Yöttömän yön Viiankiaapa, Sodankylä

Kun muistelen mielessäni lapsuuteni patikkaretkiä, ne suuntautuivat monesti linturikkaalle Viiankiaavalle. Paikka on aika lähellä entistä kotikylääni Sodankylää, ja sinne oli helppo lähteä vähälläkin suunnittelulla. Sieltä löytyy edelleenkin perhematkoille ja helpoille patikoille sopivan mittaiset pitkospuureitit muutamalla laavulla sekä hienolla lintutornilla varustettuna.

Viiankiaapa (29)Teini-ikäinen Maarit ei arvostanut soita tippaakaan, ja muutamankin kerran taisin olla matkassa nenä nyrpeänä. Jos en ihan korkokengissä pitkospuille uskaltanut, niin ainakin black metalli kuulokkeistani soiden. Tavoitteena oli ilmeisesti, etten vahingossakaan kuulisi mitään luontoääniä linnunlaulusta puhumattakaan.

Viiankiaapa (2)

Vaikea kuvitella kellonajaksi yksitoista illalla!

Nyt aikuisena on ollut aikaa ottaa vahingot takaisin moninkertaisesti. Keskiyön vaellukset Viiankiaavalle ovat nykyään jokakesäinen perinne ainakin Midnight Sun Film -festivaalien aikaan. Ystäväni Riikka Karppinen vetää silloin kaikille kiinnostuneille festarivieraille ja paikallisille järjestettyjä retkiä itselleen rakkaaksi käyneelle aapasuoalueelle.

En taida edes muistaa koska olen viimeksi käynyt Viiankiaavalla päivällä! Viimeisimmällä yövaelluksella kävin heinäkuun alussa ihan uskomattoman hienolla kelillä. Paikka tarjoili tuttuja maisemia, yllätyksiä ja keskikesän yöttömän yön tarjoamia luontoelämyksiä.

Varusteeksi tarvitsee ainakin hyttyshupun tai tehokasta Offia.Viiankiaapa (5)Pitkospuille päästäkseen tulee kävellä ensin hetkinen keskellä metsää. Aika kuluu nopeasti, sillä linnut sirkuttavat jo lähellä parkkipaikkaa. Aurinko on yhdentoista aikaan edelleen aika korkealla, mutta varjot pitenevät pikku hiljaa tarjoten aika hienoja näkymiä matalaan suokasvustoon.

Viiankiaapa (14)Bongailemme kasveja. Raate on yksi kauneimmista suolla kasvavista kukista, mutta nimellä sitä ei ole kyllä siunattu. Keltainen rauhoitettu lettorikko oli meille kaikille ihan uusi tuttavuus.

Viiankiaapa (28)Käänny takaisin! – minulle huudetaan. Äitini on löytänyt askeleen etäisyydeltä pitkoksilta piipittävän linnunpesän. Ihan hetki sitten kuoriutuneet poikaset eivät ole saaneet edes silmiään vielä auki, vaan vellovat puoliksi untuvaisina pesässään odottamassa emoaan. Jätämme poikaset rauhaan. Toivottavasti niin ovat tehneet myös muut kulkijat.Viiankiaapa (7)Viiankijärven laavulla kerkeää evästellä ja paistaa monetkin makkarat. Retken voi tehdä vaikka pelkästään sinne. Viiankiaapa (22)Tulistelupaikalta on hienot näkymät järvelle.

Viiankiaapa (23)Reittejä on neljän ja seitsemän kilometrin mittaisille retkille. Seitsemän kilometrin reitillä pääsee nousemaan myös lintutornille, joka nousee suuren aavan laidalle keskellä suota olevan kuivan Särkikoskenmaan reunan tietämille.

Särkikoskenmaallakin on laavu. Viime kesänä myös sieltä löytyi linnun pesä. Niitä on Viiankiaavalla ilmeisesti paljon, joten silmät kannattaa pitää auki.

Viiankiaapa (11)Viimeistään tornilla kannattaa kaivaa myös kiikarit repusta. Jos joutsenia tai muita lintuja ole näköpiirissä, voi vain tutkailla suota korkeammalta. Jostain syystä keskellä yötä hyttysiäkään ei ole häiritsemässä niin paljon kuin päivällä auringon porottaessa suoraan niskaan.

Viiankiaapa (21)Riikan kotiin on Viiankiaavalta Kersilön kylälle vain lyhyt matka. Ympäristöpalkinto-ehdokas ja Sodankylän vihreä kunnanvaltuutettu on aavan äänekkäin puolestapuhuja ja kokoajan tunnetumpi luonnonsuojelija. Hän tietää jokaisen mutkan ja kohdan pitkospuiden reiteiltä, onhan hänen isänsä pitkokset sinne aikoinaan asettanut. Viiankiaapa (20)Ihastelemme yhdessä keskiyötä. Aurinko heijastuu suolampareista. Vihreää ja tupasvillaakin on paikoin silmänkantamattomiin. Ja sitä suota. Ihan kuin katsoisi vihreä merta!

Varjot pitenevät vuorokauden vaihtuessa.

Varjot pitenevät vuorokauden vaihtuessa.

Aurinko laskee. Melkein.

Aurinko laskee. Melkein.

Viiankiaapa (18)

Kartta N/lat 7495644, E/lon 490707

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi