Uimarantoja, kahviloita ja nähtävyyksiä merimaisemissa: Espoon rantaraitti on kesän hurmaavimpia pyöräilyreittejä

Espoossa on ranta kaavoitettu sillä tavalla hienosti, että ranta-alue on lähes yksinomaan varattu kevyenliikenteenväyläksi. Rantaraitilla mittaa on jo yli 40 kilometriä, ja lähivuosina se kattaa kaiken Espoon merenrannan. Merenrantaa pitkin pyöräily on itsessään jo elämys, mutta tällä rantaraitilla pyöräilypäivää on helppo myös piristää pistäytymällä luontopolulla, lintutornilla tai vaikka jäätelöllä rantakioskissa.

Espoon rantaraitissa on myöskin se hyvä puoli, ettei raitille tarvitse lähteä tyhjin käsin, vaan raitin varrelta löytyvät kulttuuri- ja luontonähtävyydet on laitettu yksiin karttoihin. Kartta on helppo muun muassa ladata puhelimeen nomadi-sovelluksella, tai sitä voi käyttää selaimessa täältä. 

Oman polkemisurakkani aloitin tällä kertaa Espoon Kivenlahdesta, Marinsatamasta, Länsiväylän juurelta. Ensimmäiseksi maamerkiksi ranrantaraitille valitsin meritornin, jota kohti oli helppo suunnistaa. Alkujaan ajatukset olivat Espoon rantaraittia kohtaa hieman skeptisiä, mutta ranta osoitti ajatukseni vääräksi heti alkumetreillä. Meritornin juurelta nimittäin oli helppo huomata rantaraitin jatkuvan Tyrskyvuorelle, ja tälläisiä kallioita merenrannalla ihastellessa polkeminen tuntuu melko kevyeltä. Suunnistuksen suhteenkin on helppo antaa ohjat vaistoille, kun rantaraitti on merkitty omilla viitoillaan. Täyden hyödyn nähtyvyyksien katselemisesta saa kuitenkin kun tarkkailee sovelluksesta tai kartasta, mitä milloinkin on kohdalla.

Heti Tyrskyvuoren jälkeen pääsi myös käsiksi siihen mistä tällä reitillä on pitkälti kysymys. Matkaa oli taittunut hädin tuskin kilometrin verran, kun tulin jo toisen hiekkarannan ääreen. Hiekkaranta näytti kyllä melko kutsuvalta kapeassa Espoonlahdessa, mutta kun ei vielä hikikään virrannut, niin päätin jatkaa matkaa.

Kevyenliikenteen väylä käy sitten hetken kulkemassa ajoradan laitaa, kunnes palaa taas omalle uralleen merenrantaan. Kävin kiertämässä Ristiniemen ympäri ja jatkoin kohti Soukansatamaa. Hellepäivä oli kesän ensimmäisiä eikä Soukansatamassa voinut vastustaa kiusausta, kun rantakahvila Katiskan terassilta kuului rento musiikki. Soukassa ei tähän aikaan päivästä ollut paljoa väkeä, joten uima- ja venerantaa sai kiertää melko rauhassa.

Retkestä rantaraitille on helppo tehdä omannäköisensä, mikä myös tekee tästä reitistä melko mukavan. Silmissäni siinsi Kaitalahti, ja täten ohitinkin karttaan merkityt huvilat, siirtolohkareen, kuusen ja männyn melko nopeasti ja jatkoin matkaa lahden ruovikoille. Tällä kertaa kuitenkin kesäisenä keskipäivänä ruovikot vaikuttivat hiljaisilta, lintujen ollessa jo varmasti pesimätouhuissa. Niinpä matkakin pääsi jatkumaan aivan aikataulussa.

Päätin, että on aika tutustua myös hieman näihin paikallisiin huviloihin. Sopivasti vastassa odottikin seuraavaksi Espoon kaupunginmuseon Huvilamuseo Villa Rulludd. Huvilan tuoksut ja tunnelmat jäivat kuitenkin tällä kertaa haistelematta, sillä huvila aukaisee ovensa ainoastaan kesäkuukausien ensimmäisinä sunnuntaina. Nyt oli kesän ensimmäinen maanantai, joten harmikseni olin päivän myöhässä.

Huvilamuseon jälkeen olinkin jo Suomenojalla. Suomenojan alueet ovat myöskin sellaista seutua, että näistä on kuullut jopa keskisuomalainenkin lintuharrastaja. Tarkastin ruovikon ja totesin, että siellähän noita siivekkäitä olisi. Nyt pysähtely sai hetkeksi riittää, kun ajoin ohi varmaan jo seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen venesataman ja uimarannan.

Matinkylän kohdilla alkoivat jalat vaatia pikkuhiljaa pientä neste- ja suolatankkausta. Matinkylän rapakivilohkareet näyttivät auringonpaisteessa hieman liian kuumilta tämän pyöräilyn taukopaikaksi. Matinkylän uimarannaltakin olisi saanut virvoitusta Café Merenneidosta, mutta jatkoin vielä seuraavan kahvilan kohdalle.

Mitä idemmäksi tulin, sitä täydempiä tuntuivat olevan uimarannat. Toki osansa oli myös varmasti sillä, että virastoaika alkoi huveta jo tältä päivältä. Kahviloiden suhteen minua oli suosinut kuitenkin parempi tuuri, sillä kesäkausi oli tainnut tulla jo kaikkiin rantaraitin varrella oleviin kahviloihin.

Haukilahdessa pyörähdin Iiriskaaren ympäri ja ylitin Iirislahden sillan. Mittataulu kertoi Kivenlahdesta tulleen matkaa jo vajaat 20 kilometriä, mutta viime kesän Kemi-Helsinki-jopourakkaan nähden tämä ei vielä reisiä kovasti polttellut.

Täällä oli vihdoin viimeisen tauon paikka, ja jäin venesataman liepeille Café Mellsteeniin kupposelle. Purjeveneet täyttivät Haukilahden rannan, ja mastojen heilumista oli mukava katsella hetki jos toinenkin.

Haukilahdesta lähdettäessä ajoin rannan silokallioiden ohi. Silokalliot ja vähän väliä rannasta törröttävät pienet laiturit ovat omiaan rauhallisen rantapäivän viettoon, sillä uimarannoilla väkeä näytti olevan huomattavasti enemmän.

Päätin matkani West Endiin, jonka hulppeat rantatalot saivat haukkomaan henkeä. Tällä seudulla riittää kyllä uteliaalle taloja katseltavaksi. Kokonaisuudessaan rantaraitti jatkuisi vielä aina Laajalahdelle asti, mutta sen verran minä jätän teille omaa tutkittavaa. Espoon rantaraitista on helppo sanoa, että mikäli kaupungin tai kunnan alueelta löytyy upeita rantamaisemia tai vaikkapa joenrantoja, kannattaa niiden hyödyntämistä miettiä sen verran tarkasti, että siellä ihminen voi viihtyä ja harrastaa niinkuin vaikkapa täällä. Täällä vanha kulttuuri kohtaa uuden ja nykyaikaisen kauniissa merimaisemissa.

Lähtöpaikka kartalla. Sijainti: N=6670865.770, E=368233.162 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi