Testissä Patagonian Nano Puff® -takki: lämmintä oli ja sitä piisasi

“Savon suurin eräkauppa” OneGear antoi minulle testiin tähänastisten käyttökokemusteni perusteella ehkä yhden elämäni parhaista ulkoiluvaatteista, nimittäin yhdysvaltalaisen Patagonian valmistaman Nano Puff® -keinountuvatakin. Sen voin sanoa tässä heti alkuun, vaikka talven pahimmat kelit lienevät vasta edessä.

Nano Puff on yksi lukuisista kevyistä ja pieneen tilaan pakkautuvista monen käyttötarkoituksen ulkoilutakeista, joita valmistaja puffaa vahvasti kiipeilyn oheistoimintaan sopivana varusteena. Tämä ei liene mikään ihme, sillä Patagonian perustaja, nykyään lähes kasikymppinen Yvon Chouinard on yksi tunnetuimmista vuorikiipeilijöistä maailmassa.

Tällä haavaa ehkä lähimmäs kiipeilyn aihepiiriä pääsin reilu viikko sitten reissulla Etelä-Konneveden kansallispuistossa sijaitsevalle Käpynänvuorelle. Köysi oli mukana vain avannosta pelastautumista varten, josta sieltäkään ei tarvinnut onneksi pelastautua. (Kuvan ottaja: Markku Utriainen / KalajaRetkeily)

Vaikka monesti puhutaankin “synteettisestä untuvasta”, eihän se mitään untuvaa oikeasti ole, vaan keinotekoista kuitua, jolla pyritään jäljittelemään aidon luonnonuntuvan eristävyys- ja lämpöominaisuuksia. Patagonian takin täytteenä on jo nykysukupolvien näkökulmasta varmaan hyvinkin retro Primaloft-polyesterkuitu, jonka versio Primaloft® Gold (60 g/m2) löytyy Nano Puff -takin sisuksista.

Nano Puff on riittävän lämmin esim. -5 pakkasella, allaan vain ohut tekninen t-paita.

Takin päällyskangas on tiuhaan tikattu tiililadontakuviolla, jotta täyte ei karkaile tai pakkaannu yhteen nurkkaan. Lukuisat saumat tarkoittavat toki samalla miljoonia pienenpieniä reikiä, jotka päästävät ilmaa jossakin määrin läpi, mutta eivät varmastikaan merkittävästi. Kovilla tuulilla jo muutenkin kokemusteni perusteella ja tuotekuvauksenkin mukaan tuulenpitävän takin kanssa voi sitten pelata sään mukaan erilaisilla aluskerroksilla – tai mikseipä myös päällyskerroksella, sillä takki on niin ohuen tuntuinen, että on kuin olisi normaali paita päällä.

Takin materiaalin sanotaan olevan myös vettähylkivä, ns. DWR-käsitelty ja märkänäkin lämmin. Suomen vaihtelevat sääolot ja nykyisinkin talvikaudella täysin mahdolliset vesi- ja räntäsateet eivät sanottavammin takin käyttömukavuutta todellakaan heikentäneet. Täysin läpi asti takin voi päästää kastumaan kaiketi vain seisomalla joko pari tuntia sateessa tai lyhyemmän ajan suihkussa – tai astumalla avantoon. Mitään edellä mainituista vaihtoehdoista en ole kokeillut. Rännästä ja nuoskalumesta sekä ärsyttävästä tihkusateesta huolimatta takissa riittää lämpöä.

Huppu on tilava ja kiristyy hyvin suojaamaan päätä.

Nano Puff -takissa on hyvin päätä suojaava kiinteä huppu, jonka saa kiristettyä tiiviisti pään ympärille. Kiristysnyörit löytyvät myös takin helmasta sisäpuolelta, mutta hihansuissa sitä vastoin ei ole minkäänlaisia nyörejä, saati tarranauhaa. Hihansuut joustavat vain hieman, joten jos pukee paksut hanskat, niin niiden suita voi olla hankala saada hihaan sisälle. Pientä lämmönhukkaa voi siis tapahtua hihojen kautta, tai sitten niihin saattaa päästä lunta.

Vetoketjut ovat pienihampaista mallia, ja ainakin itse pitäisin enemmän suurihampaisista versioista, jotka tuntuvat kestävän paremmin käytössä ja olevan varmatoimisempia. Toistaiseksi kuitenkaan Nano Puffin vetoketjujen kanssa ei ole ollut ongelmia pieniä takkuiluja lukuun ottamatta. Joissakin takeissa vetoketjun väliin voi jäädä niin purkaantuneita tai päättelemättömiä lankoja tai kangaskielekkeitä, joista vetoketjun irrottaminen käy ihan työstä.

Sivutaskut ovat tilavat ja lämpimät. Niissä on sama vuori kuin itse takissa.

Vetoketjun yläosassa lähellä takin kaulusta on ylimääräinen kangaskieleke, jonka tarkoituksena on varjella käyttäjän ihoa jäämästä vetoketjun väliin. Ettei käy kuin Sekaisin Marista -elokuvassa  – vaikka nyt ei olekaan housuista kyse. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että eräs tuskallisimmista kokemistani tunteista on partakarvojen jääminen kiinni takin kaulukseen tai vetoketjuun, ja voin vain kuvitella, miltä tuntuu vetää vetoketjun väliin kaistale kaksoisleukaa.

Hieman lisäsuojaa herkälle iholle.

Takin sisällä vasemmalla puolella on pieni rintatasku, mutta sen ja sivutaskujen lisäksi takista ei muita säilytysjemmoja löydy. Nano Puff mahtuu ns. itsensä sisään, eli sisäpuolen taskuun voidaan tunkea koko hoito. Kuljetusta ja kiinnitystä varten taskun nurkassa on pieni lenkki, jolloin takkipussin voi laittaa roikkumaan vaikka rinkkaan ja tempaista takin esille silloin kun tarve vaatii.

Nano Puffin taskupussi näkyy käyvän hyvin sävy sävyyn rinkan kanssa.

Koon suhteen omalle vartalotyypilleni L-koko on juuri sopiva. Pienempi M-koko menisi vielä juuri ja juuri, mutta sen alle ei kovin paksua vaatekertaa enää mahdu, eikä hihojenkaan mitta enää tahdo riittää. Ällässä riittää tilaa touhuta. Takin selkäpuolen helma voisi olla hieman pidempi tai sitten leikkaus toisenlainen, jolloin käsiä nostettaessa ja kurkoteltaessa helma ei pääsisi nousemaan ja käyttäjän selkä jäähtymään.

Käyttötilanteet ovat vaihdelleet avoimella järvenselällä jäällä huhhailusta ja pienestä touhunpoikasesta vuorenrinteillä kamuamiseen ja hikevämpiin lumitöihin sekä hiihtoon. Etenkin hiihtotakkina pidän Patagonian Nano Puffista huomattavan paljon, sillä se on todellakin kevyt ja lämmin ohuellakin alusvaatteella, eikä hiihtoviima puske siitä läpi. Kovimmillaan tähän mennessä on ollut pakkasta -15, ja silloinkin alusvaatteeksi on riittänyt tavallinen pitkähihainen paita.

Pakkasesta viis, kun on lämmintä päällä.

Työn laatu ja muita huomioita

Patagonian Nano Puff -takki vaikuttaa kaikin puolin huolella tehdyltä. Patagonian takit ommellaan Vietnamissa, ja takeissa käytetään kierrätysmateriaaleja. Takin pesuohjelapussa on myös kehotus kierrättää käytetty vaate. Joitakin pieniä langanpätkiä näkyy siellä täällä, ja parista kohdasta tikkaus on alkanut purkautua. Tämä johtunee vain siitä, että takin pintaan on kohdistunut hankausta puita tai kiveä vasten. Yleisesti saumat ovat siistit ja huolitellut, taskujen pohjat ovat ehjät, vuori tasalaatuinen ja kaikki muukin on kohdallaan.

Pieniä purkaantumisia, ei mitään vakavaa.

Erityistä kiitosta minulta saa vielä Patagonian vaatemalliston värikkyys, sillä Nano Puffiakin tehdään niin vihreänä, oranssina, sinisenä kuin harmaanakin versiona. Vihreätä vaihtoehtoa näyttää tällä erää olevan vain metsänvihreä, mutta vähän aikaa sitten valikoimassa oli myös kirkkaanvihreä malli.

Mitään varsinaista moitittavaa en Nano Puffista ole löytänyt tähän mennessä. Pieninä kehitys- tai muutosehdotuksina voisivat olla ehkä järeämmät vetoketjut. Varsinkin sisätaskussa olevat kaksi pienenpientä vetoketjua ovat meikäläisen nopeasti kohmettuville sormille kiusalliset, sillä jos takkia pitää kaivaa kylmässä pussistaan esiin, ei siitä tahdo tulla oikein mitään, eikä repiäkään oikein kannata.

Taskupussin vetoketju näyttää kuvassa erehdyttävän isolta, mitä se ei oikeasti ole.

Patagonian taustaan ja ympäristövastuullisuuteen voi tutustua yrityksen englanninkielisillä sivuilla. Mielenkiintoinen detalji tuohon vastuullisuuteen liittyen on “Becoming A Responsible Company” -linkin alta löytyvässä lausunnossa ja siinä, että Patagonia julkaisi vuonna 2011 kovimman Black Friday -ostokiiman aikana New York Timesissa kokosivun mainoksen, jossa kehotettiin asiakkaita olemaan ostamatta Patagonian takkia. Miksi, se selviää NYT’in mainoksesta.

Muita vastaavia tuotteita

Esimerkiksi viimeisimmässä Latu&Polku-lehdessä 5/16 oli lyhyessä esittelyssä Patagonian Nano Puffin lisäksi Haglöfsin Essens Mimic Hood, The North Facen Thermoball Hoodie, Norrönan Lofoten Alpha, Arc’teryxin Proton LT Hoody sekä Klättermusenin Frö. Siinä on takkeja nimillä paiskattu.

Painonvartijoille (siis varusteiden painon) tiedoksi, että Patagonian takki painaa 334 grammaa. Haglöfs 555 grammaa, North Face n. 375 grammaa, Lofoten 480 g, Arc’teryx 400 g ja Klättermusen 327 grammaa miesten M-kokoisena. Naisille on luonnollisesti omat mallinsa, ja koosta riippuen takkien painot vaihtelevat jonkin verran.

Mainos

Hinnoiltaan eri takit liikkuvat (ollessaan myös myymälän räkissä) parinsadan euron hujakoilta aina 300 euroon asti, mutta erilaisia tarjouskamppiksia on vähän väliä, joissa takin kuin takin hinta saattaa heilahtaa tuntuvasti alaspäin, joten kannattaa olla tarkkana kuin bataatti. Vai porkkana. Rahallinen investointi ei ainakaan Patagonian takissa mene hukkaan, eikä todennäköisesti sen kilpakumppaneissakaan.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi