Viisi todella hyvää syytä käydä Pykeijassa

Pykeija kesäiltana.

Pykeija sijaitsee Varanginvuonon rannalla Pohjois-Norjassa. Nuorgamista on sinne noin 96 kilometriä, Sevettijärveltä hieman alle 100 kilometriä. Miksi Suomesta kannattaa poiketa 200 asukkaan pikkukylään?

  1. Pykeijan luonto ja sen antimet

Moni kiipeää Pykeijan kylän viereiselle kalliolle, ja se kannattaa. Kallioilta näkee Jäämeren kylmänsinisen veden huuhtelevan vaaleaa hiekkarantaa. Jos on liikkeellä kesällä, yön loputtomassa valossa näkee paljon muutakin: lokkien kallioille heittämät merisiilien kuoret ja lyhyet puolukanvarvut, jotka urhoollisesti kasvavat karulla alustallaan.

Sadetta näkyvissä. Pohjois-Norjan rannikolla sää saattaa muuttua nopeasti.

Kallioilta näkee myös Jäämeren saunan, jota paikallinen matkailuyrittäjä Elsa Haldorsen vuokraa löylyä mieliville turisteille. Puulämmitteisen saunan kylkeen on rakennettu uusi mökki revontulien katselua varten.

Matkailuyrittäjä Elsa Haldorsen ja hänen kaksi ylpeyttään: Jäämeren sauna ja upouusi Aurora-talo, jossa voi katsella revontulia, kun niiden aika koittaa.

Talvisin Pykeijassa käy bussilasteittain uimareita, jotka piipahtavat Jäämeren kylmässä vedessä ja menevät sieltä syömään kylän bistroon, jonka kuuluisin annos lienee kuningasravun eri osista koostuva lautanen. Bistron kokkina toimii Pykeijan koulun entinen rehtori, Trond Høiberget.

Venäjän vesialueilta Norjan pohjoisille rannikoille levinnyt kuningasrapu on voimakkaasti lisääntyvä vieraslaji, joka syö kaloja, kalojen munia ja pohjaeliöstöä. Toisaalta se tuo kalastajille leivän pöytään. Kuulemme kylässä rapuihin liittyvän erikoisen yksityiskohdan. Norway King Crab -niminen yritys laittaa tehtaillaan rapuihinsa seurantakoodin. Jos ostaa ravun ja haluaa tietoa sen kalastuspaikasta ja kalastajasta, pitää kirjoittaa seurantakoodi yrityksen verkkosivuilla. Näin voisi antaa myös palautetta suoraan kalastajalle: ”Kiitos ateriasta, maukasta oli. Onko se muuten säitä pidellyt siellä?”

Trond Høiberget vie matkailijoita kuningasrapusafareille.

Pykeijan kylän bistro on viihtyisä.  Siellä voi maistella meren antimia, joista kuningasrapu lienee ravintolan suosituimpia.

Pykeijan lähituntureilla hurahtaa hyvin tunti jos toinenkin. Merkittyä polkua pitkin pääsee esimerkiksi Ranvikan lintuvuorelle, jossa pesii tuhansia pikkukajavia.

  1. Kylän historia

Vuoden 1866 nälkävuodet ajoivat suomalaisia maanviljelijöitä Norjan puolelle. Vuonna 1875 Pykeijan kylässä oli 241 suomalaista, kun taas norjalaisia oli vain 18. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset olivat asettuneet Pykeijaan jo muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin, 1830. Sanotaan, että Pykeija on Pohjois-Norjan suomalaisin kylä ja miltei kaikilla on suomalaisia sukujuuria. Siksi kylässä pärjää edelleenkin suomella. Pykeijan kylä säästyi kuin ihmeen kaupalla toisen maailmansodan aikaiselta polttamiselta, joten kylässä on vielä vanhojakin rakennuksia.

  1. Ihmiset

”Varangerfjord’n du e’ så fin da, ingen e’ så fin som du” kertoo Pykeijan bistron pianon päältä napattu laulupaperi. Voi vain kuvitella, kuinka bistrossa lauletaan pianon äärellä hilpeästi laulua, joka otsikkonsa mukaan on rakkaudenosoitus Varangin vuonolle. Täällä matkalaisen on vaikea olla huonolla tuulella. Kyläläiset jutustelevat aidan yli leppoisasti keskenään ja joku tulee tervehtimään turistejakin, tuleehan siinä samalla pidettyä suomenkielen taitoa yllä.

  1. Pienet yksityiskohdat

Kuivatut turskat ovenkarmissa roikkumassa, lapsi ajamassa potkulaudalla Pykeijan kylän rauhallista tietä, pieni hautausmaa ja siellä Siperian sinilatva. Sinistä kukkaa kasvaa vain Pykeijassa, Huippuvuorilla ja Siperiassa.

Harvinainen Siperian sinilatva (Polemonium Boreale)

  1. Tunnelma

Leppoisassa Pykeijassa ei ole ylimääräisiä virikkeitä, joten yhtä hyvin voi mietiskellä, tutkiskella ja vaikka hypistellä kylän rannalla lojuvia simpukoita.

Malediivit vai Pohjois-Norja? Vaalea hiekka ja turkoosi vesi ovat kuin tropiikissa konsanaan.

Kuvat: Vanessa Riki.

Historia-osuuden lähde: Lappalainen, Tarja. 2011. Ruijansuomalaisten elämää. Historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisinstituutti.

Tekijät ovat saaneet tukea suomalais-norjalaiselta kulttuurirahastolta. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.