Vatulanharju ja Ulvaanharju Ikaalisissa

Pirkanmaalla on mahtavia harjuja. Ne ovat olleet mainioita kulkureittejä jo ammoisista ajoista, eikä Ikaalisten Vatulanharju ole poikkeus. Se on itse asiassa osa pidempää harjumuodostumaa, joka alkaa Hämeenkyröstä Lintuharjuna, jatkuu sieltä länsiluoteeseen Ulvaanharjuna, jota seuraa jyrkkäpiirteinen Vatulanharju. Harjumuodostuma jatkuu vielä lännemmäs, levittäytyen lopulta valtavaksi peninkulmien mittaiseksi Hämeenkankaaksi, joka Kankaanpään jälkeen vaihtaa suuntansa pohjoiseen ja nimensä Pohjankankaaksi. Tätä harjua pitkin kulkee yksi Suomen keskiaikaisista maanteistä, Kyrönkankaan kesätie. Myös Pirkan ura seurailee samaa harjujaksoa.

Kyrönkankaan kesätiellä on monta nimeä. Se tunnetaan myös Hämeenkankaantienä, Pohjankankaantienä, Nummitienä ja Sikatienä. Tie on mainittu kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran jo 1500-luvulla, eli tie oli tuolloin jo olemassa ja vakiintunut kulkureitti. Tie vei Hämeenkyröstä Kauhajoelle, ja oli osa laajempaa reittiverkostoa. Se yhdisti Vaasan lähellä sijainneen Korsholman linnan Turun ja Hämeen linnoihin, ja muodosti myös ainoan maantien Pohjanmaalta Viipuriin Salpausselkien kautta.

Kyrönkankaantie on parhaimmillaan sympaattinen pieni hiekkatie.

Tiet Hämeestä, Viipurista ja Turusta yhdistyivät Hämeenkyrössä, josta ne jatkuivat yhtä matkaa kohti Pohjanmaata. Matka oli pitkä, koko harjujaksolla oli mittaa noin 120 kilometriä, eikä matkalla ollut juuri asutusta, vain yksittäisiä kestikievareita ja joku vaatimaton kyläpahanen. Tie kulki yksitoikkoisessa harjumännikössä, tai metsäpalojen ja ryöstöhakkuiden avartamassa maisemassa. Vaikka tie seuraili valtaisaa harjumuodostumaa, se ei noussut harjun laelle, vaan kulki suurelta osin sen juurella.

Vatulanharjun kohdalla tie poikkeaa joksikin aikaa harjun alemmalle reunajyrkänteelle, josta avautuu maisema viereiseen metsämaahan. Harjun jyrkimmän ja korkeimman rinteen kohdalla tie kuitenkin sukeltaa alas harjun juurelle. Tieltä kannattaa kuitenkin poiketa ylös harjun laelle, josta on upea näköala harjun eteläpuoliseen metsämaisemaan. Harjun laki on liki 50 metriä tietä korkeammalla, joten sieltä on ollut hyvä seurata myös tiellä kulkevien edesottamuksia.

Maisemaa Vatulanharjulta etelään.

Harjun lakiosaa seuraileva reitti, Pirkan ura, on alkujaan Pirkan hiihtoa varten tehty reitti. Se alkaa Tampereen Teivosta, ja kulkee Jämin kautta Kankaanpään Niinisaloon saakka. Talvisin se on hiihtäjien käytössä, mutta kesällä sitä pääsee kulkemaan vaikkapa maastopyörällä ainakin Hämeenkyröstä eteenpäin. Reitin varrella on taukopaikkoina useita kotia ja laavuja, etenkin Hämeenkankaalla. Reitti kulkee pääosin vanhoja metsäteitä pitkin, mutta lukuisat harjujaksoa seurailevat polut mahdollistavat paikoin reitiltä poikkeamisen näköalapaikoille, kuten esimerkiksi Vatulanharjulla.

Vatulanharjun laella kulkee useita selkeitä polkuja. Sen pohjoisrinteessä on läheisen Vatulan kylän pururata ja valaistu latu. Lakiosa ja etelärinne ovat Natura2000-aluetta. Harjulle pääsee helposti joko sen itäpään sorakuopan kautta, tai sitten pururataa pitkin. Auton voi jättää vaikkapa harjun juurella sijaisevalle urheilukentälle.

Lakiosan siisti polku houkuttelee kulkemaan.

Vatulanharjulta ei löydy taukopaikkarakenteita, sen huipulla kököttää vain yksinäinen vanha kolmiomittaustornin raunio. Se soveltuu mainiosti maisemakohteeksi ja vaikkapa osaksi pitempää pyöräretkeä Kyrönkankaan tietä tai maastopyörällä Pirkan uraa pitkin.

Noin 7 kilometriä Pirkan uraa Hämeenkyröön päin löytyy toinen, pienempi harjuselänne, Ulvaanharju, jonka juurelta löytyy myös taukopaikaksi sopiva kota. Ulvaanharjulta avautuvassa maisemassa Vatulanharju näkyy horisontissa kuin mikäkin tunturi. Sieltä on jo keskiajalla kelvannut käydä kurkistamassa, minkä näköistä maastoa Pohjanmaata kohti talsiessa edessäpäin on ollut luvassa.

Ulvaanharjun kota

Lisätietoa Vatulan- ja Ulvaanharjusta ymparisto.fi -sivuilta. Harjujensuojeluohjelman kohteilla ei välttämättä ole rajoituksia metsänkäsittelyn suhteen, mistä johtuen maisema voi paikoin olla metsänkäsittelystä johtuen avaraakin. Osa metsänkäsittelystä taas saattaa liittyä alueen luontotyyppien hoitamiseen, mihin liittyvät esim. paahdeympäristöjen kunnostukset ja kulotukset. Harjujakson pitkässä historiassa ikimetsä on hyvin kaukainen vaihe, sillä maisema on kautta historian ollut enemmän tai vähemmän avara ja nummimainen, ja alueen metsät ovat historian saatossa palaneet useaan otteeseen.

Vatulanharjun sijainti kartalla. ETRS35-FIN koordinaatit: N=6850104, E=284769.

Kävin Vatulanharjulla ja Ulvaanharjulla syyskuussa 2016.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.