(C) Mikko Lemmetti 2015

Voe mahoton, ko ol Konneveen Kellankoskella kaanista!

Maaliskuun aurinkoiset päivät, jolloin on vielä luntakin ja jopa hankikelit parhaimmillaan, täytyy käyttää viimeiseen asti hyväksi. Näin ajattelin tuumaillessani viikonlopun retkeä Konneveden Kellankosken maisemiin. Kellankoski kuuluu Konneveden koskireittiin ja samalla on yksi seitsemästä peräkkäisestä koskesta.

Pari vuotta sitten käväistiin perheen kanssa Konneveden koskireitin luontopolulla, joka lähtee Siikakosken ja Jyväskylän yliopiston tutkimusaseman jälkeen Sirkkamäentien varresta. Luontopolulle pääsee myös erästä yksityistietä, mutta tiellä on ajokieltomerkki, joten auto on jätettävä esimerkiksi Siikakosken vieressä olevalle parkkipaikalle ja käveltävä siitä.

Oma retkipäivä alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, ja aikomuksenani oli käydä ensin katsastamassa alueen kartasta löytyvä muinaisjäännös läheltä Kellan tilaa. Koskireitin luontopolkua pitkin kulkien suuntasin ensin kuitenkin Karinkosken alapuolella olevalle partiolaisten majalle, jonka pihapiirissä on useampia hirsirakennuksia, tulipaikka ja LAPE-töinä rakennettu puuliiteri.

(C) Mikko Lemmetti 2015

Partiomaja Koskireitin luontopolun varrella.

Partiomajan ympäristön rakennukset, tulipaikka ja itse alue kaipaisivat luontopolun ohella aikamoista kasvojenkohotusta, varsinkin kun ajatellaan nyt Konnevedellä olevaa kansallispuistoa, jossa kävijät mielellään saattaisivat tutustua myös muihin alueen retkireitteihin ja -paikkoihin. Reitin ja paikan nykytila ei tietysti mairittele, mutta koska en aikonut partiomajalla sen pitempään kuin hengähdystauon verran viipyä, en jäänyt asiaa murehtimaan. Ehkäpä sekin asia korjaantuu aikanaan.

Muinaisjäännökselle partiomajalta oli noin kilometrin matka, jonka taitoin osin tienpohjaa ja osin metsiä pitkin, joissa kulkeminen lumikengillä onnistui paikoin todella hyvin ja paikoin sitten vastaavasti todella huonosti. Muinaisjäännöksellä pidetyn pällistely- ja evästauon jälkeen oli vielä toinen kilometri itse Kellankosken yläpäähän, josta alkaa myös Rossinkylän puolella oleva noin puolet kosken pituudesta oleva luonnonsuojelualue. Muinaisjäännöksestä on erillinen pikkujuttu omassa blogissani.

(C) Mikko Lemmetti 2015

Kosken yläjuoksulla.

Kellankoski on seuraavana Taikinaisen ja Karinkosken jälkeen. Sen kokonaismitta on noin 600 metriä ja leveys parhaimmillaan noin 60. Koski alkaa hyvin rauhallisena, ollen keskivaiheillaan voimakkaimmillaan ja rauhoittuen jälleen lähes äänettömäksi. Kellankoskikaan ei ole kovin jyrkkä koski, mutta sen virtaus on silti hyvin voimakasta. Kellankosken Voima vuokraa voimalaitoksen rantarakennuksia, ja majoitustilojen lisäksi alueella on myös rantasauna, kalamaja ja takkatupa.

(C) Mikko Lemmetti 2015

Kellankosken voimalan rakennuksia vastarannalla.

Koska sää oli upeimmillaan, ja aurinkokin paistoi juuri oikeassa kulmassa, oli kuvaushetki ja -kohde mitä parhain. Sininen taivas heijastui kosken aalloista jopa vieläkin syvemmän sinisenä, auringon säteet heijastuivat veden pärskeistä saaden ne näyttämään kullanhohtoisilta.

(C) Mikko Lemmetti 2015

Näkymät hivelevät silmiä.

Kävelypolku kulkee aivan rantaviivan tuntumassa, joten loistavia kuvauspaikkoja on vähän väliä. Jos koskelle tulee vain kuvaamaankin, aikaa kannattaa varata reilusti, koska sitä kuluu väistämättä paljon. Onneksi maaliskuussa päivät ovat jo pitkiä, eikä tarvitse huolehtia valon loppumisesta ja pimeän tulosta kovin aikaisin. Iltapäivä olikin mielestäni juuri sopivin aika kuvaamiselle, sillä aurinko ei ole vielä liian korkealla eikä myöskään tosiaan liian alhaalla.

Epäilemättä mainio paikka niin taimenille kuin harjuksille.

Epäilemättä mainio paikka niin taimenille kuin harjuksille.

Jos Taikinainen on kaunis koski, sitä on ehdottomasti myös Kellankoski – ehkä jopa Taikinaistakin kauniimpi. Vesi virtaa monesta eri suunnasta yli kivien tehden koskesta ilmeikkäämmän kuin rauhallisesta ja seesteisen oloisesta Taikinaisesta. Kaloistakin Kellankoski saattaa olla kivempi paikka, kun putouksia, nousuja ja suvantopaikkoja on enemmän. Kivaa lienee myös kalastajilla.

(C) Mikko Lemmetti 2015

Persoonallinen koski tämä Kellankoskikin on.

Koska kello alkoi kävellä jo viittä (eli neljä tuntia oli mennyt heittämällä, kuten sillä entisellä perhokalastajalla), piti alkaa himmailla kuvausinnostustaan ja etsiä reittiä takaisin ihmisten ilmoille. Luotettava Garminin Nuvigaattori sai opastaa minut jonkinlaiselle kartalla näkyvälle polulle. Pienen haeskelun jälkeen jonkinlainen polun ja tien välimalli löytyikin. Metsästä löysin Kellantielle, joka risteää Rossinkyläntiehen, likimain noin 2,5 kilometriä siitä, mihin autoni olin jättänyt.

Niin oli hieno päivä ja paljon kuvaamista – ja yllättävän paljon tarpomista – että en ollut edes ehtinyt pakollista kahvitaukoa pitää. Joskus kymmeniä vuosia sitten taisi olla sellainen mainos olemassa, joka meni tähän tapaan: ”Päätä päiväsi K-kahvilla!”. Nyt oli mukana Kulta Katriinaa, ja niinpä sillä sitten.

Savolaiseen tapaan kuksakin on kiero...

Savolaiseen tapaan kuksakin on kiero…

Kellankoski jäi mieleen paikkana, johon pitää tulla ilman muuta uudestaan!

KARTTA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6939366 E 464574

Kuvien oikeudet / Photo Rights by
Mikko Lemmetti

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.