuitenkin ihana tuuli viilensi ja upea näköala rauhoitti mielen. Puljutunturista voi lukea lisää vaikkapa täältä.

Puljutunturi ei ole suuri, mutta tarjoaa upean 360-näköalan.

Kesäkuu: Hietajärvi, Enontekiö

Hietajärvi on yksi mielikohteitani koko Lapissa. Koska kävelymatkaa järvelle on useampi kilometri, saa siellä usein olla varsin rauhassa. Järvellä on upeita hiekkarantoja ja kristallinkirkas vesi. Rannalla on myös kota. Lähdin Hietajärvelle syntymäpäivänäni retkelle yksin. Kävin snorklaamassa ja ottamassa vedenalaiskuvia – kesäkuun alussa vesi oli aika raikasta tosin vielä, mutta viivyin siellä kirkkaasta vedestä lumoutuneena hyvän tovin. Hietajärvi kuuluu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja retkitarinani löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Hietajärvi

Heinäkuu: Kuerlinkat, Kolari

Heinäkuussa tuli löydettyä itselleni aivan uusi kohde: Kuerlinkat Kolarissa, Ylläksen tuntumassa. Paikka tuntuu olevan yleisessä tiedossa mutta kuitenkin jotenkin puolisalainen – netistä löytyy kyllä tietoja ja alueella on jopa parkkipaikka ja laavu, mutta ei minkään valtakunnan viitoitusta tai opasteita. Kuerlinkkoja on kaksi: ylempi ja alempi. Niillä on jonkin verran välimatkaa, ja ne ovat keskenään erilaisia. Parkkipaikka on ylemmällä Kuerlinkalla ja laavu alemmalla. Lähdimme ystävän kanssa kesäillassa töiden jälkeen tutkimaan, millainen paikka oli kyseessä – ja valtavan hienohan se oli. Retkijuttu tuolta reissulta löytyy täältä.

Ylempi Kuerlinkka.

Heinäkuusta haluan muistella myös bonusmuiston, joka syntyi omalla pihalla. Nukuin elämäni ensimmäistä kertaa riippumatossa, ja yöllä heräsin todella mykistävään näkyyn: keskiyön punaiseen aurinkoon, joka keijui joen yllä. Uni karisi äkkiä silmistä ja ensimmäisestä riippumattoyöstä jäi unohtumaton muisto mieleen.

Elokuu: kohtaaminen hauen kanssa

Tämä menee elämäni retkimuistojen parhaimmistoon heittämällä. Olin snorklaamassa Kittilässä varsin viileävetisessä järvessä, jossa oli paljon kaloja ja kasveja. Keskittyessäni ihailemaan hulmuavia vesikasveja ja niiden lomassa uivia pikku mutuja, koin melkoisen säikähdyksen kun korvani ohi ui hauki. Hauki pysähtyi suoraan eteeni ja katselimme toisiamme rauhassa pitkän aikaa. Tämä on yksi parhaista muistoistani pinnan alta ja tällaiset kohtaamiset kannustavat aina menemään veteen – silloinkin, kun vesi on kylmää tai ranta huono. Lisää snorklaamisesta voi lukea täältä.

Syyskuu: Vatikuru, Muonio

Syyskuisen viikonlopun ollessa hiljainen ja utuinen, päätin lähteä yksikseni tutkimaan Pallastuntureiden keskellä pudottautuvan Vatikurun polkuja. Tein sateen kanssa sopimuksen, että se pidättelisi itseään sen aikaa kun olen retkellä – ja aika hyvin sopimus pitikin. Vatikurun pohjalla pulisevassa purossa uiskenteli koskikara, tunturin rinteessä kulki yksinäinen poro. Kaukana ylhäällä näkyi enemmänkin ihmisiä, mutta kurussa minua vastaan tuli vain yksi pariskunta koiriensa kanssa. Utuisessa, tihkusateisessa kurussa oli hieno, eristäytynyt ja pysähtynyt tunnelma. Ilmaa oli helppo hengittää.

Lokakuu: Varkaankuru, Kolari

Varkaankuru lienee yksi Ylläksen seudun suosituimmista retkikohteista, ja sinne kannattaakin suunnata sesongin ulkopuolella. Marraskuu oli vierailulle täydellinen aika. Kurun pohjalla on pitkospuut, joten kulkeminen on helppoa. Vierailumme aikana talveen valmistautuva metsäinen kuru oli hiljainen. Lähimmät tulipaikatkaan eivät olisi olleet kaukana, mutta meidän seurueemme teki tällä kertaa mieli vain tutkiskella kurun pohjan maisemia ja ennen kaikkea pohjalla solisevaa kirkasta puroa. En itse ole kirjoittanut Varkaankurusta, mutta talvisen jutun paikasta löydät tästä.

Marraskuu: Immelkaltio, Kittilä

Toisin kuin vuonna 2018, vuonna 2019 lumi tuli Lappiin aikaisin. Vedet jäätyivät tähtikirkkaina pakkasöinä, ja jo lokakuussa tuntui talvisemmalta kuin vuosi sitten joulukuussa. On kuitenkin paikkoja, joissa vesi pysyy auki talvellakin. Yksi näistä on Levitunturin vieressä metsässä oleva Immelkaltio, kirkasvetinen lähde, jonka luo johtaa polku ja onpa siellä pieni puinen tasannekin lähteen rannalla. Talvisin reittiä ei pidetä auki, mutta aina välillä siitä joku kulkee – matka on vain muutaman kymmentä metriä. Kävin paikalla itse viime viikolla, koska halusin vielä ennen vuoden loppua kurkata kerran veden alle – ja sieltähän löytyi aivan ihana maisema. Lisää Immelkaltiosta voi lukea täältä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.