Tämä retkiseurue saa sinut hieraisemaan silmiäsi: “O-onko tuo ensimmäinen koira… kissa?”

Tuula Ojala-Nurmen reissuseurue on huikea. Tuulan saatat nähdä pitkospuilla yhteensä jopa 7 koiraa eri hihnojen päässä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Katsopa vähän tarkemmin: koirista yksi taitaakin olla… Kissa.

Kyllä, kissa.

Pääsiäisenä Tuulan laumaan liittynyt Pessi-kissa nimittäin ilmoitti jo pentuna, että hän ei jää kotiin, kun muu kööri lähtee retkelle.

– Alkuun ei tullut mieleenikään, että kissan kanssa voisi oikeasti retkeillä. Ajattelin, ettei kissa halua! Mutta ensimmäinen lyhyt retkemme tapahtui Ylläksellä Pessin ollessa 5 kuukautta vanha. Pari viikkoa myöhemmin Pessi retkeilikin jo Oslon Hollmenkollenilla, ja se tuntui aivan uskomattomalta, Tuula kertoo.

Pessi on rodultaan ragdoll, ja rodulle tunnusomaista on hyvin seurallinen, jopa koiramainen käytös. Pessi onkin kova osallistumaan: se tulee kaveriksi vessaan ja auttaa kotitöissä, kuten pyykinpesussa ja sänkyvaatteiden vaihdossa.

Syyskuussa 2017 Tuula alkoi yleisön pyynnöstä kirjoittaa blogia Pessin ja muun seurueensa retkistä. Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi on pimeän marraskuun pörröisen piristävä blogivalintamme!

Pessi ja koiraystävät Savojärven kierroksella retkeilemässä. Kuva: Tuula Ojala-Nurmi / Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi.

Kissaretkeily on mindfullness-harjoittelua

Tuulalla on aina ollut paljon koiria, mutta Pessi on hänen ensimmäinen kissansa. Koska Pessi ei suostunut jäämään kotiin, piti muun retkiporukan hieman muokata retkeilytapojaan.

– Seurueen on unohdettava suorituskeskeisyys ja hyväksyttävä kissan määräämä vauhti. Suunnitelmat voi unohtaa, sillä kissan päivät ovat hyvin erilaisia. Välillä joku asia kiinnostaa, välillä ei, Tuula kiteyttää.

– Toki teen edelleen päivittäin sen reippaankin lenkin vain koirien kanssa.

Siinä missä koirilla on tapana nuuskutella ympäriinsä, Pessi saattaa monesti istahtaa näköalaa katselemaan vaikkapa hiekkarannalle tai kannonnokkaan. Tuula kutsuu näitä Pessin mediaatiohetkiksi.

– Tavallaan koko retken tyyli muuttuu kissan myötä mindfullness-treeniksi. Aikataulut ja kiireet unohdetaan, on vain se hetki. Luonnosta saa näin paljon enemmän irti, Tuula miettii.

Täällä olet saattanut nähdä Pessin:

Pessin meditaatiohetki. Kuva: Tuula Ojala-Nurmi / Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi.

Vastaantulijat epäilevät näkökykyään

Lounais-Suomessa asusteleva seurue kiertelee tällä hetkellä kansallispuistoissa. Monia päiväretkiä on tehty myös Lapissa: Tuula ja miehensä ovat lapinhulluja, ja Pessi puolestaan on kotoisin kasvattajalta Meri-Lapista.

– Pessi on huiputtanut Olostunturin, Juuvanrovan ja Ylläksen. Olostunturilla oli Pessin eka tulistelu ja nuotiomakkara! Hän piti molemmista, ja retki oli meille kaikille hyvin erityinen, Tuula kertoo.

Tuulan koiralauma on aina hämmästyttänyt vastaantulijoita. Hämmästys nousi uudelle tasolle Pessin myötä.

– Pessi saa useat epäilemään näkökykyään! Kissaa ei välttämättä ensin edes huomata joukosta. Kun ihmisten katseet sitten pysähtyvät kissaan, ilme on yleensä epäuskoinen. Piilokameralla olisi hauska kuvata.

Tuulan seurue kiertää vastaantulevat koirat kauempaa, jotta Pessi ei hermostu. Vastaantulevat yksittäiset ihmiset eivät ole Pessille ongelma.

– Hauskin kommentti tuli ruskaretkellä Ylläksen rinteellä. Kanssani oli siis mieheni, 6 koiraa ja kissa. Huomasin jo kaukaa, että yksi pariskunta pysähtyi seuraamaan tuloamme. Lähestyessämme rouva kysyi hyvin epävarmasti: “O-onko tuo ensimmäinen koira… Kissa?”

Koirat poseeraavat – Pessi on pesulla. Kuva: Tuula Ojala-Nurmi / Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi.

Kuinka kissasta kasvaa reissukissa?

Vaikka Pessi oli oma-aloitteinen, vei tottuminen retkielämään aikansa. Aluksi kisu vietti paljon aikaa selkärepussa ja käveli vain lyhyitä matkoja. Pessi retkeili ensimmäistä kertaa oikeasti 9 kuun ikäisenä ruskaretkellä Lapissa, tassutellen kaikessa rauhassa ja välillä meditoiden jopa 6–7 kilometrin päivämatkoja.

Kuinka kissan kanssa sitten totutellaan retkeilemään?

– Päivittäin valjaissa ulkoilua niin, että matkoja pidennetään ihan sadasta metristä aloittaen. Jo 1–2 kilometriä on hieno tavoite, johon pääsee muutaman kuukauden harjoittelulla. Korostan siis varovaista etenemistä, Tuula neuvoo.

Reissukissan on hyvä opetella kulkemaan myös repussa, sekä tietenkin istuvissa valjaissa. Aloitusharjoitukset kannattaa tehdä lähimetsässä, ja ensimmäiset varsinaiset retket jossakin rauhallisessa paikassa, jossa ei ole paljon muita kulkijoita.

Retkellä Liesjärvellä. Kuva: Tuula Ojala-Nurmi / Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi.

Reissuilla kissalle ei saa päästä syntymään paniikkitilanteita, jolloin se voisi pahimmassa tapauksessa karata valjaista. Pelottavien tilanteiden ennaltaehkäisy on siis tärkeä osa kissan kanssa retkeilyä.

– Matkassa pitää olla kissalle ns. turvapaikka mukana. Meillä se on reppu, jonne väsyneen tai pelkäävän kissan voi tarpeen vaatiessa päästää turvaan ja lepäämään. Me kuljemme edelleen Pessin kanssa vain sellaisissa paikoissa ja sellaisina aikoina, että muita ihmisiä on liikkeellä mahdollisimman vähän.

Rotukissa osana rescue-laumaa

Lähes kaikki Tuulan koirat ovat rescue-koiria. Malla, Halti, Hetta, Ropi, Saaga ja Unna pitävät Pessiä tärkeänä lauman jäsenenä. Tuulan eläinkööriin kuuluu myös kukko, kanoja sekä Aapo-hevonen.

– Rescue-kissa olisi sopinut parhaiten arvomaailmaani, mutta pelkäsin kissan sopeutumista vilkkaaseen koiralaumaan. Valitsin seurallisen ragdollin, joka on tottunut koiriin pienestä pitäen. Pessi täyttää jouluna vuoden.

Tuulan FB-kaverit olivat pyytäneet naista perustamaan blogin jo vuosia. Tänä syksynä Tuula päätti aloittaa blogaamisen – eikä Pessi noussut blogin päähenkilöksi sattumalta.

– Kissan aseman parantaminen tuntui tärkeältä. Kissa ei ole vain kissa, vaan ihan yhtä arvokas perheenjäsen kuin vaikka koira. Kesäkissojen ottaminen ja niiden hylkääminen syksyllä on järkyttävää.

Kyllä reissukissan kelpaa! Kuva: Tuula Ojala-Nurmi / Reissukissa-Pessi ja kumppanit -blogi.

Tuula haluaa tehdä tunnetuksi vaihtoehtoa sisäkissan ja vapaana vilistävän ulkokissan väliltä.

– Yksinään ulkoilevat kissat ovat alttiita vaaroille, ja ne myös ärsyttävät ihmisiä tekemällä tarpeitaan sopimattomiin paikkoihin. Sisäkissat taas viettävät usein liian virikkeetöntä elämää. Haluan kannustaa ihmisiä ulkoiluttamaan kissojaan valjaissa.

Mitkä ovat sinun, Pessin ja muun seurueenne terveiset Retkipaikan lukijoille?

– Muistuttaisin hidastamisen ja pysähtymisen tärkeydestä. Välillä on hyvä unohtaa suorittaminen ja tavoitteellisuus. Luonnossa on niin paljon nähtävää, jota ei aikuinen aina ehdi huomata. Lapsi ehtii – ja kissa! Lempilauseeni liittyen luonnossa liikkumiseen on “Kaikki eivät näe, vaikka katsovat”.

Jutun kuvat ovat peräisin Reissukissa-Pessin blogista ja ovat Tuulan ottamia.

Siirry Reissukissa-Pessin blogiin tästä ja löydä Pessin Instagram tästä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi