Vieläkin vähän salainen piilopaikka: Punainenhiekka

Punainenhiekka oli ennen paikka, josta vain parhaalle kaverille kerrottiin. Salainen ja sopiva piilo maailman pahuudelta.

punainenhiekka10

Me kävimme Punaisellahiekalla kahdesti, kun olimme vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Ensin päiväsaikaan ihastelemassa Rauli-myrskyn jälkituulen kanssa telmuavaa “Lapin merta”, kuten jotkut Pallasjärveä kutsuvat. Toisen kerran katsomassa liekehtivää taivasta, kun revontulet kruunasivat viikon viimeisen yöpymisen ulkona.

Elokuun lopussa ilmassa oli jo syksyn tuntua, myrsky oli sekoittanut veden jäätäväksi ja pipo pysyi päässä, kun katselimme pitkää rantasuikaletta. Hiekka oli punaista, vesi tummanpuhuvaa ja aallot suuria. Oli hankala ajatella heinäkuun helteistä päivää, jolloin rannalla saattaisi maata aurinkoa ottamassa. Kaukaisuudessa erottui tunturijono taivasta vasten.

Viileästä tuulesta välittämättä söimme eväät kuistilla ja tupakin oli tupaten täynnä väkeä. Paikalliset olivat tulleet valokuvaamaan tuvalle käsityötuotteita, ja nuotiopaikalla oli iso ryhmä matkailijoita. Punainenhiekka ei enää ole kovin salainen vierailukohde, vaan yksi esillä olevista yksittäisistä retkikohteista Pallasjärven ympäristössä.

Kun muut olivat lähteneet takaisin tielle, pääsimme mekin tekemään tupatarkastusta vaatimattomaan autiotupaan, jossa laverilla on sopivasti perheelle tilaa ja ikkunasta näkyy järvelle. Koska olimme vähän niin kuin työn huumassa vielä, lakaisimme tuvan lattian lähtiessämme, mutta muutenhan tupa olikin siivossa kunnossa. Vesi pauhui vielä selkämme takana, kun lähdimme polkua pitkin takaisin tielle.

punainenhiekka09

Toinen kertamme Punaisellahiekalla olikin juhlallisempi

Olimme tehneet kaksi viikkoa maalaushommia kansallispuistossa, lähdössä kotiin ja päätimme juhlistaa sitä vielä valokuvausreissulla ja telttayöpymisellä. Teltta nousi rantatörmälle ja näkymä oli suoraan järven selälle.  Taivaalla alkoi tanssia värejä jo vaaleansinisellä taustalla, mikä oli hienon näköistä, mutta hankala vangita kameraan. Hämärän laskeuduttua ehdimme juoda nuotiokahvit ja paistaa makkarat ennen toista kattausta värejä taivaalla. Nämä jäivät myös muistikortille.

punainenhiekka05

Seuraavana aamuna heräsimme varhain ihailemaan aamua Pallasjärven maisemassa. Meille tuli vähän hoppu viimeiselle aamukahville, joka oli toimistolla toisella puolella Pallasjärveä yhdeksältä, mutta viimeinen yömme Lapissa oli todella komea, eivätkä aikainen aamuherätys ja hiekkaiset kengät harmittaneet laisinkaan, meille jäi hyvä mieli. Nähdään taas pian, Pallasjärvi.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7547164, E 384352

Olimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vapaaehtoiskummeina elo-syyskuun vaihteessa 2016 maalaamassa Pyhäkeron kahvilan ja Pallaskodan rakennuksia. Kaikki kertomuksemme vapaaehtoistyöjaksolta voit lukea blogistamme osoitteessa Rinkkaputki.com.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi